HÄTÄBOLGAUS Jyväksestä

MOI
OON JYVÄKSES NYT

Enkä oo ollu koneella kertaakaan vielä ennen tätä. Mutta välillä pitää päästä blogaamaan, ettei ehdi unohtaa kaikkee jo :D

Nyt on selvitty kakkosvuodesta. Ja hei, musta tuli ABI! LÅL!

Viimiset palautukset perjantaina meni ihan ok hyvin, ei tullu mitään erikoisia yllätyksiä, paitsi että MAA12:sta tuli YSI! Kuvitelkaa!!

Kevätjuhla sen sijaan oli ihan yhtä säälittävä ku aina ennenkin. Yks kaksari laulo koulun bändin kanssa Maija Vilkkumaata ja sit jotain muuta, mutta minusta se oli vaan... no en viiti sanoo. Mutta en tykkää sen tyylistä laulaa. Eikä se nyt eri huonosti varsinaisesti laulanu periaatteessa, ja tiedän miten vaikeeta koulun salissa on laulaa kun ei kuule, mutta silti. MUTTA sitten jaettiin luokkakohtaiset (tyhmää puhuu luokista, koska luokaton lukio) stipendit ja minä sain sen taas. Ajattelin, ettei sitä jaeta enää samoille, mutta kai se sitten menee aina sille, kellä on ryhmän parhain keskiarvo. En siis valita, ei oo kesätöitäkään niin tulonlähteet on tiukassa joten raha aina kelpaa :D

Käytiin tyttöjen kanssa Memffarissa syömässä ja sitten istuttiin toripöydillä auringossa ja oli Qma ja mun polvea kuumotti ihan sairaasti, kun oli mustat housut ja rinta melkein palo. Tuli kiva toppiraja. Sit myöhemmin hengasin omalla pihalla taas auringossa ja harjasin Neekkua Mirkun ostamalla furminaattorilla, jolla karva lähtee ihan törkeen hyvin! Ja leikkasin kynnet. Siitä se ei hirveesti innostunu. Vähän sai taas taistella, huoh.

Illalla tein herkkusieninuudeleita jotka oli tosi valkosipulisia ja ne oli HYVIÄ NAM. Katoin Batman ja Robinin telkusta, koska oli pakko, koska en muistanu millanen se oli ja siinä oli esim Schwarzenegger pahiksena ja George Clooney Batmanina LÅL VOITTEKO KUVITELLA ja Uma Thurmis ja sillein. Mutta voi luoja. Se oli ihan törkeen huono. En voinu melkein elää. Tuli ihan kamala myötähäpeä kun se oli niin tönkkö ja kamala ja lållero ja AAARH ja kun se oli Jäämies se pahis niin sit ne väänti koko ajan surkeeta läppää siitä jäästä ja lumesta. En kestä. Mut oli pakko kattoo loppuun, kun alotinkin.

Oli tarkotus illalla pakata valmiiks Jyvästä varten, mutta en jaksanu ylläri, niin sitten aamulla piti herätä aikasemmin. Mulla ei oo mitään vaatteitakaan mukana melkein kun kaikki oli likasena pesussa NYHYY. Aamulla meinas mennä hermo iskään kun se oli sillein "lähetkö mökille" vaikka olin menossa auttelemaan kaverin kaverin lakkiaisiin.

(Ai niin! Ostettiin siis se mökki nyt perjantaina, ja äippä ja iskä meni heti testaamaan sen saunan joka oli kuulemma tosi hyvä. En oo ite käyny siellä vielä sen jälkeen kun kauppakirjat kirjotettiin, mutta ehkä sit ku meen takas Kuopioon.)

Sitten en ehtiny käydä ostamassa ees mitään kukkaa, kun iskä ymmärs aikataulut väärin ja olin ihan tosi ärsyyntyny. Ja oli melkosta hulinaa ne ylppäritkin osittain. Yhdessä vaiheessa tuli ihan törkeesti porukkaa, ei ehtiny tehä mitään. Keitettiin vaan kahvia ja kaadettiin sitä ja tarjoiltiin skumppaa ja pestiin astioita ihan paineessa ja lisäiltiin ruokaa ja kaikennäköstä. Mutta yllättävän hyvin meni kuitenkin. Rikoin vaan yhen kahvikupin tiskatessa, öhm. Ja saatiin Hennin kanssa siitä rahaakin! Sillä ja stinpendirahalla sitten pärjään koko kesän, kyllä.

Niin ja siis sen kaverin kaverin äiti on yks mun äikänopeista, joten aika iso osa niistä vieraista oli mun opettajia. Hah :D

Niiden juhlien jälkeen lähdettiin ajamaan Jyväkseen Emman lakkiaisiin ja silläkin matkalla meinasin hermostua iskään, kun se väitti etten TARKKAILE KIELTÄ!

OIKEESTI!

Kuka sitten tarkkailee, jos en minä?! Vähän otin pulttia. Meillä tulee iskän kanssa aina vähän törmäyksiä.

(Tulee jotenkin tosi katkonaista tekstiä, kun Maijut oottaa tossa vieressä, et kirjotan tän, ja ei suju :D)

No mutta, nyt siis olen Jyväksessä. Tänään on ollu ihan sairaan Qma, ulkona on ihan ihana ilma ja käytiin keskustassa vähän hengaamassa ja oli ihanan vähän ihmisiä kun on helluntaisunnuntai. Istuttiin Kirkkopuistossa ja keräsin ison Mäkkärin muillisen ruohotilkettä siitä istuskellessa. Sit syötiin grillattua ananasta täällä ja haettiin Maijukka Matkakeskukselta, kun sen piti käydä kotona tekemässä sunnuntairaportti ja käytettiin Lukaa ja kävelin paljain jaloin ja se oli MUKAVAA nyt pitää kävellä paljon avojaloin tänä kesänä!

Suunnitelmissa on kattoo tänään Unelmien sielunmessu (koska en oo vieläkään nähny sitä ja tahon) ja sit HOUKUTUS HÅHÅ koska en oo sitäkään nähny. Joten nyt moro!

PS. Sortsi jos puuttuu sanoja välistä tai on muuten vaan epäloogista, kun keskittyminen ei ollu ihan kympissä nyt :D AHISTAA MAIJUT LUKEE MUN OLAN OLI HYYYYYYYYYY niin ja hyvät kesän alut kaikille JEE! 8)

Rakkaudesta kirjastoon ja kesään ja ELÄMÄÄN

Voi ei, tulin niin myöhään kotiin ja olisi niin paljon kirjoitettavaa, että ihan ongelma!!

Tämä oli niin MUKAVA päivä!

Kotiin tulin siksi vasta puol kakstoista, kun menin ROCKista Mindelle kun se kutsui teelle, niin sitten pyöräiltiin niille. En ollutkaan käynyt aikoihin. Mintulla oli israelilaista teetä.

ROCKissakin olin siis tänään ekaa kertaa varmaan viime syksyn (kun teoriatunnit oli aina päällekkäin), koska edellämainittu maanitteli mukaansa. Ei siellä ollut oikein mikään muuttunut, paitsi että niiden nuorisotyöntekijän tukka on kasvanu. Tai siis se on kasvattanut sitä.

Ne puhu siitä IHME-härdellistä, joka on taas siis ylihuomenna eli lauantaina Vänärillä ja jonne Malle pyys alun perin lauluun, no ylläri. Olis ollu 00-02, taas näitä yökeikkoja, mutta minä olinkin hurjimus ja päätin että koska menen Jyväkseen aiemmin päivällä niin myös jään sinne olemaan. Outoa toisaalta, oon aina viettänyt koulujen loput Kuopiossa, mutta ihan hyvä ehkä välillä rikkoa kaavoja. HIHIHI Jyväkseen jeee!

Mutta Jyvästä ennen on vielä paaaljon kaikkee. Ei pitäs aina ajatella niin paljon eteenpäin.

Aamulla meinasin jäädä nukkumaan, kun teki niin mieli, ja venytin heräämistä ihan luvattoman pitkälle. Mutta pakko ottaa loppukiri, kun enää KAKS aamua, paitsi nyt siis YKS!!
!!
!!!
!!!!
Koululla meillä oli luovan kirjottamisen sessio, ja se oli ihan sairaan söpö. Istuttiin luokassa ja käytiin aina yksitellen jokaisen meidän viiden novellit läpi ja juotiin teetä ja syötiin keksejä ja kommentoitiin toistemme tuotoksia. Alun perin mietin vähän kauhulla, että entä jos en osaa sanoa mitään, mutta ei sitä ongelmaa tullut, koska kaikista oli aina jotain sanottavaa. Oli ihanaa, kun jokaisella meillä on niin oma tyyli kirjottaa, mutta silti oli vahingossa ihan samoja aiheita keskenään (esim. kuolemaa, luontoa, koulua). Hassua :D

Ope oli symppis, kun se kehui. Sain taas vähän itseluottamusta. Toisaalta toisten kehuista saatu itseluottamus on jotenkin valheellista, mutta nyt ajattelin antaa itseni maistella sitä vähän.

Kurssitarjontaan oli tullu myös uutena luovan kirjottamisen jatkokurssi, mut en tiedä saanko sen ujutettua lukkareihin. SAISINPA.

Pakollisesta matikasta minä sain jopa KASIN ja enkustakin ysin, että hyvin lähti tämä. Huomenna loput palautukset, ja sen tiedän ettei ainakaan ruotsista tuu mitään hurrattavan aihetta, mutta ei se haittaa. Oon niin ilonen kaikesta kivasta ja KESÄSTÄ ja kaikesta.

Arvatkaa mihin menin koulun jälkeen? NO JUST SINNE! 8)
Tänään kirjastossa:
Musaosastolla oli vähän draamaa, kun en saanut itsepalvelulainauspisteessä kahta levyä lainattua. Piti mennä tiskille. Sitten se poika liu'utti toisen ja yritti liu'uttaa toistakin, mutta se ei lainautunut, koska mulla oli jo 15 levyä. Raja tuli vastaan. NYYH
Sitten Mirkku tuli mun seuraks kun olin löytänyt tieni tietokirjaosastolle jossa oli huippuja sarjisjuttuja! Lainasin niitä + 4 DVD:tä (esim Kahvia ja tupakkaa sit esim yks missä on Audrey Tatou OH ja en muista nyt muita). Mirkku halus huuliharpunsoitto-oppaita, joten mentiin takas musaosastolle. Löysin randomilla kaks lauluopasta ja lainasin ne. Tai yritin. Taas se anto mun lainata yhen (tiskillä oli sama poika LÅL) mutta toisen tapauksessa tuli täyteen 60 lainattua asiaa, joten Mirkun piti lainata mulle se toinen. Epäilin kyllä ennen sitä, että meneeköhän yli kun kotona on jo kasa kaikkee, ja epäilys osui oikeaan. Eikä ne kirjat enää mahtunu mun laukkuunkaan ees, kun se oli jo ihan ratkeemispisteessä, joten ehkä olis suosiolla pitänyt tyytyä olemaan ilman.

MUTTA MINÄ OLEN ROHMU JA KYLTYMÄTÖN JA HYÖDYNNÄN KIRJASTONPALVELUJA

Terppa heitti meidät meille ja Mirkku leikkas mun niskavilloja ja keitettiin chaita josta tuli sikahyvää NAM. Siihen tuli ainakin tuoretta inkivääriä (Mirkku väitti, että muka liian paljon, vaikka minä TIESIN), kardemummaa, mustapippuria, sokeria ja maitoo. En mä tiedä, mitä siihen oikeesti pitäs laittaa. Mut oi, se oli hyvää. Join sitä varmaan reilusti puolet siitä kattilallisesta.

Sitten käveltiin koirien kanssa keskustaan (olinko vähän reipas) ja mulle tuli rakko kantapäähän mun kasilla ostetuista laatu-5-euron-tennareista. Ja oli ihan ihQ ilma ja aurinko paisto ja treffasin Mintun Anttilalla ja ROCKin sohvilla alko unettaa.

UAAH minä haluisin syleillä koko maailmaa kun on jotenkin niin hyvä ja kevyt olla ja elämä ON ja se TAPAHTUU ja oi ihan rakkaus! Kesästä tulee ihan huippu. Ja se onkin sitten varmaan viiminen pitkä ja vapaa (jos ei oteta huomioon kesälukion kahta kieltenkurssia) kesä, mitä enää ikinä on. Ellen rupee opettajaks. HAHAHAHAHHAHAHAH

Hyvää yötä! Meen intoilemaan unissani!

Kokeidenjälkeineneuforia

OOOOOOOH MIIKÄÄÄÄÄÄ OOOOOLOOOOOO

!

Tiedättekö! MINULLA EI OO ENNÄÄN KOKEITA!

JEEE!

Tänään oli MAA12 ja se oli VIIMINEN koe kakkosvuodelta ja huomenna meen enää vaan koululle lukemaan novelleja ja sit saan takasin MAA9:n ja enkun kokeet ja sit oon VAPAAVAPAAVAPAA

Tai siis perstaina vielä loput palautukset ynnä kevätjuhlat MUTTA VÄLIÄKÖ HÄLLÄ MINÄ OON VAPAA TAJUUTTEKO URPOT!!

No ei, ootte ihQja, sori.

