Elämän ironiaa: Maikki kertoo tohkeissaan teatterin edessä, että mies oli ampunut haulikolla naisen Kuopion torilla, ja sitten mentiin Hennin kanssa kattomaan Chicagoa, jossa yksi nainen kertoi tohkeissaan ampuneensa miehensä haulikolla.
En minä teistä tiedä, mutta minusta se oli jotenkin... kieroutunut yhteensattuma.
Vaikkei sattumia ole.
Mulle tuli heti tuon informaation valossa mieleen, että se on ollu joku mustasukkasuussurma tai joku vastaava, mutta nyt kun kotiin tullessa pääsin kattelemaan lööppejä, niin ne uhrit oli ihan randomeja. RANDOMEJA! Se on pelottavampaa kuin suunniteltu tappaminen! Niin ja että niitä olikin kolme yhden sijasta.
Voin vaan kuvitella, miten monta tuttua siellä torilla on sillon ollut, koska Kuopio on niin minimalistinen paikka.
Aika hiljaiselta ja autiolta näytti äsken, kun odoteltiin bussia Sokkarin edessä. Koko tori oli aidattu, siinä reunassa oli joku ihme armeijan järkyn iso auto, poliisit/vartijat seisoskeli pätevän näkösinä vartioimassa.
Tää menee vaan jotenkin absurdiudessaan ihan yli. Että TORILLA olis AMMUTTU.
No mutta. Chicago oli ihan ok, näyttelijät veti ihan kivasti ja hattua nostan siitä, että ne pysty laulamaan vaikka joutuvat koko ajan heilumaan ja muuta. Meni aika samalla juonella kun se leffa, mutta leffa oli silti parempi :D Ja siis oli toi ihan kivaa viihdettä, mutta ei siitä itselleen varsinaisesti mitään saanut, eikä se nyt ihan järisyttävästi sykähdyttänyt.
Ruotsinkuuntelu ei oo ikinä menny noin huonosti, mutta ei auta. Oli kuitenkin ihana nukkua kunnolliset yöunet, ja olla koulussa vaan reilu tunti. HAH! Pääsin viimeinkin käymään kirjastossa ja tällä kertaa se oli jopa auki. Harrastin pitkästä aikaa random-tekniikka levyosastolla; sitä ei voi harrastaa millon tahansa, vaan siihen tarvii tietynlaisen mielentilan. Ja ainakin alko lupaavasti, koska ensimmäinen levy (jazz) minkä pistin soimaan, oli onnistunut random. Oon kuunnellu nyt sitä sitten.
Saa nähä, miten pitkään tuotakin ampumista nyt sitten jauhetaan, etenkin täällä paikallislehdistössä. Ja miten aletaan taas keskustella aselaeista ja niiden toimivuudesta ja mielenterveyspalveluiden riittävyydestä ja plaaplaaplaa.
Ei huvita kirjottaa, meen sen sijaan syömään. Ja lukemaan jotain kivaa. Kirjallisuus parantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti