Olin aamulla jotenkin ihan sekasin. Puolet aivoista vissiin kelas vielä unta, minkä keskeltä olin herännyt, mutta en silti edes tajunnut, mitä unta olin nähnyt. En kuitenkaan yhtään tajunnu, missä olin ja mitä pitäs tehä ja että miks ihmeessä mun korvan juuressa soi Groove FM. Jossain vaiheessa ajatukset alko järjestymään paikoilleen ja tajusin pistää torkun päälle. Viimeistään, kun kaivauduin vielä sinne lämpimän peiton alle, hahmotin, että tänään on tosiaan ruotsin koe ja mun pitäis nousta ja mennä suihkuun.
Mua ei huvittanu se koe yhtään. Meinasin nukahella koko ajan, kun yritin tehä sitä ekaa tehtävää, missä piti sijoittaa puuttuvaan kohtaan a, b tai c -vaihtoeto. Teksti vaan aina hämärty silmissä, enkä jaksanu keskittyä. Sitten kun eka ihminen lähti sieltä kokeesta, rupesin miettimään että NYT ehkä pitäs oikeesti alkaa tehä sitä kunnolla.
Ei ollu edes niin vaikea, mitä vitoskurssilla mun mielestä pitäis olla, mutta tuskin silti menee tavallista paremmin. Ei todellakaan.
Palaan vielä tähän Eikkaan: mua ärsyttää myös se, että koska me tehdään kuuntelu aina preppauksessa, niin sen saa takasin henkilökohtaisesti, kun palauttaa sen kokeen opelle. Ja sit se aina jotenkin kommentoi sitä. Ei siinä muuten mitään, mutta mä en osaa ikinä sanoo kuunteluista, menikö se hyvin ja varmasti, vai tosi heikosti. Ne vastausvaihtoehdot on aina niin kompia ja epäsopivia.
Ihme kyllä oli vaan yks väärin! Vaikka meinasin nukahtaa kesken sen kuuntelun. Onnetar suosii mua.
En oo koskaan tehny kielenkoetta niin nopeesti, vaikka alotinkin tavallista löysemmin tänään. Huomaa selvästi, ettei keskittyminen oo ollu tällä koeviikolla ihan huipussaan.
Ehdittiin käydä pyörähtämässä Maisan kanssa keskustassa ennen preppausta (paitsi Maisa LUISTI ja meni sen sijaan Gallerialle, omg!), ja en tiedä ootteko huomannu, mutta Anttilassa siinä Veljmiehen kassojen eessä istuu aina ihan tosi kummallisen/oudon/jännittävän/erikoisen näkösiä ihmisiä. Välillä tuntuu, että se on joku Kuopion friikkishow. (No okei, TOI oli rumasti ja liioitellusti sanottu u_u)
Kävin myös kirjastossa ennen epsanjaa ja löysin sellasen laulukirjan, missä on Disneyn leffamusiikkia suomisanoilla<33 Ja helpot soinnut. No okei, enkkusanat ois ollu ehkä paremmat.. mut ei paha silti!! Takaisin lapsuuteen. Tänään en tosin ehtiny soitella vielä.
Jäätiin viimein kokeilemaan niitä Wanhojenbuffettibiisejä preppauksen jälkeen. Oli ihan tosi nihkeetä, kun Abbassa se lähtee heti kertsistä ja ihan törkeen korkeelta, niin yritä siinä sitten rääkyä se ihan kylmiltään. En tiedä, opinko laulamaan sen sillä tavalla, ettei tarvi hävetä. Ja muutenkin sitä laulaessa tuli sellanen fiilis, että oonko mä ihan hullu ja että haluanko mä tosiaan mennä laulamaan niiden kaikkien 100 wanhan eteen. Joku mulla on vissiin nyrjähtänyt päässä. Mut ei auta muu kuin toivoa, että tästä tulee ihan hyvä.
Mun piti yrittää heiluttaa rytmimunaa samaan aikaan, kun laulan, mutta se oli ihan tosi vaikeeta pitkän päälle, kun ei oo tottunu :D Ei ihan sujunu. Armi meni sit mun osalta vähän paremmin (koska se on soinu mun päässä joku viimiset kaks viikkoa), mutta niillä soittajilla oli vähän vaikeuksia, kun oli kai suhteellisen uudet soinnut. Sit Lähtis ja Lappalainen tuli häätämään meidät, koska ne rupes harkkaamaan opejen bändin kanssa. En kyl tiedä, mihin härdelliin.
Oli kummallista laulaa sellasten kanssa, joiden kanssa ei oo koskaan aikasemmin musisoinu (en tykkää tosta sanasta, mut se kuvaa tässä tilanteessa aika hyvin). Jotenkin jännitti omalla tavallaan, mikä on aika hassua. Varmaan siks, kun ei yhtään tiedä että hävettääkö niitä tyyliin soittaa tällasen taustalla. Mut ainakaan ne ei yrittänyt luistaa koko jutusta, niin ei varmaan sit..
Konsalla taas meni vähän penkin alle, kun alko olemaan viikon jäljiltä jo jotenkin niin väsynyt ja turta, ettei meinannu jaksaa enää keskittyä. En jaksanu vibreerata kunnolla, en jaksanu välittää puhtaudesta (edes sitä vähää, mitä yleensä välitän), ja olin muutenkin ihan muissa maailmoissa. Et ei ehkä ollu maailman antoisimmat harkat (kummatkaan). Mutta ei sitä aina voi olla.