On IHANA olo, kun ei tarvi mennä mihinkään tekemään mitään. Eilen menin vikaa kertaa konsallekin tänä keväänä, luojan kiitos. Konsertti ei menny kovin vahvasti, mutta keskittyminen ei ollu ihan kymppiluokkaa kun oli ensin kuunnellut melkein tunnin sellomusiikkia. Ja tila oli pieni ja ahdas ja tunkkainen.

(Minun oikeassa olkapäässä on luomi, jota aina vahingossa raavin.)

Eilen juoksin sateessa viulun kanssa. Se oli aika kivaa.

Tänään pyöräilin Vänärin rantaa ihan sairaan kovassa tuulessa Mirkun kanssa. Koiria tuli vastaan kuin sieniä syksyllä ja Mirkku naksutinkoulutti Upaa.

Istuttiin myös Henzkin ja Minden kanssa Coffarissa. Siellä oli harjottelijana ärsyttävän näkönen mies, jolle toinen blondityöntekijä kuittaili vähän ikävästi. Coffarin chai ei oo edelleenkään hyvää. Oon saanu liian paljon parempaa, niin en osaa enää arvostaa :(

Tulin niin hurjalle tuulelle kokeiden loppumisesta, että ajattelin mennä Äxään palkitsemaan itseni, mutta en mä löytänytkään mitään tarpeeks hyvää ja halpaa. Ja sitten Mirkku tulikin kykkimään ovelle koikkujen kanssa, niin säästin rahat seuraavalle kerralle.

Opin tänään myös mitä tarkoittaa itsensä affirmoiminen. Mun pitää nyt keksiä hyvä lause jolla voin ruveta affirmoimaan itseäni ja sitten tapahtuu hyviä asioita, jos jaksan olla pitkäjänteinen.

Inhoan saastaista keittiötä. Inhoon sitä, että ihmiset ei huuhtele tyhjiä maitopurkkeja, että ne ei laita astioita koneeseen, että ne jättää muruja pöydälle, että ne jättää voin pöydälle, että ne jättää sanomalehden auki pöydälle ja heittelee postit pitkin pöytää, jnejne. Ylipäätään inhoan kaikkea, mikä lisää edes vähänkin epäjärjestyksen tuntua keittiössä. Mutta toisaalta mulle tulee aina hyvä mieli, kun oikeesti rupeen siivoamaan ja laitan kaikki paikoilleen ja tiskaan likaset asiat ja pyyhin rätillä kaiken ja asettelen ja puunaan ja oi. Se on aika endorfiinista katella sitä lopputulosta sitten, kun on oikeesti saanu jotain aikaa.

Ja keittiön lisäks jaksoin viimeinkin selvittää noi vaatekasat mun lattialta. Vein likavaatteet pyykkiin (se OIKEESTI vaatii rupeemista!) ja nyt oon tyytyväinen itseeni.

Tahtoisin vaan hymyillä ja jee ja ompa kivaa :) Ja v-loppuna pääsen JYVÄKSEEN, inanaa! Maisenmanvaihdos ja kamulit sielä, jee!

Ja huippua, Mara anto mulle jonkun asennusohjelman ja nyt pystyn kuuntelemaan vaikka mitä mahtimusaa jollain Spotifylla, TÄÄ ON IHAN HUIPPUSYDEEMI! Pääsin kuuntelemaan The Shinssin koko levynkin :D

NYT minä aion viedä Neekun kävelylle ja sitten syödä ja sitten katsoa yhden kiinalaisen leffan, jonka lainasin kirjastosta. Jos sen oikeesti teen, niin tää on ihan historiallista: lainasin nimittäin kaks leffaa ja ton jälkeen oon kattonu molemmat. Yleensä uusin ne miljoona kertaa enkä saa kuitenkaan aikaseks kattoo.

Ooh, pitääkin mennä kirjastoon ja lainata himokasat kesälukemista. Mmm, rakkaus!

MUTTA NYT sinne kävelylle, MO>>

Eikun PS vielä: Minna sano tänään kun käveltiin kouluun, että enää neljä päivää ja sit ollaan abeja. HAHAHAHHAHA ABEJA miettikää! LÅL

ME VANHETAAN JA ELÄMÄ MENEE ETEENPÄIN JEEE! 8)

Yhteiskuntaoppi pyrkii tappamaan yksilön itsesensuurin.

Tänään oon saakeli tullut kutsutuksi esikouluopettajaksi ja lukenut niin paljon yhteiskuntaoppia että oksettaa.

Kakkoskvartetin tyypit aina sanoo, että oon ihan ku joku opettaja. Ja nauraa. Mut HEI, onkohan ne tulleet ajatelleeksi, että ehkä tunnun niistä opettajalta sen takia, että ne itse käyttäytyy kuin kakarat?!

Ei siinä sinänsä mitään - paitsi että ihme, ettei oo vielä napsahtanut - mutta onneks huomenna on konsertti ja that's it. Syksyllä saattaa tapahtua uudelleenjärjestelyjä.

Tänään AURINKO PAISTOI ja oli AIKA NÄTTIÄ ja pyöräilin vikaa kertaa viulun kanssa konsalta kotiin tältä keväältä.

Oon lukenu tänään yhteiskuntaoppia riippumatossa (mikä oli sairaan mukavaa), mun huoneen lattialla, mun huoneen pöydällä ja keittiön pöydällä. Neekku hengas mun kaa pihalla, mutta sitten se sai päähänsä mennä kompostin takana olevasta reiästä naapurinpihalle, vaikka siellä oli labbikset pihalla. Ääliö. Havahduin siihen, kun kuulu kauheeta ulinaa ja rääkymistä ja mietin, että kukakohan koira sinne naapuriin on eksyny. Sitten Sherlockina tajusin, että Neekkua ei näkyny. Jee. Sit se tuli hirmu häpeissään sieltä (ei tarvinnu mennä edes huutamaan) ja sen oikeesta reidesta oli lähtemässä kunnon iso kuolanen karvatuppo, joten jompikumpi koira oli varmaan napannu siitä. Mut en löytänyt verta saati hampaanjälkiä eikä se ontunut, joten se siitä. Mutta kyllä elukka voi olla ääliö, kun menee varta vasten kaivamaan verta nenästään toisten reviirille.

Mistä tuli mieleeni, että tänä aamuna löysin jumalattoman kokoisen punkin sen kyljestä ja otin sen pois meidän hienolla patentoidulla punkinpoistajalla! 8D Sitten laitoin sen lasiin ja kiehuvaa vettä päälle, ne kuulemma kuolee niin.

Kunhan huomenna selviän tosta yhtiksestä niin sit on jäljellä enää ne helkkarin numeeriset ja algebralliset menetelmät ja SIT.... *katse suuntautuu kaihoisasti kaukaiseen kesänmaahan*

Aah. u_u

Äsken kuuntelin jostain syystä U2:sta, en oo oikein varma tykkäänkö Bonon laulusta vai en. Ja nyt rupesin kuuntelemaan MySpacesta The Shinssia, koska siinä eilisessä leffassa oli niiltä biisejä, ja se kuulosti ihan kivalta. Ja on tää ihan symppistä. Jos oon joskus rikas tai vaihtoehtosesti ei maksa paljoo niin voin ostaa levyn. Mutta voisin ostaa vaikka mitä muitakin levyjä.

Musta on kovaa vauhtia tulossa indie-fani (VAIKKA TIEDÄNKIN, ETTÄ INDIE VOI TARKOTTAA VAIKKA MILLASTA MUSAA, MUTTA EI OO MUN VIKA, ETTÄ NE LAJITTELEE ITTENSÄ SILLAI). Oon huomannu.

Hei nyt on IHAN PAKKO sanoo, vaikka kukaan ei kyllä tee tällä tiedolla mitään, MUTTA KUN ÄRSYTTÄÄ NIIN SIMONA (!!!!) että mä oon vaan piereskelly koko saakelin päivän ja en tiedä miks!!! Tyhmät kehonsisäiset reaktiot ja suolistokaasujen poistumiset!

Alkaakohan mun itsesensuuri pettää? Merkit viittaavat uhkaavasti siihen suuntaan! 8)

Jag kan görä allt så hemskt bra!

Kerrankin muistan pari unta, mitä viime yönä näin! Tai ei se ollut enää yötä, vaan niitä aamun yhdeksän minuutin unia, joita ehtii nähdä torkuttamisen välillä. Se on niin härö tunne, kun ehtii ihan vähän vaipua uneen ja pyörii jotenkin kahden todellisuuden rajamailla eikä oo kummassakaan täysillä messissä.

Yhdessä pelasin sulista Tuomon kanssa. En tiedä yhtään miks ja missä, mutta me pelattiin :D Enkä ees muista kumpi voitti! NYHYY

Toisessa yks meidän superasiallinen enkunope olikin mun espanjanope. Se hymyili ihan tajuttomasti (ja siis kyseinen ope ei oikeesti hymyään turhan usein jakele) ja hyppeli onessaan siellä luokan edessä ja pommitti mua koko ajan kysymyksillä espanjan verbiopista, ihan kun mä olisin ollut kaikkitietävä ja tiennyt kaiken. Vastasin kaikkeen väärin ja se vaan oli kuin ei mitään, hymyili ja nauroi. Sitten meidän piti syödä hirveesti hedelmiä, siellä luokassa kiersi sellaset hedelmäkorit ja kaikista hedelmistä piti laittaa ne osat mitä ei syöty (esim siemenet, kuoret) sellaselle vaa'alle, joka meillä oli pulpetilla.

Että ihan näin mielenkiintosta LÅL

Oli taas kiva herätä Grooven jazz-aamuun, aina sunnuntaisin näin, jee!

Lähetin just luovan kirjottamisen antologiaan tulevan novellin opelle, dead line on 23.55 tänään ja maili lähti sinne suuntaan 23.23. Ajoissa ja silleen. Oli taas niin scheissee että itkettää, mutta elämä on ja pitää mennä eteen päin.

Mutta muuten olin tänään oikeesti ihan ilmiö. Söin aamupalaa pihalla ja sit rupesin lukemaan ruotsia huomista koetta varten ennen kahtatoista! Voitteko kuvitella! Yleensä mun koeviikot menee niin, että joskus kuuden maissa rupeen miettimään, että nyt kyllä pitäs alottaa lukeminen. Mutta tänään olin ihanneihminen. Hahaa! Luin myös yhteiskuntaoppia jo vähän, mutta se ei kyllä kiinnosta. Eipä ruotsikaan hirveesti. Mutta neljä sanaa osaan ainakin! Synnerligen, ytterst, allra ja pompös! Tällä mennään.

Ei jaksa enää hiota jotenkin vikalla viikolla ja vikoja kokeita. Luotan siihen, että ne menee omalla painollaan.

Kesä alkaa muuten hyvin, kun oon tänäänkin syönyt kolme jäätelöä. HUHUU
Tällä menolla minusta tulee paksu ja hyvinvoipa.

Henzki tuli kattomaan meille leffaa, mutta DVD-soitin ei avannu luukkuaan vaan väitti olevansa BLOCKED, joten piti kattoa mun huumaavan superin läppärin näytöltä. Katottiin Garden State, jossa oli esim Natalie Portman. Se oli ihan symppis leffa omalla tavallaan, ei mikään kovin yllättävä, mutta ihan sellanen jeesperuskivahyvänmielenleffa.

Malle soitti ja kyseli Vänärille laulelemaan sit kun koulut loppuu. Kahestatoista kahteen. Ulkona. Ah, rakastan näitä yökeikkoja. Mulla vaan on ongelma, kun oon menossa Jyväkseen kaverin ylppäreihin, ja voisin niin kätevästi jäädä suoraan sinne majailemaan. En tiedä, viittisinkö ton takia tulla Kuopioon jo samana iltana. BYHYYY miksen osaa päättää.

Saatan myös joutua paikkaamaan kipeetä ystävää tutun lakkiaisiin, kahvinkaatelua ja tiskaamista ja sellasta. Tiskaaminen olis kyllä enemmän se mun juttu, kahvinkeitto on stressaavaa ja kaataminen myös, kuitenkin läikytän hienojen ihmisten hienoille asuille ja roiskin kuumaa kahvia niiden sormile. KAMALAA kauhukuvat valtaavat mieleni! Ei kun oikeesti mun muistiin on ikuisesti porautunut se kohtaus, kun Mirkku tiputtaa Kirpun synttäreillä jäätelöä Kirpun kaverin päähän 8DDD HAHAHHAHAHAHaKLSMJVFANHA ÖFM paras!

Ei ei Orvokki, ei kyllä ole taas mistään kotoisin blogata yömyöhään koeviikolla. Pitää siis ehkä menemäni nyt nuQQmaan ja virittämään aivoni ruotsin ihmeelliseen kielioppiin och sådant.

Laiskan kertakäyttöihmisiä

Viime yö oli kummallinen. Heräilin pitkin yötä ja näin kamalasti unia (joita en muista enää, ylläri). Kakskyt yli kuus rämpläsin kelloa, että onko se pysähtynyt, mutta ei se ollut. Kello oli oikeesti niin vähän. Se oli kummaa. Olisin voinu nousta jo sillon, mutta se tuntu liian villiltä, joten nukuin lisää. Heräsin varmaan joka tunti uudestaan, mutta jatkoin aina unia.

Lehessä oli kahdensivun juttu toriampumisista, kaikesta mahdollisesta oli tehty kainalojuttuja.

Kotona on ollu tänään aika hiljasta, kun äippä meni iltaan ja iskä päivystää. Oon vaan datannu ja samalla tarkkaillu ohimeneviä ihmisiä (koska olen pitkästä aikaa siirtänyt taas läppärin OMAAN HUONEESEEN! Uskomatonta, mutta totta! Ei enää keittiötä) ja rapsutellu Neraa, aina kun se on rampannu täällä.

Nyt tuolla taivaalla on vaaleenpunasia pilviä ja kuuntelen Larry Carltonia, joka on Wikipedian mukaan joku legendaarinen jazzkitaristi. Kuulostaa kivalta, kerrankin pelkkää instrumentaalimusaa.

Masennuin melkein tänään, kun tajusin, että oon lihonu. Jotkut kesävaatteet, joita käytin vuos sitten ja jotka oli ihan ok, on jääny niukoiksi! Mulle on tullu läskiä NYHYY! Vääriin paikkoihin :( Onko reilua :( NO EI

Tällaista naisellista tuskaa, eikös tämmöinen ole sitä? HAHA

Ajauduin kattomaan korealaisen elokuvan, Antique Bakeryn, tänään Youtubesta, koska luin sen sarjiksen ja halusin vaan nopeesti vilkasta, miten se on tehty leffaks. No ei ollu nopee vilkasu :D Mut eniveis. Se kerto sellasesta rikkaan perheen pojasta, joka oli pienenä kidnapattu, mut se oli päässy karkuun, ja aikuisena se oli opiskellu lakimieheks mutta haluskin yhtäkkiä perustaa ranskalaisen kahvilan, jossa myydään kaikkia ihQleivoksia. Kuulostaa tosi jännältä ja kiehtovalta, eikö? LÅL 8D

Mut oli ihan kiva kattoa välillä korealaista elokuvaa ja pääosannäyttelijät oli hirmu söpöjä. Jee!

Kävin Neekun kanssa kävelemässä rannassa ja oli ihan ihanan vihreää ja hirmu säyseä sää ja ajatukset vaelsi ihan kummallisiin paikkoihin, niin kuin ne tekee aina kävelyllä.

Kävelin sen laiturin ohi, missä hengattiin ala-asteella tyttöjen kanssa. Ne risti sen Rasmus-laituriks (koska kaikki oli niin kovia Rasmus-faneja sillon, sairaan koleeta. F-F-F-FALLING!!!!). Tuli mieleen ne ala-astekesät, kun pyörittiin ympäri meidän paikkakuntaa, lojuttiin koululla ja putkipuistossa ja pelattiin Espanjalaista paskaa ja Lännen nopeinta ja ravattiin Salella ostamassa tikkareita ja Lemmenlaiturilla uimassa, parhaimpina päivinä 4 tai 5kin kertaa ja katottiin Bel Airin Prinssiä, koska se tuli joka arkipäivä aina 16.15. Sillon oli ihan eri kaverit kuin nyt. Ja kaikki me ollaan muututtu ihan tosi paljon siitä. Mikä nyt ei ole ylläri, koska ihmiset kasvaa, luonnollisesti, mutta sillon kaikki oli niin erilaista ja nimenomaan erilaista eri ihmisten kanssa.

Yhden kanssa esim ei nykyään edes moikata kuin satunnaisesti ja yhden kanssa ollaan tosi vaihtelevasti yhteyksissä. Mistä johtuu, että joskus on niin tiiviisti ystäviä jonkun kanssa, ja sitten se vaan haihtuu ja jää? Ne ihmiset oli mulle merkittäviä sillon, mutta ei enää. Niiden seuraan turvasin, mutten enää.

Onko se vaan sitä, että eri ihmisiä tarvii eri elämänvaiheissa? Mutta miksi jotkut on enemmän sellasta kertakäyttötavaraa, mutta toiset pysyy matkassa hirmu pitkään? Ei sillä, että ajattelisin ihmisiä kertakäyttöesineinä!! Lähinnä mietin vaan sitä, että miksi jotkut on ollut joskus niin tärkeitä, mutta sitten se vaan valuu pois.

Tänään olis ollu pitkästä aikaa Nuokkarikerta n-illan tilalla, mutta en jaksanu laittautua ja lähteä ihmisten ilmoille. Joo, oon välillä laiska. Ja joo, oon saamaton ja epäsosiaalinenkin, kun sille päälle satun. Mutta jos en omaisi noita paheita, niin eiköhän mulla olis joitain muita tilalla. Hähä!

Heja, Kuopio!!

Elämän ironiaa: Maikki kertoo tohkeissaan teatterin edessä, että mies oli ampunut haulikolla naisen Kuopion torilla, ja sitten mentiin Hennin kanssa kattomaan Chicagoa, jossa yksi nainen kertoi tohkeissaan ampuneensa miehensä haulikolla.

En minä teistä tiedä, mutta minusta se oli jotenkin... kieroutunut yhteensattuma.

Vaikkei sattumia ole.

Mulle tuli heti tuon informaation valossa mieleen, että se on ollu joku mustasukkasuussurma tai joku vastaava, mutta nyt kun kotiin tullessa pääsin kattelemaan lööppejä, niin ne uhrit oli ihan randomeja. RANDOMEJA! Se on pelottavampaa kuin suunniteltu tappaminen! Niin ja että niitä olikin kolme yhden sijasta.

Voin vaan kuvitella, miten monta tuttua siellä torilla on sillon ollut, koska Kuopio on niin minimalistinen paikka.

Aika hiljaiselta ja autiolta näytti äsken, kun odoteltiin bussia Sokkarin edessä. Koko tori oli aidattu, siinä reunassa oli joku ihme armeijan järkyn iso auto, poliisit/vartijat seisoskeli pätevän näkösinä vartioimassa.

Tää menee vaan jotenkin absurdiudessaan ihan yli. Että TORILLA olis AMMUTTU.

No mutta. Chicago oli ihan ok, näyttelijät veti ihan kivasti ja hattua nostan siitä, että ne pysty laulamaan vaikka joutuvat koko ajan heilumaan ja muuta. Meni aika samalla juonella kun se leffa, mutta leffa oli silti parempi :D Ja siis oli toi ihan kivaa viihdettä, mutta ei siitä itselleen varsinaisesti mitään saanut, eikä se nyt ihan järisyttävästi sykähdyttänyt.

Ruotsinkuuntelu ei oo ikinä menny noin huonosti, mutta ei auta. Oli kuitenkin ihana nukkua kunnolliset yöunet, ja olla koulussa vaan reilu tunti. HAH! Pääsin viimeinkin käymään kirjastossa ja tällä kertaa se oli jopa auki. Harrastin pitkästä aikaa random-tekniikka levyosastolla; sitä ei voi harrastaa millon tahansa, vaan siihen tarvii tietynlaisen mielentilan. Ja ainakin alko lupaavasti, koska ensimmäinen levy (jazz) minkä pistin soimaan, oli onnistunut random. Oon kuunnellu nyt sitä sitten.

Saa nähä, miten pitkään tuotakin ampumista nyt sitten jauhetaan, etenkin täällä paikallislehdistössä. Ja miten aletaan taas keskustella aselaeista ja niiden toimivuudesta ja mielenterveyspalveluiden riittävyydestä ja plaaplaaplaa.

Ei huvita kirjottaa, meen sen sijaan syömään. Ja lukemaan jotain kivaa. Kirjallisuus parantaa.

Ihana tekemättömyyspäivä

MINÄ
RAKASTAN
LOMAPÄIVIÄ.

JA
RAKASTAN
NUKKUA PITKÄÄN
ILMAN HERÄTYSTÄ
KELLONSOITTOON.

SITTEN
RAKASTAN MYÖS
ESIM
VUOHENJUUSTOLEIPIÄ AAMUPALAKS
VÄHÄN NAM.

Ihan vaan sellasta lehdestä aamulla bongattua, että EGOTRIPPI tulis heinäkuussa Kuopioon, mutta ylläripylläri ne soittaa Henkassa, niin että eipä paljon kostuta. NYT ehkä pieni katkeruus kytee jossain syvällä tästä täysiättömyydestä, mutta ei ihan järkyn iso. Kyllä sitä ehtii.

Lähinnä ottaa päähän se, että aina pitää soittaa k18-pakoissa. Mutta eipä oo enään pitkään mun ongelma, onneks.

Meidän omituinen perinne käydä juhla-/pyhäpäivinä mökillä jatkui tänään, kun oli helatorstai. Edelliset kerrat siis oli äitienpäivänä ja vappuna. Äippä ja iskä mittaili laiturin tulevaa pituutta (iskä kätevästi kajakissa istuen) ja mä hengasin ja heittelin Neekulle käpyjä veteen. Kävin kattelemassa rinteestä vanhusten puuhia ja ristin yhen kannon Runoilijankannoksi, koska se oli ihan oikeesti sellanen, mistä näki hirmu hyvin ympärilleen ja missä voi hyvin istua ja kirjotella runoja. Ja huomasin myös sen, että aurinko paistaa nimenomaan sinne rinteeseen paljon kuumemmin kuin alemmas, joten siellä on hyvä ottaa sit arskaa, kun vähän raivaa risuja pois.

Minä tahdon jo sinne siistimään paikkoja! Viikon päästä noi allekirjottaa kauppakirjat. 8)

Mulla on mökkilookkikin jo hyvin hallussa, huivi päähän ja kollarit. Jee!

(Kuuntelen jostain syystä taas pitkästä aikaa Tori Amosta, mulle on näköjään kertynyt kaks sen levyä joskus varastoihin. En muistanutkaan, että se laulaa välillä tosi ärsyttävästi.)

Rannassa kasvoi muuten keltasia söpöjä rentukoita. Aika sievää.

Ihanaa ihanaa. Tänään en oo tehny mitään tähdellistä. IHANAA. Ihanaa, kun ei oo paljon enää tekemistä ennen kesää. Huomisetkin kvartettiharkat peruuntu, mikä on käytännössä paha juttu, mutta oikeesti kiva juttu, niin ei mitään muita velvollisuuksia kuin ruotsin kuuntelu/preppaus. Ja illalla sitten katsomaan Chicagoa, ja sillä on vielä viiminen näytöskin! Ei me ainakaan viime tippaan jätetä tai mitään :D Ja tuliko se joskus lokakuussa ohjelmistoon vai millon ;D HAH

Kivaa kyllä, en oo ikinä käyny teatterissa vapaa-ajalla (noloa vai noloa? miksei meidän perhe oo teatteriorientoitunut, että mulle olis pienestä asti kehitttynyt sellanen teatterirutiini?) joten aika hauskaa mennä nyt. Ja vielä musikaali 8) Nam

elämäelämä
kesä
aurinko
valkosipulinhaju
lomalomaLOMA

HiiiHiii

Kevyen raskasta ja raskaan kevyttä

TÄNÄÄN

on Orvokki opiskellut musiikinteoriansa ja musiikkitietonsa täydellisesti loppuun. Ei enää. EI ENÄÄ YMMÄRRÄTTEKÖ TE!!!

8 vuotta IHAN HULLUA

Sain siis MuPe 7:sta suoritusmerkinnän, eli olen virallisesti suorittanut sen kurssin, eli enää ei ole mitä opiskella ellen lähde opiskelemaan ammatiksi. Musiikkia siis.

Tuntuu jotenkin käsittämättömän absurdilta, että vuosien urakka on oikeesti ohi, että oon saanu jonkun tosi pitkäaikasen projektin oikeesti LOPPUUN! Ette te voi edes tietää, mitä kaikkee tunnemyräkkää tähän liittyy, enkä mä osaa ruveta kertomaankaan, koska kyse on niin pitkästä asiasta. Oon oikeesti aika paras, kun oon jaksanu. Muistan, mikä tuska oli joskus 5 ja 6 kursseissa kun piti väsätä harmoniaoppitehtäviä ja sointukäännöksiä ja sointuanalyyseja ja rakenneanalyyseja ja kuunnella intervalleja ja tehdä melodiadiktaatteja JNEJNEJNJENENENENJE.

MINÄ OLEN YLPEÄ ITSESTÄNI.

..mutta silti en osaa rauhottua. Silti tuntuu levottomalta. Kuvittelin, että kun saan ne merkinnät opintokirjaan, niin tunnen itseni vapaaksi, mutta ei se käynyt kuitenkaan ihan niin.

En tie miks, mutta oon ollu tänään jotenkin ihan poissa raiteiltani. Aamulla heräsin väsäämään loppuun MuPen portfoliota (josta tuli 5/5 vaikka se oli suppea, oli kuulemma niin vakuuttavan näköinen ja hyvin kirjoitettu) ja sen takia myöhästyin enkun kokeesta vähän, mikä ei kyllä oikeastaan edes haitannut.

Sitten oli tän kevään viimeinen viulutunti, enkä tiedä mikä muhun meni. Feilasin ihan täydellisesti. Soitin niin huonosti, etten edes usko, ja rupesin taas itkemään, mutta viime kerrasta onkin kyllä jo (ONNEKSI) aikaa. Mutta otti päähän ihan tajuttomasti, että piti romahtaa just vikalla tunnilla. Enkä oikeesti edes tiedä miksi. Olin vaan niin turhautunut ja jotenkin kaikki varmaan tulvi yli. Mitä se sitten pitääkin sisällään. Mulla on varmaan ongelmia suodattaa ulos kaikkia niitä tunteita, mitä koitokset mulle aiheuttaa, ja sitten ne aina purskahtelee tolla tavalla hillittömästi. Kuvittelin että erottaisi Jarpan kanssa kesän ajaksi vähän ilosemmissa tunnelmissa, mutta harvoin elämä menee niin kuin sen suunnittelee.

