Ei se ole edes mikään kovin erikoinen laulaja, mutta tykkää selvästi tehdä sitä, ja sillä on hirmu viehättävä vibrato. Se tekee sen aina ihan siinä äänteen lopussa, sellanen tosi nopee, ettei sitä aina edes kuule kunnolla. Mutta ooh. Kuunnelkaa tuolta myspacesta se Foolin', se on menevä, ja siinä se todistaa että se osaa muuten soittaakin. Viulua siis. Huhhuuuuuhhuhu.Jeejee!
Tänään on satanut paljon vettä. JUST NYT ei sada, mutta oon kuitenkin kastunut tänään noin viis kertaa. Ja oli hurjan pitkä päivä, kun aamulla viulutunti, täys koulupäivä, ylppärikirjotusinfo koulun jälkeen. Huaah. Mutta huomenna vähän kevyempää. Plus että tiedossa ehkä leffaan menoa! Jihei! Finnkinolla superpäivä, joten kaikki muutkin teattereihin (ei voi enää sanoa viiden euron päivä, koska ne nosti hintoja viiteen ja puoleen RÖYHKEÄÄ, mutta halvempi se kuitenkin on ku normilippu). Ja lisäks päästään sittenkin ehkä kattomaan Chicagoa med Henzki ja Maisukka.
HÅHÅHÅHÅHÅ
Nojoo. :D Toi Alexander sai mut selvästi hirmu hyvälle tuulelle, kun oon koko ajan tällain. Vaikka on harmaata ja kosteeta ja on kahdet matikanläksyt vielä tekemättä tältä illalta, niin SILTI. HIHIHIHIIIH
Noni, nyt loppu tää tällanen. (vaik laitan sen kyllä vielä soimaan, hmhmmhhm 8)
Matikasta tuli mieleen, että opiskeluni on tosi varmalla pohjalla, sillä tänään tunnilla:
MP: "Eikös siitä tuu pii jaettuna kahdella? Multa ei kyllä oikeestaan kannattas kysyä, kun mä en osaa laskea."
O: "? Hah, sanoo matikanopettaja!"
MP: "Niin niin! En oo ikinä osannu."
Teki mieli kysyä, että miks se on sit ruvennu matikanopettajaks, mutta mulla oli liikaa tekemistä kun yritin virittää sen lållerovirneen mun naamalta pois, niin en saanut kysyttyä. Ehkä se halus sitten oppia laskemaan, ja lähti siks lukemaan opeks. Haha. Kaikkee sitä.
Nyt kun rupesin kerta opeista puhumaan, niin mietin yks päivä sitä, mitä mein luovan kirjottamisen ope sano joskus ihan jakson alussa. Keskusteltiin siitä, että mitä kirjallisuus on. Sitten sillä oli kaikkia kirjottajien tekemiä mietelmiä ja aforismeja siitä aiheesta. Se kerto yhden jyrkimmän kannan, joka meni jotenkin niin, että kirjallisuus on olemassa vasta sitten, kun se luetaan.
En oo ikinä ajattelu asiaa ainakaan tietosesti tolla tavalla, mutta tykkään siitä ajatusmallista hirmuna.
Aina kun luen jotain, se alkaa elämään mulle, se muokkautuu sen mukaan millanen mielentila, elämänkokemus ja ymmärtämys mulla on sillä hetkellä. Jos luen sen joskus eri tilanteessa, se saattaa muokkautua taas erilaiseksi. Eikä mikään kirja tai mikään, vaikka olisi kuullut sen perusjuonen ja tapahtumat ennen lukemista, ole vielä elävä itselleen. Vasta, kun lukee niitä sanoja ja ne soljuu aivojen läpi, ne tulee todellisiksi ja olemassaoleviksi. Ja sama tarina ja kirja tulee eri ihmisille eri tavalla todellisiksi, koska kaikki kokee sen sisimmässään omalla tavallaan. Mun Pikku Prinssi ei ole samanlainen kuin sun, eikä mun Peppi Pitkätossukaan ole samanlainen. Niistä tulee meille just sellasia, millasiks meidän päänsisäinen todellisuus ne muokkaa.
Minusta se on vaan hirmu kaunis ja kiehtova ajatus. Se tarkottaa sitä, että maailma on täynnä tarinoita, jotka ei oo vielä olemassa, mutta jotka mä voin tehdä eläviksi lukemalla ne. Tai jopa kirjottamalla ne itse ylös! ..jos joskus uskallan. Toivottavasti uskallan.
Nyt vielä Foolin' kerran ja sit matikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti