maanantai 6. elokuuta 2012

Muutama sana tänään.

Kolme viime kuuta maanantaista perjantaihin herännyt puoli viiden jomminkummin puolin. Minä. Olen ylpeä. En olisi ikinä uskonut. Ehkä se on onnistunut juuri siksi, ettei sitä ole ajatellut.
Vielä neljä viikkoa. Onnistuu.

Suukot, kylmä ilma tai ihan vain se, että välillä on sen aika, toi kurkkukivun. Eroon pääseminen olisi tavoiteltavaa. Tulehduksen maku niellessä ei kiva.

Abi-iästä viikon vajaa pikkuveikka alkaa olla liikaa kiristävä vanne. Kaipaan jo omaan uuteen kämppään omaan rauhaan omine sotkuineni. En ripustanut keväällä vielä korttejakaan seinille. En ole vielä kertaakaan syönyt aamiaista ruokapöydän ääressä, koska pöytää ei vielä ole. Syyskuussa on. Syyskuussa syön.

Akuutti aivonyrjähdys liian kauan jatkuneesta erillään olemisesta. Epäilen, että kärsimme Halausukon kanssa molemmat samasta vaivasta. Alamme muistuttaa vaarallisen paljon toisiamme, eivätkä muut enää nauti seurastamme kuten ennen. Olemme tylsiä ja rakastuneita eli tosi booooring. Hakeudumme toistemme seuraan. Muutama liika sata kilometriä välissä haittaa pyrkimystä. Aivonyrjähdys aiheuttaa muiden suhteiden laiminlyöntiä, mutta emme ole siitä edes niin pahoillamme kuin meidän pitäisi: olemme rakastuneita eli nyrjähtäneitä eli tosi boooring. Voi ystäviä.

Saavuttanut erilaisen aikuisuuden tason verrattuna toukokuun alkuun. Nyt kypsempi eri kohdista. En nähnyt sitäkään tapahtuvaksi, mutta niin kävi. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki valmistaa kaikkeen. Jollain tapaa.
Tarvin tätä tulevaa varten. Olen valmiimpi. Minulle on rakentunut uusi toimintataajuus, jolla en aikaisemmin ole osannut operoida.

Mieli laajenee.
Kesä kääntyy syksyyn.

muutama sana vielä!

tämä

ja tämä.