Suunnittelin myös vieväni viimeinkin kirjastoon kaikki luetut kirjat ja lainaavani uuden kasan ja kierteleväni siellä hyllyjen välissä kiireettä - mutta kirjasto oli menny neljältä KIINNI! Koska huomenna on helatorstai. En ollu kyllä ainut pettynyt, molemmilla ovilla parveili koko ajan ihmisiä, jotka oli ihan yhtä hyvin informoituneita kuin minä. Pudotin kirjat sitten luukusta, mutten saanut uusia tilalle. Nyhyy. Tämä on jo oikeesti harvinaista, että kirjasto pettää.

Oli omituinen olo kun kävelin kirjastolta konsalle. Oli ihanan kevyttä kulkea, kun oli pikkukengät eikä iänikuista painavaa koululaukkua (ja kangaskassinkin olin keventänyt kirjoista sinne palautusluukkuun) ja oli lämmintä ja periaatteessa pilvetöntä, vaikka paikoin oli jo vähän tummia pilviä. Maa tuntui jalkojen alla jotenkin ihan eri tavalla.

Ehkä nää viimeiset toukokuun viikot tuntuu aina vähän tällasilta kummallisilta.

Btw, kun istuin oottamassa sitä teoriaopea niin yhdestä luokasta tuli ihanan söpö kontrabasistipoika ja sillä oli tumma kihara tukka ja kaunis kontrabasso. Tämän halusin vain jakaa kanssanne u_u

Koko päivän on tuntunu, että oon tajuttoman lysyssä ja että en jaksa suoristautua koska on niin raskasta, mutta kun ei edes ole!! Niin en ymmärrä itteeni! Miks pitää aina saakeli rypeä ja olla vaikea jos ei kerrankin olisi edes syytä!

En tainnu vaan saada itkettyä kaikkea vielä viulutunnilla. Huoh.

Miten voi tuntua samaan aikaan kevyeltä mutta raskaalta?
Voiko keveys olla raskasta?
Miten voi samaan aikaan vapautua, mutta silti tuntea itsensä kahlituksi?

(Mutta kun minä tahtoisin jo elää ja olla vapaa ja olla se millaiseksi haluan tulla.)

Kun istuin bussissa matkalla kotio (jo toisen kerran tänään), niin yhtäkkiä tuntui ihan pikkusen vapaammalta. Mutta se on niin heikko tunne, että se katoaa.

Tänään iski muuten yhtäkkiä ajatus, kun näin oman heijastukseni näyteikkunasta, että näytän ihan pikkutytöltä. Rupesin miettimään, että millonkohan pitäs ruveta näyttämään aikuisemmalta ja kypsältä ja pätevältä naiselliselta naiselta, mutta tulin samaan lopputulokseen kuin töidenkin kanssa: tulen kuitenkin näyttämään aikuiselta (ja tekemään töitä) suurimman osan elämästäni, joten ei oo vielä mikään kiire sitä kohti. Saan olla pikkutytön näköinen vielä, jos haluan. Ei minun tartte vielä kasvaa.

Alexander ei varmasti tuhlannut aikaa pitkään matikkaan.

Minua moitittiin taas tänään siitä, etten enää blogaa niin usein. Ja kävijälaskurikin todistaa, että täällä on ravattu, vaikkei ole ollut mitään uutta tarjolla. Hähä!

No ei, viikonloppuna oli vain vähän muuta elämää (esim EUROVIISUT ja esim srk:n 100-VUOTISJUHLA) ja joskus kirjottamaan rupeeminen tuntuu muutenkin liian raskaalta. Sitä on paha väkisinkään ruveta vääntämään.

Nyt on kyllä pakko, koska oon lukenut koko hiton päivän matikkaa, enkä nyt tiedä onko siitä ollut edes kovin paljon hyötyä. Luultavasti heitin taas monta tuntia elämästäni hukkaan, mutta paha niitä enää on saada takaisinkaan. Toivotaan, että painaisivat jotain lasissa huomenna, kun istun matikanluokassa ja katson sitä koetta ja mietin, että mitä tässä oikein pitäs tehä. Luojan kiitos että jo toisiks viiminen pakollinen matikka. AH. Paitsi että olen hullu, ja oon pian käynyt jo kolme ylimäärästä kurssia.

Oli kyllä ihan rentoa lukea pihalla, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä ja olin ihan turpeana linssikeitosta ja taisin aina nukahdella välillä siihen aurinkoon. Sitten kun piti tulla sisälle lukemaan ei oikein lähteny enää - suurin osa ajasta meni vaan siihen että möykkäsin ja pidin epämääräistä ääntä tuskassani ja tein hienoja matemaattisialauluja trigonometriasta ja lukujonoista. Way to go!

Mutta tosiaan. Lauantaina oli euroviisut. (kirjotin eka siivut, håh). Meillä oli Maijukan kanssa kisakatsomo ja katottiin ihan alusta ihan loppuun yhteen putkeen. Siellä oli joitain ihan karmaisevia, ettei voinut elää, esim Ukraina tai Ruotsi tai Saksa jnejne. Mutta oh, sitten oli niitä ihQja, niinQ Norja ja Viro. Ja ette usko miten ilonen olin kun ääntenlasku alko 8) Norja sai heti alkuun himona pisteitä ja karkas heti niin kaus kärkeen, että oli aika nopeesti selvää, kuka kisan voittaa. Ja ihan oikein meni, koska vaikka Alexanderissakin on moitittavia juttuja, niin se oli kuitenkin sympaattisin ja söpöin ja ite tehny biisinsä ja soitti ja laulo ja oli sopivan persoonallinen. Ja kertsi jää päähän soimaan AINA :D Niin ja oon ylpee suomalaisista, kun ne anto Virolle täydet 12pojoa ja Allullekkin 8 (vähän yllätti kyllä, ettei sen enempää).

(Ei näy tossa kokonaan, mutta Norja siis voitti 387 pisteellä, mikä on ihan törkeen paljon, koska Lordin tekemä edellinen enkka oli 292. Että repikää siitä.)

Oon taas popittanu sitä tässä koneella ja löysin siltä uuden biisinkin, joka tulee olemaan kesäkuun alussa ilmestyvällä levyllä. Onhan tän sanotukset ihan sika helppoja ja vähän naiiveja, mut en voi sille mitään että tää vaan sykähdyttää minuu. HAH!

Äsken katoin norjankielisen reportaasipätkän netistä, missä oli kuvattu sen saapuminen lentokentälle. Siellä oli ihan törkeen paljon porukkaa sitä vastassa ja oli ihan hullu meno. Kaikki vaan kilju ja oli sekasin (varsinkin tytöt) ja Alexander oli vähän pihalla, että mitä helkkaria :D Vaikka oli itse ne ihmiset sinne kutsunutkin.

Toivon nyt vaan, ettei sille kihahda ihan hattuun toi kansallissankarius. Kusi päässä kulkevat kusipäät ei ole enää kivoja.

Sunnuntai menikin sitten kirkolla kun meillä oli Vapiksen Kuopion-historian synttäribileet. Itse kirkkorakennus ei ole ollut kuin 20 vuotta pystyssä, mutta toimintaa Kuopiossa ja lähikunnissa on ollu se 100 vuotta. Ihan hullua, ei sellasta aikaa edes käsitä.

Muuten mä sitten vähän laiskottelinkin. En tehnyt koulujuttujakaan jostain tyhmästä alitajuntaisesta periaatteesta ennen kuin oli oikeesti pakko. Illalla rupesin vääntämään ruotsin esitelmää José Gonzálezista ja lagitin kuunnellen sen biisejä. (Tahdon sen toisenkin levyn. Miksi olen köyhä. Nyhyy.) Yhden jälkeen pääsin nukkumaan.

Tänä aamuna poljin rauhassa viulun kanssa pyörällä konsalle ja virittelin siinä ja tuuletin luokkaa ja rupesin soittamaan Mozartia. Jossain vaiheessa tajusin, että kello on jo kakskyt yli, eikä Jaria kuulunut. Tartuin puhelimeen.

J: "Pitäskö mun olla opettamassa sua? Voi perse! Muistin heti, kun näin sun nimen näytöllä!"

En ehtiny ees sanoo mitään. Oikeestaan tässä oli onni ja onnettomuus: onni siks, etten ollut harjotellut, joten ei mulla olis kuitenkaan ollut mitään varsinaista valmisteltua tarjottavaa, mutta onnettomuus siks että jouduin sen takia heräämään aikasemmin, ja olisin tarvinnut ne pari lisäunituntia oikein kernaasti. Mut tällasta tää välillä on. (Mainittakoon mun opettajan eduksi, että tää ei oo mitenkään tavallista, Jarppa on oikeesti tosi tunnollinen. Ehkä silläkin alkaa kevät jo painaa, kun tää olis ollu vielä mein viimine soittotunti tältä keväältä ;D)

Tää koulupäivä otti muutenkin ihan törkeen raskaasti. Oli vaan kolme varsinaista tuntia, mutta ne tuntui niin loputtoman pitkiltä, niin väsyttäviltä, niin turhilta! Matikantunti oli vikana ja NIIN turhauttava. Ainut anti oli se, kun kuulin luokan toiselta puolelta muutaman repliikin ihan vahingossa poikien keskustelusta.

R1: "Toivottavasti en tuu nyt kippeeks, ku tuntuu vähän siltä."
R2: "Ai miks tulisit? Eiku ainii, pelasitte sitä jalkapalloo alasti."
R1: "Joo."

Siis anteeks? Oonko minä ainut, kenen korvaan se kuulosti omituiselta? Ne puhu siitä ihan ku normaalista asiasta, mutta mulle tuli heti kunnon visiot joita on joskus ihan pakko käyttää jossain. Pelata jalkapalloa alasti. HAHAHAHHAK kn.vh, xnvfb

Se mainittakoon vielä, ennen kun lähden näkemään unia aritmeettisista ja geometrisista lukujonoista ja sinin ja cosinin derivaatoista, että minulle selvisi tänään, että ystäväni jota näen lähes päivittäin, on kuulemma pariutunut jo muutama viikko sitten, ja minulle ei ole kerrottu tästä. Olen katkera. Olihan se odotettavissa, että näin käy, mutta olis se silti ollut ihan kiva kuulla asiasta, että tietäs missä mennään.

Ennen ongelma oli se, että kyselin liikaa, ja nykyään näköjään se, että kyselen liian vähän. Mutta en uskalla enää kysyä keltään mitään, kun noista jutuista ei ikinä tiedä, mikä reaktio tulee. (Kerran yksi tuttu rupesi itkemään, kun kysyin niiden suhteesta, ja ne oli just eronnu ja oli ollu vähän kipee ero ja olin taas ihan ajan tasalla. Että niin.) Ja muutenkin kuvittelen, että ihmiset kyllä kertoo mulle sen, mitä ne haluaa mun tietävän. Mutta ehkä se on nimenomaan kuvittelemista, eikä kuvittelu paljon paina kun pitäisi tietää.

Ja nyt nukkumaan.

Minä, näpsäkkä angstaaja.

Selvisin :)

Muutama meni pieleen (saksankielisiä lauluja oli listassa niin monta, että yritä ne nyt muistaa oikein/tunnistaa toisistaan, ja sitten pianobiisejä oli myös niin monta, että en tunnistanut Chopinia vaikka siltä oli listassa vaan yks biisi NYYH), mutta muuten yllättävän hyvin. Sit kirjallisessa osassa kirjottelin gregoriaanisesta kirkkolaulusta, keskiajan maallisesta musiikista, impressionismista ja dodekafoniasta. Eli ei ihan kamalaa. Aika rentoa oli itse asiassa kirjotella siinä taustamusiikin soidessa, kun pyysin opee laittamaan sitä, HIH.

Vaikkei raskasta ollutkaan, niin illalla kyllä väsytti ihan törkeesti. En jaksanu edes datata, nukuin vähän aikaa ruokapöydällä ennen Euroviisujen toista semifinaalia. Halusin nähdä Alexander Rybakin ni oli pakko kattoo 8) Ja hei, menin just telkulle kun se tuli, kunnon intuitiolla!

Se on kyl hyvä biisi. Mutta ei järkee mitä scheissee (kirjotinko NYT ton oikein?) oli ne kaikki laulut ainakin Norjan jälkeen. Voi luoja. Miks ne tekee niin kamalia biisejä tonne, missä ei oo ees mitään melodiaa, joka jäis päähän soimaan? Ja laulajat yrittää laulaa hirmu korkeelta, vaikka se kuulostaa kamalalta ja esitykset on niin laskelmoituja ja naurettavia HUOOOH.

Mutta yks ylläri tuli! Viro! Niiden biisi oli kans hyvä, ja vironkieli kuulostaa laulettuna hauskalta :D Se on niin häröä, kun se muistuttaa niin paljon suomea, ja koko ajan on saavinaan kiinni siitä muttei kuitenkaan ihan saa.. Tolla naisella on ihan hurjat silmät tossa videolla. Ja se laulaa hyvin. Aah. Kaunis nainen, kaunis nainen. Namnam.

(EDIT// Selvitin nimen: Sandra Nurmsalu. Oi, tykkään siitä. Hyvät Euroviisut, kun oon löytäny jo kaks laulajaa, vaikkei itse kunnollista kisaa oo vielä ees käyty.)

