Alexander ei varmasti tuhlannut aikaa pitkään matikkaan.

Minua moitittiin taas tänään siitä, etten enää blogaa niin usein. Ja kävijälaskurikin todistaa, että täällä on ravattu, vaikkei ole ollut mitään uutta tarjolla. Hähä!

No ei, viikonloppuna oli vain vähän muuta elämää (esim EUROVIISUT ja esim srk:n 100-VUOTISJUHLA) ja joskus kirjottamaan rupeeminen tuntuu muutenkin liian raskaalta. Sitä on paha väkisinkään ruveta vääntämään.

Nyt on kyllä pakko, koska oon lukenut koko hiton päivän matikkaa, enkä nyt tiedä onko siitä ollut edes kovin paljon hyötyä. Luultavasti heitin taas monta tuntia elämästäni hukkaan, mutta paha niitä enää on saada takaisinkaan. Toivotaan, että painaisivat jotain lasissa huomenna, kun istun matikanluokassa ja katson sitä koetta ja mietin, että mitä tässä oikein pitäs tehä. Luojan kiitos että jo toisiks viiminen pakollinen matikka. AH. Paitsi että olen hullu, ja oon pian käynyt jo kolme ylimäärästä kurssia.

Oli kyllä ihan rentoa lukea pihalla, kun aurinko paistoi ja oli lämmintä ja olin ihan turpeana linssikeitosta ja taisin aina nukahdella välillä siihen aurinkoon. Sitten kun piti tulla sisälle lukemaan ei oikein lähteny enää - suurin osa ajasta meni vaan siihen että möykkäsin ja pidin epämääräistä ääntä tuskassani ja tein hienoja matemaattisialauluja trigonometriasta ja lukujonoista. Way to go!

Mutta tosiaan. Lauantaina oli euroviisut. (kirjotin eka siivut, håh). Meillä oli Maijukan kanssa kisakatsomo ja katottiin ihan alusta ihan loppuun yhteen putkeen. Siellä oli joitain ihan karmaisevia, ettei voinut elää, esim Ukraina tai Ruotsi tai Saksa jnejne. Mutta oh, sitten oli niitä ihQja, niinQ Norja ja Viro. Ja ette usko miten ilonen olin kun ääntenlasku alko 8) Norja sai heti alkuun himona pisteitä ja karkas heti niin kaus kärkeen, että oli aika nopeesti selvää, kuka kisan voittaa. Ja ihan oikein meni, koska vaikka Alexanderissakin on moitittavia juttuja, niin se oli kuitenkin sympaattisin ja söpöin ja ite tehny biisinsä ja soitti ja laulo ja oli sopivan persoonallinen. Ja kertsi jää päähän soimaan AINA :D Niin ja oon ylpee suomalaisista, kun ne anto Virolle täydet 12pojoa ja Allullekkin 8 (vähän yllätti kyllä, ettei sen enempää).

(Ei näy tossa kokonaan, mutta Norja siis voitti 387 pisteellä, mikä on ihan törkeen paljon, koska Lordin tekemä edellinen enkka oli 292. Että repikää siitä.)

Oon taas popittanu sitä tässä koneella ja löysin siltä uuden biisinkin, joka tulee olemaan kesäkuun alussa ilmestyvällä levyllä. Onhan tän sanotukset ihan sika helppoja ja vähän naiiveja, mut en voi sille mitään että tää vaan sykähdyttää minuu. HAH!

Äsken katoin norjankielisen reportaasipätkän netistä, missä oli kuvattu sen saapuminen lentokentälle. Siellä oli ihan törkeen paljon porukkaa sitä vastassa ja oli ihan hullu meno. Kaikki vaan kilju ja oli sekasin (varsinkin tytöt) ja Alexander oli vähän pihalla, että mitä helkkaria :D Vaikka oli itse ne ihmiset sinne kutsunutkin.

Toivon nyt vaan, ettei sille kihahda ihan hattuun toi kansallissankarius. Kusi päässä kulkevat kusipäät ei ole enää kivoja.

Sunnuntai menikin sitten kirkolla kun meillä oli Vapiksen Kuopion-historian synttäribileet. Itse kirkkorakennus ei ole ollut kuin 20 vuotta pystyssä, mutta toimintaa Kuopiossa ja lähikunnissa on ollu se 100 vuotta. Ihan hullua, ei sellasta aikaa edes käsitä.

Muuten mä sitten vähän laiskottelinkin. En tehnyt koulujuttujakaan jostain tyhmästä alitajuntaisesta periaatteesta ennen kuin oli oikeesti pakko. Illalla rupesin vääntämään ruotsin esitelmää José Gonzálezista ja lagitin kuunnellen sen biisejä. (Tahdon sen toisenkin levyn. Miksi olen köyhä. Nyhyy.) Yhden jälkeen pääsin nukkumaan.

Tänä aamuna poljin rauhassa viulun kanssa pyörällä konsalle ja virittelin siinä ja tuuletin luokkaa ja rupesin soittamaan Mozartia. Jossain vaiheessa tajusin, että kello on jo kakskyt yli, eikä Jaria kuulunut. Tartuin puhelimeen.

J: "Pitäskö mun olla opettamassa sua? Voi perse! Muistin heti, kun näin sun nimen näytöllä!"

En ehtiny ees sanoo mitään. Oikeestaan tässä oli onni ja onnettomuus: onni siks, etten ollut harjotellut, joten ei mulla olis kuitenkaan ollut mitään varsinaista valmisteltua tarjottavaa, mutta onnettomuus siks että jouduin sen takia heräämään aikasemmin, ja olisin tarvinnut ne pari lisäunituntia oikein kernaasti. Mut tällasta tää välillä on. (Mainittakoon mun opettajan eduksi, että tää ei oo mitenkään tavallista, Jarppa on oikeesti tosi tunnollinen. Ehkä silläkin alkaa kevät jo painaa, kun tää olis ollu vielä mein viimine soittotunti tältä keväältä ;D)

Tää koulupäivä otti muutenkin ihan törkeen raskaasti. Oli vaan kolme varsinaista tuntia, mutta ne tuntui niin loputtoman pitkiltä, niin väsyttäviltä, niin turhilta! Matikantunti oli vikana ja NIIN turhauttava. Ainut anti oli se, kun kuulin luokan toiselta puolelta muutaman repliikin ihan vahingossa poikien keskustelusta.

R1: "Toivottavasti en tuu nyt kippeeks, ku tuntuu vähän siltä."
R2: "Ai miks tulisit? Eiku ainii, pelasitte sitä jalkapalloo alasti."
R1: "Joo."

Siis anteeks? Oonko minä ainut, kenen korvaan se kuulosti omituiselta? Ne puhu siitä ihan ku normaalista asiasta, mutta mulle tuli heti kunnon visiot joita on joskus ihan pakko käyttää jossain. Pelata jalkapalloa alasti. HAHAHAHHAK kn.vh, xnvfb

Se mainittakoon vielä, ennen kun lähden näkemään unia aritmeettisista ja geometrisista lukujonoista ja sinin ja cosinin derivaatoista, että minulle selvisi tänään, että ystäväni jota näen lähes päivittäin, on kuulemma pariutunut jo muutama viikko sitten, ja minulle ei ole kerrottu tästä. Olen katkera. Olihan se odotettavissa, että näin käy, mutta olis se silti ollut ihan kiva kuulla asiasta, että tietäs missä mennään.

Ennen ongelma oli se, että kyselin liikaa, ja nykyään näköjään se, että kyselen liian vähän. Mutta en uskalla enää kysyä keltään mitään, kun noista jutuista ei ikinä tiedä, mikä reaktio tulee. (Kerran yksi tuttu rupesi itkemään, kun kysyin niiden suhteesta, ja ne oli just eronnu ja oli ollu vähän kipee ero ja olin taas ihan ajan tasalla. Että niin.) Ja muutenkin kuvittelen, että ihmiset kyllä kertoo mulle sen, mitä ne haluaa mun tietävän. Mutta ehkä se on nimenomaan kuvittelemista, eikä kuvittelu paljon paina kun pitäisi tietää.

Ja nyt nukkumaan.