"En kestä millään näitä unia! Näen niitä kaiket yöt...
Viime yönä näin unta, että söin eväitä yhdessä pienen punatukkaisen tytön kanssa...
Mutta hän on lähtenyt... Hän on muuttanut pois!
Enkä tiedä missä hän asuu, eikä hän edes tiedä että olen olemassa, enkä koskaan enää näe häntä...eikä...
Kunpa miehet voisivat itkeä!"
Voi Charlie Brown. Saat kaikki sympatiani puolellesi.
En jotenkin jaksa kirjottaa tästä päivästä. Ehkä ensimmäinen (lähes) täyspitkä kouluviikko aikoihin otti veronsa. Kieltämättä joka aamu on ollut sellanen fiilis, että vois helposti jäädä vaan nukkumaan. Oon kuitenkin pysynyt lujana. Ehkä sen ajatuksen voimalla, että enää YKSI VIIKKO koulua ja sitten koeviikko ja SITTEN
K
E
S
Ä
!
Ei sitä pysty edes käsittämään. Joka vuosi kesä tulee loppujen lopuksi hirmu nopeasti, melkein liian nopeasti, vaikka totta kai on IHANAA että se tulee! Mutta kun koko vuoden miettii, että 'sitten kesällä sitä ja tätä ja teen sit sitä ja meen sinne ja plaaplaa sit kesällä'. Sit yhtäkkiä, kohta, se onkin tässä ja sitten pitäs toteuttaa ne kaikki, mitä on miettinyt.
Kuuntelen pitkästä aikaa Coldplayta ja yritän palautua. Jostain.
Sellanen musiikki, joka tuntuu hoitavan sielua, on ihanaa. Coldplayn jotkut biisit tuntuu siltä.
Maikku ja Henzki kävi täällä ja valitettavasti joutuivat puolivahingossa keskelle perhekokoontumista. Yritin lihottaa niitä ruuaksi ilkeämielisiin tarkoituksiin, mutta työtä on vielä runsaasti jäljellä :D Ei ehditty katsoa loppujen lopuks kuin 1,5 jaksoa Pasilaa, ja Henni meinas seota jo siitä. Sen kemiat ei kohtaa Rauno Repomiehen ja muiden kanssa. "Nännipiha!" LÅLLÅLÅLÅLÅLLÅ
Mistä tuli mieleeni, että eilen kaveri väitti, että lollero on muka slangi-ilmaus tisseistä. Mitä helkkaria! Se tulis jotenkin lolloista tai jotain. Minä en allekirjoita tätä!! Oon ruvennu sanomaan lållero ihan itsestäni, LOLin alakäsitteenä, enkä minä sillä ikinä oo mitään tissejä tarkottanut.
Mulla taitaa vähän jurrata päässä, kun mun aivot on jumittunu näkemään ja kehittämään parisuhteita joka paikassa. Tekis mieli kirjottaa rakkaustarina. Kuvittelin jo sen loppukohtauksen päässäni: se tapahtuu Kuopion torilla toripöydillä kun pari taas tapaa pitkästä aikaa kaikkien väärinkäsitysten ja ongelmien ja riitojen ja katkeruuden ja eron ja kaiken paskan jälkeen. Jee, miten uniikkia. Mutta se kohtaus vaan jymähti mun päähän ja naputtaa siellä ärsyttävästi. Mun pitäs kirjottaa se ulos, mutten uskalla. Kusen aina kun jotain yritän, kun pidän rimaa alitajuntaisesti liian korkeana itselleni, ja sitten vaivun masennukseen kun en pääsekään sen yli. Miks pitää aina yrittää heti olla superpätevä, miksei uskalla olla keskeneräinen ja antaa itelleen lupaa kehittyä?
Ai niin, iskä kävi juttelemassa tänään pankkineidin kanssa, ja saadaan lainaa ELI saadaan mökki ELI tiedossa ensimmäinen mökkeilykesä ELI tiedossa myös paljon orjatyötä ja restauroimista ja muuta sellastaaaa. Ihan hauskaa itse asiassa.
Nyt väsyttää kyllä jo paljon. Outoa, vasta varttia vailla puolenyön. Yleensä oon tässä vaiheessa vasta virittäytymässä tunnelmiin.
2 kommenttia:
Tarkoitatko, että yrittäessäsi lorahtaa aina lusikallinen?
(kirjoita se rakkauskohtausdraama nyt äkisti!)
Viikko sitten lauantain Coldplay valoi muhun voimaa olla töissä loppuun asti. Telkusta tuli putkeen niiden musavideoita <3.
Kandee varmaan ottaa keästä sitten kaikki irti, koska pian sekin hauskaas ja autuus loppuu...ellet opiskele opettajaksi.
unista tuli mieleen, että viimeyönä näin unta, että olit huumeriippuvainen ja mun ja maijun piti tulla sun avuksi kuopion kirjastoon etsimään huumelähetystä ja vertti yritti löytää sen ekana, että olisi voinut kiristää sua ja lopulta mää löysin sen lähetyksen koristetorven alta.
että tällasta joo :D
Lähetä kommentti