Ompa ihana olla omalla koneella, kun tää on kuitenkin reipas ja toimiva. Tänään yritin kirjottaa koulussa luovan kirjottamisen tunnilla novellia KOULUNkoneella, mutta se oli ihan törkeen hidas ja tökkivä. Meinas mennä hermo. Siihen koneeseen, mutta osittain siihen novelliinkin. Tuntuu, että kirjotan pelkkää kuraa koko ajan eikä mistään tuu mitään. Pelkään varmaan vaan liikaa olla huono ja sitä, että toiset arvostelee.

..mistä tuli mieleen, että oli hassua, kun törmäsin tänään konsalla yhteen mun äikänopettajaan. Se oli käyttämässä sen poikaa jossain säestysharjotuksissa ja mä oottamassa kvartettiin menemistä. Höpöteltiin siinä jotain ja yllättäen se kysy (niin kuin kaikki nykyään, tai ainakin siltä tuntuu), että oonko aatellu mitä aion lukion jälkeen. Ennen kuin ehdin estää itseäni, sanoin sen saman mitä oon ruvennu sanomaan kaikille nykyään. Eli että jos en mitään suurta kuningasideaa saa, niin haen varmaan opiskelemaan äidinkieltä - tai jotakin siihen liittyvää joka tapauksessa.

Kesken lauseen tajusin, että hei, tää on äikänopettaja, se on opettanut mua, se tietää miten hyvä tai huono mä oon. Nolotti ihan älyttömästi. Tuli sellanen olo taas, että miten kehtaan sanoa tällasta päin naamaa ihmiselle, joka kuitenkin tietää asioista jotain, ja joka on lukenut jotain mun kirjottamaa. Tyhmää, tiedän, koska totta kai se ope oli sillain "Oho! No sepäs on kivaa!" ja rupes hirmuna selittämään omista opiskeluajoistaan ja mitä se opiskeli ja mitä erityisesti kannattaa opiskella. Mutta suoraan sanottuna en muista enää melkein mitään, koska en pystynyt keskittymään sen puheisiin, kun kelasin vaan omaa kuraisuutta omassa päässäni. Se tais sanoo parikin kertaa, että sinä se vaan kirjotat näpsäkästi tai että oot näpsäkkä kirjottaja, ja minä sanoin että joo, mutta aion kyllä tulla vielä paljon näpsäkämmäksi.

Enkä osannu taivuttaa ees sanaa 'näpsäkkä', koska olin jotenkin niin poissa raiteiltani. Jouduin tavaamaan sen saakeli kolmesti, ennen kuin sain oikein.

Huoh.

No mutta jotain iloa. Carlsonille oli tullu uudestaan niitä kenkiä, jotka ostin viime keväänä ja käytin yhdessä kesässä puhki, koska ne oli niin ihQt. Ja nyt ne oli varmaan yli 70% alennuksella, joten sain ostettua uudet ihQt roskiin heitettyjen tilalle. Jee! ihQa.

Aarh, Youtube on täynnä sentimentaalisia lauluja tolta Sandralta! Ne ei oikein kohenna tätä fiilistä, mutta en voi olla kuuntelematta kun se laulaa niin hyvin. Rupee tekemään mieli itekin laulaa, vaikka lauloin jo tänään. Mutta en sitäkään osaa, vaikka tahtoisin.

MIKS EN OSAA TEHDÄ KUNNOLLA MITÄÄN, MITÄ HALUISIN??

Tää on ihan pyllystä nyt.

Taidan käpertyä nurkkaan.

Minä tiedän helkkari kaiken gregoriaanisesta kirkkomusiikista suomalaiseen uusromantiikkaan.

Vau, Orvokki: koneeton alkuviikko!

Oon yrittäny leikkiä sellasta tosi kiireistä ja aikaansaavaa, jolla ei oo mitään aikaa jollekkin datailulle, lål. Onnistuinkin tossa puoliksi! Eli olen ollut kiireinen, mutten aikaansaava. MUTTA tähän sopiikin mainiosti poiminta mun tän hetkisestä vessalukemisesta, eli Helmiä sioille (ei oo kyllä ees kovin hyvä sarjis):

"Miten voi olla, että saavuttipa elämässä mitä tahansa, silti kuolee?

Tarkoitan että jos suurten asioiden tekemisellä ei saa vapautusta kuolemasta, miksei sitä vain istuisi paikallaan ja olisi tyhmä, lihava ja laiska?"

Tätä voitte vapaasti miettiä, kun painatte illalla pään tyynyyn.

Maanantaina olin ekaa kertaa ikinä kuuntelemassa kunnanvaltuuston istuntoa, ne väänsi jostain nettilähetyksistä (aika noloa, ettei sellasia jo oo) ja siitä, uusitaanko se tekonurmi nyt vai ei. No se uusitaan. En kyllä tajua välillä noiden valtuutettujen logiikkaa. Lomautetaan opettajat ja sairaanhoitajat ja ties ketkä, mutta KUPSille täytyy saada uusi nurmi! Juuri näin.

Mulla on menossa vähän sellanen aikaa vastaan kamppailu. Kaikkea on tulossa lähitulevaisuudessa ja kaikkea pitäisi saada tehtyä ennen kaikkia juttuja. ESIM huomenna on viimeinkin se musiikkitiedon koe, ja oon ihan helisemässä. HUAAAAH. En ymmärrä, miten mun olis tarkotus tunnistaa ne kaikki kappaleet toisistaan. Tänäänkin istuin kirjaston kuunteluhuoneessa TAAS kaks tuntia ja kuuntelin jumankauta neljääkymmentäkuutta eri levyä!! Eikä siinä ollu ees kaikkia niitä kappaleita!

Että kyllä. Hyvin lähtee. Lisztiltä oli Liebestraum (romantiikka, 1800-luku) ja Berliozilta oli Fantastinen sinfonia, osa 2: Tanssiaiset (romantiikka myös). Aholta Hyönteissinfonia osa 2: The Butterflies (suomalaisia nykysäveltäjiä) ja Beethovenilta "pateettinen" pianosonaatti (wieniläisklassismi, 1770-1820). Debussylta Preludi: Uponnut katedraali (impressionismi, 1890-1830). Ja sen sellaista. Tossahan oli jo viisi. HAH

Peukkuja saa siis pitää. Ruotsissakin pitäs vielä väsätä joku henkilökuvaus, jonka teen varmaan Josésta, ja sit se pitäs esittääkkin, luovassa kirjottamisessa pitäs kirjottaa huomenna joku novelli eikä mulla oo vielä hajuakaan mitä kirjotan, v-loppu menee pitkälti soittopuuhissa, alkuviikko menee kans soittopuuhissa plus että olis matikankoekin tiistaina jnejnejne byääääh. Haluisin sellasen aikalisän, että sais vaan olla möllöttää.

Mutta nyt eka etappi olis selvitä tosta MuPesta. Kohta rupeen lukemaan organumeista ja pastoraaleista ja dodekafoniasta ja truveereista ja moteteista. Ai mitä, kuulostaako heprealta? No ei kai nyt toki.

Oon kyl ollu melko reipas, oon pyöräilly kouluun nyt koko viikon, jopa viulun kanssa! Siinä kyllä meinaa vähän hartia jumiutua, mut se on jumi muutenkin, ni eipä tee mitään. Jumista tuli mieleen, että nyt on kyllä silmät ihan tosi krampissa, enkä edes tiedä mistä, mutta jostain. Ja otsaa kivistää. Ei hyvin mee.

Täytyy ehkä tunnustaa, että kaiken 'kiireen' keskellä oon kyllä silti varastanu vähän aikaa laulamiselle. Pianon ääressä saattaa hujahtaa helposti tuntikin, kun vaan soitan ja laulan. Ja laulan vähän lisää. Mut se ei oo hukkaan heitettyä aikaa, koska se on aika minkä mä tarviin, etten heittäis koulukirjoja ikkunasta ulos ja jäis aamuisin sänkyyn nukkumaan uhraamatta ajatustakaan maailmalle ja velvollisuuksille. Se pitää mut varmaan järjissäni.

ONNEKSI kesä häämöttää. En ehkä tiedä mitään kannustavampaa nyt.

Mutta, musiikin tyylisuunnat odottaa >

Turbaanirakkaus

Vuorokaudenaikoja ei enää hahmota, kun on niin valosaa! Pitkään! Nytkin kello on vähän yli yhdeksän, ja se vois olla ihan hyvin vasta esim kuus!! IHANAAA

Paitsi että sinänsä huono, kun ajattelen että onhan tässä vielä aikaa tehdä vaikka mitä ja ei mun tarvi ihan vielä alottaa, mutta sitten valosuus onkin huijannut mua. Hirmu kieroa.

Tänään olen ollut turbaanipää varmaan ekaa kertaa rastojenleikkuun jälkeen. Inspiraation sain siitä, että Kirppu toi kirpparille vietäviä vaatteita meille ja otin siitä kasasta sellaisen ruskean kietaisumekon jota oon käyttänyt nyt koko päivän. Ja koska mulla oli valmiiks ollu sattumalta ruskea toppi päällä ja koska omistan ruskean huivin, jota käytin rastojen aikaan aika ahkerasti, niin oli pakko pistää se päähän. Ja hokasin tänään, miten se huivi kuuluu oikeasti solmia päähän! Ennen en osannu, se pömpö meni aina niskaan, mutta nyt hokasin sen ja saan solmittua tän niin, että se on takaraivolla ja melkein pystysuunnassa ja järkevän näkönen! Jee! Afrikkateema! TURBAANI 8)) Tätä voin harrastaa sit kesällä, ihQQQQ. Kouluun en ehkä viiti ihan yllättäen laittaa. Halonen kattos liian hassusti. Muistan vieläkin kun se kommentoi mun keesistä että "Millanen erikoiskampa pitää olla, että saa kammattua hiukset tuolla tavalla?" :D

Haha, äitikin oli ihan että 'kuka tuntematon nainen sieltä oikein tulee' ja että 'mikä juttu tää oikein on'. Olin vaan 'öö, no ei mikään juttu'. Pääsin taas vaan turbaaniuteen kiinni pitkästä aikaa 8) En muistanut, miten mukavaa se onkin.

Omituista kyllä, mutta yllättäen nettikaveri rupes ihan randomilla puhumaan vähän samoista jutuista:

J: "ooks muuten kasvissyöjä?
eei ku tuli vaan mieleen, ku oot tollanen hippityttö kuitenki
haha, älä nyt pahalla ota :D hyvällä mielumminki
juu no oot sen luonteinen vaan, vaikken sua nyt niin hyvin tunnekkaa mut kuiteski :D
mul vaan tuli sellanen kuva ku oot tollanen rauhallinen ja mukava ja sit sul oli ne rastatki :D"

Vähän kyllä yläasteella sai kuulla aina tota hippijuttua. En ikinä oikein tajunnu, että miks rastat just teki hipin, ja eikö hippiys ole enemmänkin elämänkatsomus/-asenne kuin varsinaisesti mikään luonteenpiirre ja/tai tyyli? En minä kyllä tiedä, minä vaan oon aina ihmetelly.

Ah, sain rikkoa tänään Veikon Koneelta joulun alla kaupanpäällisiksi saadun ison piparkakkutalon. Se oli tähän asti meidän olkkarinpöydällä, lål. Naapurin vanhempi labbis tuli haukkumaan mulle aidan takaa kun hajotin sitä taloa kompostilaiturilla. Labbis tiiraili mun puuhia aidanraosta ja ajatteli niiden olevan varmaan liian epäilyttäviä.

Iskä halus viedä meidät kattomaan mökkiä taas tänään, kun Mirkku ja Terppa ei ollu vielä nähny sitä. Nyt oli kaikki jäät sulanu ja tuuli aika paljon. En tajunnu, että järvi pitää niin kovaa ääntä. Tai siis ei häiritsevän kovaa, mutta että kun aaltoilee, niin siitä kuuluu koko ajan ääntä. Aika hauskaa. En malta odottaa, että pääsen sinne raivaamaan risuja pressuille ja siistimään ja kuokkimaan ja tekemään sitä asuttavamman näköseks. Ja heittämään talviturkin siitä kivipolkuröykkiöltä, johon tulee laituri.

Mutta minun pitäisi ihan oikeasti tehdä jotain koulujuttuja nyt. Ens viikosta tulee ihan kamala, koska oon ollu niin laiska saamattomuus koko viikonlopun. No, ei tee mitään, kun aika normaalia että näin käy aina mulle. Nyt teetä ja sitten (ehkä) ryhtiliike!

Himottomat maanviljelijä-vihaaja kasvissyöjätytöt

Oli ihana nukkua pitkään. Ja pitkäksi se vähän venähtikin, mutta se johtui yllättäen siitä, että eilen iltanakin/yönä venähti pitkäksi.

Kävin Neekun kanssa rannassa, ja nyt oli järvi ekan kerran ihan jäätön. Oli niin kumma fiilis, että vähän aikaa sitten kävelin vielä pitkin sen pintaa ja pystyin menemään sen poikki Mintulle eikä tarttenu kiertää, ja nyt se liplatti ihan vapaana ja syvänä ja tummana. Linnut piti taas kauheeta mekkalaa. Sit aina kun aukasin hupparin rupes tuulemaan ihan hullusti, mutta kun laitoin sen kiinni, niin tuuleminen loppu. Se tapahtu monta kertaa. Ärsytti.

Mutta oli ihanan kiireetön olo. En oo vähään aikaan käyny Neekun kanssa ulkona niin, ettei olis tarvinnu olla nopeeta takasin kotona.

TAAS on sellanen olo, etten jaksa oikein kirjottaa. Välillä iskee kunnon flow, että tekstiä vaan pukkaa, mutta sitten välillä tää on tällasta ihme nyhtäämistä. Huoh.

No kirjotan vähän nuortenillasta. Tapsa oli puhumassa ja sen puhe aina rönsyilee ties minne lapsuuteen ja nuoruuteen ja taaskaan ei selvinny, mikä se sen puheen pääpointti oikein oli, tuntuu että se vaan jutustelee ja kertoilee juttuja ja huutaa aina välillä ja voimistelee ja sitten taas jutustelee, välillä ottaa joitain kohtia Raamatusta, jotka ei tunnu liittyvän kokonaisuuteen kovinkaan aukottomasti. Lopuksi se innostu puhumaan myös seurustelusta (nuortenilta kun on, HAH) ja selitti että "katelkaa vaan veljet, kun seurakunta on täynnä näin kivannäkösiä systereitä", voi ELÄMÄ. Sit ärsytti ihan sikana, kun se käytti sellasta sanamuotoa että "kun miehet sitten valitsee itselleen vaimon". Ai, mieskö se valitsee? Naiseltako ei kysytä mitään? Naiset vaan odottaa, että miehet kattelee ja sitten valitsee miellyttävimmän? ANTEEKS?? Ja sitten kun se kehotti luonnollisesti pidättäytymään esiaviollisesta seksistä, ja sano että "minä oon ihan ilonen jos te tytöt läpsäsette poikaystäväänne ja sanotte että menehän kuule veli lukemaan vähän Raamattua että rauhotut ja sitten sanotte että.. minulta voi tulla kysymään ihan vapaasti sanoja, niitä kyllä löytyy". Miksi se on jotenkin automaattisesti poikien kontolla? Ihanku pojat olis niitä ainoita himokkaita, ja tytöillä ei olis himoja ollenkaan. Voi luoja. Haiskahtaa pikkasen vanhahkoilta käsityksiltä.

MINÄ OLEN ERI MIELTÄ

Mutta minä olenkin uuden sukupolven pakanallinen seurakuntanuori.

Edellisiin asioihin jossain mielessä liittyen tuli mieleen, että tänään taas oli lehdessä, että helsinkiläismies on tuomittu neljäksi vuodeksi vankilaan kymmenistä seksuaalirikoksista alaikäisiä poikia kohtaan ympäri Suomea. KYMMENISTÄ. NELJÄKSI VUODEKSI.

Miks seksuaalirikoksista ei anneta kovia tuomioita? Ymmärrän, että henkirikokset on pahempia, koska niiden seurauksia ei voi mitenkään muuttaa, mutta seksuaalirikokset on ihan kamalia ihmisen psyykkeen ja henkisen kehityksen ja tasapainon ja koskemattomuuden kannalta. Siitä kestää ihan järkyttävän pitkään toipua ja päästä yli. Ja hei, NELJÄ vuotta vankeutta, ja tapauksia on KYMMENIÄ? Ei sillon oo kyse vaan yhdestä hetken mielijohteen lipsahduksesta.

Minä en jaksa ymmärtää.

Minä en jaksa ymmärtää, enkä kohta varmaan edes välittää, kun noista saa lukea AINA ja se tuntuu niin absurdilta ja uskomattomalta, ja kohta oon varmaan niin turtunut kaikkeen, ettei mikään enää järkytä tai hätkähdytä.

Huoh, se siitä. Aki kertoi kahvilla, että se oli jollain partiomatkalla 'keskustellut' neljä tuntia yhden kasvissyöjätytön kanssa kasvissyönnistä. Tyttö oli ollut sillä asenteella, että "maanviljely tuhoaa maapallon ja maanviljelijät tuhoaa koko ihmiskunnan" : D Tulee kuulemma niin paljon päästöjä. Aki oli sitten maalaispoikana kertonut oman näkemyksensä. Erppa sen sijaan kertoi tunteistaan porilaisia kohtaan. Mitkä siis ovat kaikkea muuta kuin lämpimiä. Oli ihan hauskaa höpötellä niidenkin kanssa taas pitkästä aikaa, ja sain kyydin kotiinkin, jee.

Nyt oon ihan surullinen mun kaverin puolesta, kun se on aina niin traaginen sankari, mutta tästä en viitsi kirjottaa enempää.

Kesä tulee, vaikka päässä jurruttaa.

Tämä ei liity millään tavalla mihinkään, enkä edes ole kovin suuri Tenavien ystävä, mutta silti aamulla vessassa iski niin lujaa että pitää laittaa tänne lainaus:

"En kestä millään näitä unia! Näen niitä kaiket yöt...
Viime yönä näin unta, että söin eväitä yhdessä pienen punatukkaisen tytön kanssa...
Mutta hän on lähtenyt... Hän on muuttanut pois!
Enkä tiedä missä hän asuu, eikä hän edes tiedä että olen olemassa, enkä koskaan enää näe häntä...eikä...
Kunpa miehet voisivat itkeä!"

Voi Charlie Brown. Saat kaikki sympatiani puolellesi.

En jotenkin jaksa kirjottaa tästä päivästä. Ehkä ensimmäinen (lähes) täyspitkä kouluviikko aikoihin otti veronsa. Kieltämättä joka aamu on ollut sellanen fiilis, että vois helposti jäädä vaan nukkumaan. Oon kuitenkin pysynyt lujana. Ehkä sen ajatuksen voimalla, että enää YKSI VIIKKO koulua ja sitten koeviikko ja SITTEN

K
E
S
Ä
!

Ei sitä pysty edes käsittämään. Joka vuosi kesä tulee loppujen lopuksi hirmu nopeasti, melkein liian nopeasti, vaikka totta kai on IHANAA että se tulee! Mutta kun koko vuoden miettii, että 'sitten kesällä sitä ja tätä ja teen sit sitä ja meen sinne ja plaaplaa sit kesällä'. Sit yhtäkkiä, kohta, se onkin tässä ja sitten pitäs toteuttaa ne kaikki, mitä on miettinyt.

Kuuntelen pitkästä aikaa Coldplayta ja yritän palautua. Jostain.

Sellanen musiikki, joka tuntuu hoitavan sielua, on ihanaa. Coldplayn jotkut biisit tuntuu siltä.

Maikku ja Henzki kävi täällä ja valitettavasti joutuivat puolivahingossa keskelle perhekokoontumista. Yritin lihottaa niitä ruuaksi ilkeämielisiin tarkoituksiin, mutta työtä on vielä runsaasti jäljellä :D Ei ehditty katsoa loppujen lopuks kuin 1,5 jaksoa Pasilaa, ja Henni meinas seota jo siitä. Sen kemiat ei kohtaa Rauno Repomiehen ja muiden kanssa. "Nännipiha!" LÅLLÅLÅLÅLÅLLÅ

Mistä tuli mieleeni, että eilen kaveri väitti, että lollero on muka slangi-ilmaus tisseistä. Mitä helkkaria! Se tulis jotenkin lolloista tai jotain. Minä en allekirjoita tätä!! Oon ruvennu sanomaan lållero ihan itsestäni, LOLin alakäsitteenä, enkä minä sillä ikinä oo mitään tissejä tarkottanut.

Mulla taitaa vähän jurrata päässä, kun mun aivot on jumittunu näkemään ja kehittämään parisuhteita joka paikassa. Tekis mieli kirjottaa rakkaustarina. Kuvittelin jo sen loppukohtauksen päässäni: se tapahtuu Kuopion torilla toripöydillä kun pari taas tapaa pitkästä aikaa kaikkien väärinkäsitysten ja ongelmien ja riitojen ja katkeruuden ja eron ja kaiken paskan jälkeen. Jee, miten uniikkia. Mutta se kohtaus vaan jymähti mun päähän ja naputtaa siellä ärsyttävästi. Mun pitäs kirjottaa se ulos, mutten uskalla. Kusen aina kun jotain yritän, kun pidän rimaa alitajuntaisesti liian korkeana itselleni, ja sitten vaivun masennukseen kun en pääsekään sen yli. Miks pitää aina yrittää heti olla superpätevä, miksei uskalla olla keskeneräinen ja antaa itelleen lupaa kehittyä?

Ai niin, iskä kävi juttelemassa tänään pankkineidin kanssa, ja saadaan lainaa ELI saadaan mökki ELI tiedossa ensimmäinen mökkeilykesä ELI tiedossa myös paljon orjatyötä ja restauroimista ja muuta sellastaaaa. Ihan hauskaa itse asiassa.

Nyt väsyttää kyllä jo paljon. Outoa, vasta varttia vailla puolenyön. Yleensä oon tässä vaiheessa vasta virittäytymässä tunnelmiin.

Laulan kuin ankka ja kommunikoin kuin orvokki

Heippa taas. Täällä minä.

Minun blogista ei olla enää niin kiinnostuneita :D En tiedä, pitäskö tää tulkita niin, että juttujen taso on laskenut uhkaavasti - mutta ei se VOI olla se, koska ei taso oo ikinä ollut korkea. Joten luultavasti alkuhuuma/-kiinnostus on vain laantunut, ja siinä se. Vähän niinkun ihastussuhteissa. Tai mistä minä tiedän, en oo ikinä ollu kunnolla ihastunut, joten tuo oli epäluotettava vertaus.

Iskän kaa on aina ihana kommunikoida. Koska se aina kuuntelee mua ja sillai, junou. Esim tänä aamuna aamupalalla, tuun alakertaan ja iskä lukee lehtee:

O: "Onko ne luvannu sadetta tänään?"
I: "Katri Helenan poika on kuollu. 33veenä äkilliseen sairaskohtaukseen"
O: "Niin onko?"
I: "Sen mies kuoli joskus sydänkohtaukseen. Onkohan toi sitä samaa."
O: "Niin onko ne luvannu sadetta?"
I: "Ens perjantaina on Erämessut niin pitääpä sanoo Jukalle ja Tarjalle jos ne haluiskin tulla hyvissä ajoin ja mennä sinne."
O: "Niin onko luvattu??"
I: "On tulossa. Perjantaina on luvannu tulla."
O: "Täh? Kuka?"
I: "Jukka ja Tarja."
O: "..mää kysyin, että onko luvattu sadetta. SÄ puhuit Jukasta ja Tarjasta. Et säkään kyllä yhtään kuuntele mitä sanon!"
I: "No vastasinhan mä! Väärään kysymykseen vaan."

Ja iskästä se oli jotenkin superhauskaa, mutta musta ei, koska se ei oikeesti ikinä kuuntele kun sille puhuu. Yritä sellasen kanssa sitten olla ja elää. Jee.

Tänä aamuna olis hirmuna tehny mieli jäädä nukkumaan, mutta olin silti urhea ja lähdin matikantunnille. Kun olin kerta tehnyt läksyjäkin kunnolla saakeli, ja on jo kaks poissaoloo siitä muutenkin sen Lontoon takia. Onneks olin urhea, koska oli ihan hyvä tunti, tajusinkin kaiken ja osasin laskea. Kyllä mä tästä vielä nousen.

Koulun ruokalassa kävellessä bioskille (taisin ottaa taas jonkun himospurtin):

E: "Orvokki susta tulee mieleen ihan ankka."
O: "ANKKA?"
E: "Eiku ei se oo mitenkään negatiivista. Aina kun sut näkee kaukaa, niin tulee mieleen sellanen keltanen ankka joka sanoo 'kvaak kvaak'"
O: "Kvaak kvaak!"

Kasilla piti piirtää kuviksentunnilla ittensä eläimenä, ja arvatkaa minkä piirsin? Jep, juuri sen.

Tämän torstain hypärille ennen luovaa kirjottamista mulla oli suuret suunnitelmat, mutta en saanut toteutettua niitä kun jumituin kirjastoon. Kävin musaosastolla ensinnäkin kattomassa, että onko Alexander Rybakilta mitään tuotantoa, mutta kuten epäilin, ei oo. Josko se levyttäs jotain sit Euroviisujen jälkeen jossain vaiheessa. Oon popittanu Youtubea ja MySpacea jo ihan liikaa, haluan levyyyyn!

Takaisin kirjastoon. Ensin istuin lukemassa Animen uuden numeron, siinä oli juttua Ghiblin uusista ja vanhoista leffoista, joita on tulossa Suomen teattereihin. Mutta ei varpilla tuu tänne Kuopion ruputeattereihin. Ei ne ikinä tule. Nausicaäkaan ei tullu.

Sen jälkeen löysin sarjishyllystä Laikku 04:n, jossa oli eri suomalaisilta piirtäjiltä Pauli Kallion käsikirjottamia sarjiksia. Esim Rannalta, Kovácsilta ja Christeniltä. Ja JOEL MELASNIEMELTÄ! Haha! En tienny, että Ultra Bran kitaristi myös sarjakuvailee :D Ja se piirs vielä aika hauskasti.

Kun olin jo aika lopussa, tajusin että melkein koko sen ajan siinä pöydässä oli istunu mun kanssa joku mies. Se tuli siihen vähän mun jälkeen istumaan vastapäätä. En uskaltanu kattoo, mitä se luki (koska mua itteeni ärsyttää, jos joku vilkuilee mun olan yli tai tuijottaa mitä luen), mutta se oli niin symppis kun se aina naurahteli 8) Ihanaa. Mutta taisin itekin tuhahdella välillä huvittuneesti.

Kirjastoon mennessä oli taivaalla ihan törkeen tummia ja uhkaavia pilviä. Tuomiokirkko näytti aika hurjalta, kun sillä oli ihan tumma tausta. Siitä ois saanu hienon valokuvan, jonka nimi olis ollu Taivaan tuomio. Mutta kun lähdin takaisin koululle, oli lämmintä ja aurinkoista ja sinitaivaista eikä ollutkaan ruvennu satamaan, ja mulla oli tismallaan sama hymy naamalla koko matkan kirjastolta koululle.

On hämmentävää, miten voimakkaasti valoisuus ja sää vaikuttaa minuun. Miten kaikki tuntuu vähemmän pahalta ja painostavalta näin keväällä kuin joskus sysitalvella. Vaikka tykkäänkin talvesta. Kai mun aivot on vaan herkät valolle/valottomuudelle.

Käytiin kattomassa Postia pappi Jaakobille. (Piti pyöräillä, koska olin antanu Veralle mun bussikortin eikä se ollu tullu takas ajoissa.) Se oli Klaus Härön leffa, joten siinä oli tuttuun tapaan karuja mutta kauniin maalauksellisia kuvakulmia ja asetelmia ja maisemia. Vaikka se elokuva omalla tavallaan loikin toivoa siinä lopussa, niin se oli silti hirmu surullinen ja jotenkin ankea. Ne ihmiset oli niin parkoja jotenkin. Vaikkei ne käyttäytynyt mitenkään silleen että "voi kun olen parka". Kyllä se oli ihan katottava. Vaikka tytöt ei tainnu hirveesti lämmetä.

Mein wanhojenbändin basisti oli huippu, kun se tänään pysäytti mut koulusta lähtiessä ja puheli että syksyllä olis kiva pistää pystyyn jotain soittoporukkaa koulussa. Ja niin oiskin. Haluisin hirveesti päästä laulamaan johonkin porukkaan, olis kiva jos olis paikka, missä harjotuttaa itteään. Ei siitäkään varmaan mitään koskaan tule, enkä oo niin taitava että mulla olis saumaa tällasta haluta, mutta laulaminen on niin kivaa, etten välitä.

Nyt kirjottamaan luovasti HUUUUUUH öitä>>

Päivän söpis ja kirjallisuuden olemassaolemattomuus

Päivän löytö: katottiin Ruotsin tunnilla Norjan, Suomen ja Tanskan euroviisu-edustusbiisit tältä vuodelta. Ja ihastuin ihan täysin Norjan viulisti-laulaja-säveltäjä-supersöpöön-hymypoikaan. Huaah :DD Alexander Rybak!

Ei se ole edes mikään kovin erikoinen laulaja, mutta tykkää selvästi tehdä sitä, ja sillä on hirmu viehättävä vibrato. Se tekee sen aina ihan siinä äänteen lopussa, sellanen tosi nopee, ettei sitä aina edes kuule kunnolla. Mutta ooh. Kuunnelkaa tuolta myspacesta se Foolin', se on menevä, ja siinä se todistaa että se osaa muuten soittaakin. Viulua siis. Huhhuuuuuhhuhu.

Jeejee!

Tänään on satanut paljon vettä. JUST NYT ei sada, mutta oon kuitenkin kastunut tänään noin viis kertaa. Ja oli hurjan pitkä päivä, kun aamulla viulutunti, täys koulupäivä, ylppärikirjotusinfo koulun jälkeen. Huaah. Mutta huomenna vähän kevyempää. Plus että tiedossa ehkä leffaan menoa! Jihei! Finnkinolla superpäivä, joten kaikki muutkin teattereihin (ei voi enää sanoa viiden euron päivä, koska ne nosti hintoja viiteen ja puoleen RÖYHKEÄÄ, mutta halvempi se kuitenkin on ku normilippu). Ja lisäks päästään sittenkin ehkä kattomaan Chicagoa med Henzki ja Maisukka.

HÅHÅHÅHÅHÅ

Nojoo. :D Toi Alexander sai mut selvästi hirmu hyvälle tuulelle, kun oon koko ajan tällain. Vaikka on harmaata ja kosteeta ja on kahdet matikanläksyt vielä tekemättä tältä illalta, niin SILTI. HIHIHIHIIIH

Noni, nyt loppu tää tällanen. (vaik laitan sen kyllä vielä soimaan, hmhmmhhm 8)

Matikasta tuli mieleen, että opiskeluni on tosi varmalla pohjalla, sillä tänään tunnilla:

MP: "Eikös siitä tuu pii jaettuna kahdella? Multa ei kyllä oikeestaan kannattas kysyä, kun mä en osaa laskea."
O: "? Hah, sanoo matikanopettaja!"
MP: "Niin niin! En oo ikinä osannu."

Teki mieli kysyä, että miks se on sit ruvennu matikanopettajaks, mutta mulla oli liikaa tekemistä kun yritin virittää sen lållerovirneen mun naamalta pois, niin en saanut kysyttyä. Ehkä se halus sitten oppia laskemaan, ja lähti siks lukemaan opeks. Haha. Kaikkee sitä.

Nyt kun rupesin kerta opeista puhumaan, niin mietin yks päivä sitä, mitä mein luovan kirjottamisen ope sano joskus ihan jakson alussa. Keskusteltiin siitä, että mitä kirjallisuus on. Sitten sillä oli kaikkia kirjottajien tekemiä mietelmiä ja aforismeja siitä aiheesta. Se kerto yhden jyrkimmän kannan, joka meni jotenkin niin, että kirjallisuus on olemassa vasta sitten, kun se luetaan.

En oo ikinä ajattelu asiaa ainakaan tietosesti tolla tavalla, mutta tykkään siitä ajatusmallista hirmuna.

Aina kun luen jotain, se alkaa elämään mulle, se muokkautuu sen mukaan millanen mielentila, elämänkokemus ja ymmärtämys mulla on sillä hetkellä. Jos luen sen joskus eri tilanteessa, se saattaa muokkautua taas erilaiseksi. Eikä mikään kirja tai mikään, vaikka olisi kuullut sen perusjuonen ja tapahtumat ennen lukemista, ole vielä elävä itselleen. Vasta, kun lukee niitä sanoja ja ne soljuu aivojen läpi, ne tulee todellisiksi ja olemassaoleviksi. Ja sama tarina ja kirja tulee eri ihmisille eri tavalla todellisiksi, koska kaikki kokee sen sisimmässään omalla tavallaan. Mun Pikku Prinssi ei ole samanlainen kuin sun, eikä mun Peppi Pitkätossukaan ole samanlainen. Niistä tulee meille just sellasia, millasiks meidän päänsisäinen todellisuus ne muokkaa.

Minusta se on vaan hirmu kaunis ja kiehtova ajatus. Se tarkottaa sitä, että maailma on täynnä tarinoita, jotka ei oo vielä olemassa, mutta jotka mä voin tehdä eläviksi lukemalla ne. Tai jopa kirjottamalla ne itse ylös! ..jos joskus uskallan. Toivottavasti uskallan.

Nyt vielä Foolin' kerran ja sit matikkaa.

Jäykkäniskainen nuupottaja

Maralle: Ei, en katso iltaisin lätkää. Olen vain tunnollinen ja lasken matikkaa tai teen jotain muuta yhtä tyhjänpäiväistä ja typerää kouluun liittyvää. Jee.

Tänään oli traagista. Minä eilen illalla väsersin sängyssä myöhään jotain tosi-tv:stä englanniksi - jotain yltiöfiksua, voitte kuvitella - että saisin aineen kirjotettua täksi päiväksi. Olin ihan varma, että se OLI täksi päiväksi. En jaksanut yöllä mennä alakertaan tarkistamaan kalenterista.

Jos olisin menny, olisin ehtiny nukkua n. tunnin pidempään. Otti vähän päähän. Toisaalta, en oo kyllä varmaan ikinä kirjottanu ainetta liian ajoissa. Väkerrän sen aina vikana iltana. Jotain tavoistani poikkeavaa siis tässäkin.

Koulupäivä oli melko lyhyt, vain kolme tuntia, MUTTA niistä kaksi matikkaa, joten tuska oli sitäkin suurempi. Liian lyhyet yöunet kummitteli taustalla, koska en jaksanu olla särmänä. Heti kun ruvettiin puhumaan numeerisesta derivoinnista, alko mun silmäluomet lurpsahdella.

Suuntasin taas kirjaston kuunteluhuoneeseen. Kävin kuuntelulistan loppuun, pelkästään suomalaisia säveltäjiä siinä. Sibeliusta, Kokkosta, Klamia, Kuulaa, Rautavaaraa, jotain sellasta.

(Ja tähän väliin huomautuksena, että tää keittiönpöytä on ihan törkeen huono datauspaikka, koska tää on ihan PIKKIRIIKKISEN liian korkee, mutta se oikeesti vaikuttaa. Mun niskat ja hartiat menee ihan jumiin, ja jännitys alkaa säteillä päänsärkynä kallonpohjaan. Oon pitäny läppäriä keittiössä jo ihan törkeen pitkään, en ees muista millon se vakiintu.. Jonkun koeviikon jäämisinä kuitenkin. Teoria sen pohjalla oli, että en dataa niin myöhään, jos kone ei ole ihan sängyn vieressä. Sillon ajattelee, että: "Oon vielä hetken, kun mähän pääsen tästä ihan nopeesti sit nukkumaan!" Jos oon alakerrassa ja sänkyyn on pitkä matka, en voi käyttää tota tekosyytä. No, se oli joskus aikoja sitten. Voin kertoa, että ei ole toiminut. HAH. Ja kaupan päälle vielä tämä huono työasento.)

Sen jälkeen yritin muistella muistiinpanojen perusteella niitä aikasempia biisejä, ja muistin yllättävän hyvin. Kuuntelin uudestään niitä, joiden melodiat ei tullu mieleen. En vaan jotenkin osannu rauhottua kunnolla, niinkun sillon viime lauantaina. Se on tosin ihan normaalia. Tää on tällanen arkifiilis, mikä mulla on aina viikolla. Mitä tahansa teenkin, niin alitajunta kelaa jatkuvasti, mihin kohta meen ja mitä tekemään, jnejne. Viikonloppusin tätä ongelmaa ei oo. En tiedä miks. Mut niin se vain menee. Jotenkin kuvittelen, että sillon on enemmän aikaa, vaikka sekin on vain illuusio.

Koska kello oli vielä niin vähän kun lopetin kuuntelemisen, menin ekaa kertaa elämässäni kirjaston alakertaan lukusaliin. Noloa joo, mutta en oo vaan koskaan käyny siellä. Eikun onko se lehtisali? Onko siellä molemmat? No kuitenkin, se missä on lehtiä ja pöytiä.

Oli kiva istua siellä. Kattelin lasin läpi nuoria opiskelijoita, jotka pänttäsi siellä hiljaseen työskentelyyn tarkotetussa huoneessa, ja sitten luin Hesarin ja jotain randomeja aikakauslehtiä ja sit löysin ihan törkeen hyvän lehden, joku Tähtivaeltaja. Se on Helsingin Science Fiction Seuran lehti ja siinä oli ihan himona kaikkee juttua sarjiksista ja leffoista ja kirjoista ja kaikesta. Rupesin jo miettimään, liittyskö jäseneks niin sais lehdet kotiin aina. Suomen Sarjakuvaseuran jäseneks oon jo liittyny.

Kierreltiin Mirkun kanssa ympäri keskustaa etsimässä asioita ja sitten tuli niin kova nälkä että jo heikotti, joten ostettiin terveellisesti Hesestä ranskikset+dipit+juomat. Syötiin ne toripöydillä, jotka oli siirretty jostain syystä toiselle puolelle toria. Outoa, oon tottunut että ne on AINA siinä Anttilan edessä.

Bussissa nukutti ihan tosi paljon ja nuokuin koko ajan (mun takana ollut mies varmaan ihmetteli, että mitä heiluttelen päätän koko ajan ihan sekopäisesti). Kun pääsin kotiin, niin Neekku oli ihan sairaan ilonen, mikä johtui siitä että sillä oli niin kova tarve ulostaa, että meinas tehdä housuihinsa. Kuvainnollisesti.

Olin niin uupunut ilman sen kummempaa syytä, että otin päikkärit riippumatossa. Se oli ihanaa. Ainut että liikenne vähän mekasti ja varpaita paleli, mut pikkujuttuja sillon ku väsyttää.

Nyt mun toinen jalka on ihan puutunut, kun on pakko istua niiden päällä, että tää ois vähän matalammalla tää pöytä. Mut ei sekään auta. HRAAAAAH

Rupeen laskee matikkaa, jipii. Kello on kymmenen saakeli.

Aurinkoinen Orvokki Aamu

HIH HIH HIH HIH HIH HIH

Mua pelottaa!!

Mun hyvä hymyinen mieli vaan jatkuu, koska tuolla paistaa edelleenkin aurinko (vaikka nyt tuulikin vähän kylmästi) ja en tiedä, mitä tapahtuu, kun tulee pilvistä ja sateista!

Hyvä mieli on siksi vaarallinen, että kun se vaihtuu pahaksi mieleksi, se ero tuntuu selvemmin, kuin että jos olis ollu hyvän mielen sijaan vaan sellanen semi-ei-oikein-miltään-tuntuva-perus-mieli.

Repäsyputki jatkui, ja söin Neekun kanssa aamupalan ulkona. Tai no mä söin, Neekku makas varjossa ja murahteli naapurin labbiksille aina kun ne tuli meidän pihan puoleiselle talon sivulle. Luin Savon Sanomia ja söin vuohenjuustoleipiä NAMS ja kaikkee ihanaa (tähän sellasta hervotonta myhäily-ääntä, en tiedä miten se kirjotetaan ymmärrettävästi).

Mutta nyt, ihan vain teidän iloksi, tietoisku MINUSTA sanomalehden innoittamana:

ORVOKKI tuo kesän
kokenut puutarhanharrastaja tietää, että kevään ensimmäinen hankinta on ORVOKKI
ORVOKKI kestää oikukasta kevätsäätä (kestänkö?)
se sietää kylmää, jopa muutaman asteen pakkasyön
se kukkii uskollisesti koko alkukesän, hyvin hoidettuna ja lannoitettuna koko kesän
leutona syksynä ORVOKKI pukkaa kukkaa vielä marraskuussa
ORVOKKIsesonki on vuosi vuodelta aikaistunut
kasvihuoneissa suuret ORVOKKIlavat tuoksuvat huumaavalta ja tarjoavat myös väriterapiaa
ORVOKKIEN värikirjo on suuri, mutta suomalaiset rakastavat sinisiä
ORVOKIT oikeastaan viihtyvät viileässä, silloin ne kasvavat säästöliekillä ja pysyvät pitkään matalana ja tuuheana
paahteessa ORVOKIT tahtovat venyä liikaa
jos ORVOKIT ränsistyvät, ne voi siirtää muualle tai pätkästä ne parin sentin pituisiksi

Unkari, Györ, 2004

oma piha, Orvokinpäivä, 3.6.2008

Avajaiset esim kesään

Tänään menossa mukana: lähestyvä kesä.

Oi auringonpaistetta ja lämpöä! Olin aamusta iltapäivään asti ihan ku saaneena jonkun ikuhymy-pistoksen. Sitä paitsi olin suhteellisen aikaansaava tänään ottaen huomioon, että on lauantai.

Avasin myös oman henkilökohtaisen pyöräkauteni. Viimeinkin. Viime keväänä muistaakseni hyppäsin satulaan heti lumien sulettua, mutta nyt oon matkustellu vielä laiskasti bussilla. En ois tänäänkään varmaan tarttunu pyörään, jos iskä ei ois vähän patistanut. Pyörälläajo olikin hirmu keveää, en muistanutkaan. Kävelyyn verrattuna on suurempi tunne siitä, että etenee ja on oikeesti menossa jonnekkin.

Sit ajelin ihan fiiliksissä KESÄKENGISSÄ ILMAN SUKKIA SELVÄ KESÄN MERKKI, vähän hassu vaan kun oli järvissä vielä jäät, ja minä ihan kesämeiningeissä. Ja vaikka oli kiire kirjastolle, niin silti ajelin kaikessa rauhassa enkä yhtään hikoillu saati vahtinu vaihteita silmä tarkkana. Yleensä yritän käyttää mahdollisimman paljon seiskaa, mutta nyt ajelin aina sillä vaihteella millä tuntu hyvältä. Mut mäistä huolimatta en kuitenkaan taluttanut kertaakaan! Sillon saa olla jo melko raskasta, että jaksaisin vaivautua nousemaan pyörän selästä.

Kaikki ihmiset näytti ihan ihanilta kun oli niin aurinkoista ja lämmintä. Ehkä se johtu just siitä. Ehkä aurinko sokaisi mun silmät ja lämpö sekoitti pään, niin kaikki näytti niin ihanalta. HAH. Mut en valita.

Sit istuin kirjaston kuunteluhuoneessa kaks tuntia ja kuuntelin gregoriaanista kirkkomusiikkia ja keskiaikaista trubaduurimusiikkia ja intohimoisia romantiikan ajan sinfonioita ja impressionismin häröjä harppulirutteluja ja ties mitä siihen aikaväliin nyt mahtuikaan. Adam de la Hallea, Bachia, Mozartia, Lisztia, Mendelsshonia, Brahmsia, Debussya, Ravelia, Rimski-Korsakovia, Schubertia, Beethovenia JNEJNEJNEJNEJNE. Silti en ehtinyt kuunnella koko kuuntelulistaa läpi, piti varata toinen aika. Vaikka ois pitäny muutenkin. Kysyn vaan, miten noi olis tarkotus opetella tunnistamaan ja muistamaan? Vaikka toisaalta, onnistuin siinä nelos MuPessakin, niin pitäs se onnistua nytkin.

Oli kyllä ihan hauska rullailla sillä tuolilla aina CD-hyllylle ja kaivaa sieltä oikeenumeroiset levyt ja sit takas soittimella ja kuunnella ja tehdä muistiinpanoja.

Kotiin päästessä jatkoin kesää menemällä pihalle ottamaan aurinkoa ja samalla luin yhteiskuntaoppia. Voitteko kuvitella. Oli tarkotuksena kirjottaa myös luovan kirjottamisen tehtävät, mutten ehtiny sinne asti, kun Henni soitti et voinko leikkiä sen kanssa ja sanoin et joo. Ei me kyl sit leikitty. Mutta lagitettiin yhdessä joka tapauksessa.

Sit saatoin Hennin äipälleen Neekun kanssa ja paluumatkalla repäsin lopullisesti ja kävelin paljain jaloin kotiin. SIITÄ tykkään. SIINÄ on kesänmaku.

PS: Äsken mesessä

wanhojentanssipari sanoo:
"olet kuin raaka piikikäs ananas
se kuvaa sinua hyvin"

En tiedä, onko tämä ihan imartelevimpia asioita, miten mua on kuvattu, mutta kuulostaa aika hauskalta. : D Söin äsken tuoretta ananasta. Se oli yhdestä kohdasta vähän raaka.

Tuleva mökkiorvokki

Huhhuh, en ihan hevillä oo lähössä uudestaan tollaseen hullutukseen :D

Torilla oli eilen yllättävän vähän porukkaa, Valkeisella oli luultavasti enemmän. Muistelin, et vuos sitten siinä torilavalla tais olla bändejä soittamassa, niin se väenpaljous sillon johtu luultavasti siitä.

No, joka tapauksessa, ihmisiä kuitenkin oli vaikkei kyllä paljon. Meidän vuoron piti alkaa puoliltaöin, mutta C.I.A pääs alkamaan n.23minuuttia myöhässä, joten meidänkin setti myöhästy kymppiminsan. Onneks ei enempää, koska teki mieli jo päästä vetämään. Ei oikeestaan siks, että se olis ihQa, vaan koska tollaset esiintymisjutut haluaa aina saada nopeesti pois alta.

Setti meni yllättävän hyvin. Mitä nyt Juha Tapsan biisissä hyppäsin yhen säkeistön yli kokonaan ja lauloin sit yhden säkeistön kahdesti ja mitä nyt pieniä mokia siellä täällä aina kunkin osalta, mutta noin kokonaisuudessaan oli ihan hyvä fiilis. Onneks en tiedä, miltä se kuulosti sinne telttaan/ulkopuolelle. Ihana telttasoundi, uuh! Monitoreista kuulu tosi surkeesti, ylläri. En kuullut yhtään, miltä se laulu kuulosti, mutta kuulin että se kuulu kovalla. Saatoin laulella vähän mitä sattuu. NO MUTTA turha sitä enää on jahkata.

Toinen setti kahdelta meni kans ok, paitsi että etenkin loppuvaiheessa alko olla jo ihan älyttömän, älyttömän kylmä. Varpaat ei enää edes tuntuneet (pelkäsin, että ne tippuu pois ennen ku pääsen kotio), tärisin ihan holtittomasti sillon kun en laulanut=käyttänyt kroppaa, sormet oli ihan turrat. Olin vielä oikeesti pukeutunut kerrankin lämpimästi (mulla oli vitja kahdet sukkikset ja paksut lenggingsit hameen kanssa), mutta aina tulee aliarvioitua yön kylmyys. Sektori näytti +1astetta sillon ku lähin kotiin vähän ennen kolmee. Ville pelasti mut antamalla kyydin, ihanan ritarillista! Olis ollu aika herkkua, ku ois joutunut kävelemään.

Oli vaan kiva huomata, kun aloin laulaman toisen setin vikaa biisiä, että miten ääntään ei hallinnut enää yhtään, kun palelsi niin kovaa. Oli kyllä vähän tuskaista. Ei koskaan enää näin : D

Yöllä vaatteet hais ihan tupakansavulta ja sellaselta epämääräseltä joltain, ja se ei lähtenyt pois vaikka vaihoin yökkärin. Haju oli tarttunu varmaan tukkaankin, mutta suihkuun meneminen yöllä tuntu niin ylivoimasen raskaalta, että menin kuitenkin nukkumaan suorilta. Ei järkee miten ihana tunne, kun oli LÄMMIN ja ties, että aamulla ei tarvi herätä kellonsoittoon.

Palkitsin itseni syömällä rasvaisen aamupalan (turkkilaista jogurttia: 10% rasvaa). Sen jälkeen lähettiin kattomaan mökkiä, minkä noi vanhukset haluais hirmuna ostaa, ja ostavatkin jos pankkitäti myöntää lainaa. Kävin nyt ekaa kertaa vasta kattomassa sitä, koska aikasemmin oli vielä niin epävarmaa et saadaanko sitä vai ei, niin ei huvittanut turhaan mennä ihailemaan.

Paitsi ettei siinä hirveesti ihailemista ollut itse siinä mökissä. Se oli tosi pieni ja vanha, mutta se pääpointti siinä kaupassa onkin se tontti, joka on järven rannalla. Iskä koko ajan hoki, että sen sielu lepää siinä maisemassa. Ja ihan totta, se oli nätti ja rauhallinen paikka. Ranta oli kivikkoinen ja aika matala, mutta ne jo suunnitteli hirmuna miten ne aikoo rakentaa sellasen ja sellasen laiturin ja tohon sellanen grillikatos ja sit ihan ekana tuodaan tänne riippumatto ja plaaplaa. Se ranta on vielä sellasella kohdalla, että siihen paistaa koko päivän aurinko. Oli hirmu lämmintä istua piknikilla siellä.

Oikeesti noilla on taka-ajatuksena rakentaa siihen rinteeseen sellanen kunnollinen isompi mökki, tai huvilakin, jonka terassilta näkee sit hirmu hyvin Kallavedelle. Siinä vois kyllä oikeesti olla aika sieluahoitavaa istua aamuteellä tai iltateellä tai ihan vaan teellä.

Ajatus mökistä on vaan kummallinen, koska mä en viettänyt lapsena aikaa mökeillä. Ei meillä ollut omaa, ainoastaan suvun yhteinen joka sekin oli niin kaukana ettei sinne lähdetty. Mulle ei oo varmaan kehittynyt sellasta mökkiluonnetta, mikä joillakin on. Esim huusseja pelkäsin hirmu pitkään, koska en ollu tottunut niihin. Hienohelma ;D Vaikka olin kyllä tuollakin heti oikealla asenteella, kollareissa ja au natural! Håhåhå

Mutta kyllä mä pystyn kuvittelemaan, että tuolla viettäisin aikaa ja raivaisin sitä siistimmäks ja asuttavammaks. Saunoisin ja uisin. Kävisin huussissa. (Testasin sen tänään, oli hirmu siisti!) Samoilisin Neekun kanssa.

Yhtäkkiä kun istuin siinä auringossa niin rupes naurattamaan, kun tuli sellanen visio tulevaisuudesta: sit meidän lapset (koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä ainakin joku meistä viidestä hankkii lapsia) viettää tuolla kesiä mummin ja vaarin kanssa, vaikken mä lapsena viettänytkään. Näin ne sukupolvet vaihtuu. HAHHAH

Mut totuus on, että jos nyt ostetaan toi, niin kestää vuosia ennen kun siitä tulee oikeesti kunnollinen ja hieno. Että kateudenaihetta ei ole ainakaan pitkään aikaan. Vaikka se on kyllä hyvällä paikalla, koska ei siitä oo ku joku 6 kilsaa keskustaan. Ei kovin pitkälle tartte lähtä.

Sieltä ajeltiin hakemaan munkkeja Kirpulta, kun se oli leiponut, ja sitten ajettiin torin kautta ja kateltiin vappuihmisiä (oli muuten kummaa, kun en käynyt torilla tänä vappuna) ja sieltä ajettiin satamaan ja kateltiin taas ihmisiä ja sit Vänärille, missä oli hirmuna sakkia piknikillä, ja sit pysähyttiin sinne ostamaan jätskit. Ja äsken iskä savusti kalaa ja syötiin ulkona patiolla, kesäkaudenavaus vappuna, jee!

Että hyvät vaput vaan kaikille teille ihQille lukijoilleni :)

Kesää odotellessa.

PS: Ai niin! Toi äänestys on päättynyt. Ja oon aika otettu, koska 8 ihmisen mielestä oon kehityskelpoinen! Ompa ihanaa, kaikki toivo ei olekaan mennyttä! Tästä olin aika superyllättynyt, että 7 ajattelee mun olevan ihana nainen. Ihan söpöä. En vaan tiedä, millä tämä on perusteltu. Ja KAHDEN ihmisen mielestä oon paras! Mitä ihmettä? :DD