Sit menin Prisman ja kodin kautta Hennille törkeen paljon myöhässä. Niin ja sitä ennen olin palellut ainakin 20minsaa ulkona ottamassa iskää ja Verttiä. Siellä oli tänään jo oikeesti vähän kylmä! Mun kone väittää, että nyt olis -22 astetta.
Mässytettiin ja katottiin kaks leffaa ja meinasin taas syödä koko voileipäpaketin. Oon hyvä ja huomaavainen <33 ja ahne. Ja Henni kai ihan tykkäs sen lahjasta (jonka se sai yli viikon myöhässä u_u), ja olisin minäkin tykännyt et eipä siinä :D
Aamulla pitäs lähtee Vapikselle. Tiedossa on lähes koko päivän kestävä soittorupeema. Jee. Mut ihan ok se on vaihteeks, eikä Anttikaan oo enää niin pelottava sen jälkeen kun se sai naisen ja lapsia. Ja tykkään siitä, että johtaja on niin jämpti. Menee hermot sellasiin, jotka ei osaa kertoo selkeesti mikä on vikana tai että miten vois parantaa tai miten joku kuuluis tehdä/soittaa.
Tiesittekö, että jogurtticashewpähkinöihin on käytettyä arabilaisia kondoomeja (kirjotetaanko se yhellä vai kahella o:lla?) ?
lauantai 31. tammikuuta 2009
torstai 29. tammikuuta 2009
en minnespinne
Eilen vähän venähti nukkumaanmeno, kun sitä sarjista oli jäljellä enää IHAN VÄHÄN vain, ja oli pakko lukea se loppuun. En tykkää jättää asioita kesken (siis sellasia, jotka oon alottanut. sen sijaan oon huono alottamaan mitään oikeita juttuja).
Matikkaan en hirveesti jaksanu uppoutua; lueskelin vaan ilman ajatusta niitä teoriaosioita ja silmäilin esimerkkejä, mutta en jaksanu laskee. No ihan sama. Meni siis sekin koe omalla painollaan. 'Oma paino' tuntuu olevan tän koeviikon teema!
Ehkä ruottikin menee huomenna omalla painavalla painollaan. En jaksanu äsken päntätä sanojakaan kunnolla, turha se enää on. Oon NIIN kurkkuani myöten täynnä Eikkaa (ylläri, kun on neljäs kurssi samalla opettajalla peräkkäin). Se on niin samanlainen aina, niin ennalta-arvattava. Yks kerta mä onnistuin ennustamaan ihan tismalleen, miten se tunti etenee: mitkä tehtävät tehdään seuraavaksi, mitä se kohta sanoo, mitä se antaa läksyt. Se pitää kaikki tunnit ja kaikki kurssit ihan samalla tavalla. Miten se ei itekkin kyllästy?
Se sanoo AINA esim. "Tää on kuulkaa tosi hyvää sanastoa, tosi keskeistä! Opetelkaa tästä." / "Ja sitten voitaskin mennä tonne kieliopin puolelle." / "Vad är det för datumn i dag? Är det trettonde/tjugonde/MIKÄ TAHANSA(kunhan eka ehotus on väärä)?"
Sit se ei koskaan kiusaa niitä, jotka ei ikinä vastaa oma-alotteisesti mihinkään, mutta niihin, jotka vastailee, se turvautuu aina. Ja välillä se uhkaa hirttää meidät tai ampua aamunkoitteessa tai antaa piiskaa.
Ja sit se imeskelee aina ruokailun jälkeen sitä saakelin pastilliaan.
Tän kurssin aikana opin ehkä YHDEN uuden sanan: en minnespinne. Se tarkottaa (TATTADAA) muistitikkua!
Siis ei JÄRKEE miten hyödyllistä! Kyllä tää lukio on mahtava yleissivistä koulu.
Tuskin koskaan tulee tilannetta, missä tarvitsen taitoa sanoa 'muistitikku' ruotsiksi.
Aamulla piti herätä kaheksaks soittotunnille. Jari kerto, että se oli ollu eilen kiinalaisessa hieronnassa, että aika reilua. Varmaan kateus on tehnyt työtä alitajunnassa, koska mulla alko päivän aikana menemään hartiat ja niska ihan jumiin (ja toissayönä nukuin pää huonossa asennossa) joten pyysin äsken äippää hieromaan. Ja se hiero <33 ihQ.
Soittotunnin jälkeen kiirehdin matikankokeeseen josta en jaksa puhua, kun ei siitä ole mitään kivaa kerrottavaa ja sit oli se tuskallinen ruotsinpreppaus, ja meinasin nukahtaa kesken sen kuuntelun. Hyvä homma.
Meinasin nukahtaa myös tänään teoriatunnilla (sitten kun sinne ehdin, puol tuntia myöhässä..) ja lukiessa ruotsia. Oon hyvä tässä!
Preppauksen jälkeen oli yhteistanssiharkat ja sain testattua viimeinkin tanssikenkiä (joiden testaaminen ei siis ole aijemmin ommistunut, koska en omistanut kenkiä). Ihan hyvin se niillä suju, vaikka nailonit hikos ihan törkeenä.
Mikael sano, ettei sitä olis huvittanu tanssia, ja mä sanoin että parasta huvittaa ja että jos sille iskis epähuvitus sillon p-päivänä ennen kakkosvuoroa, niin käskisin iskän tulla hakkaamaan sen. Sit siitä kehkeyty joku ihme keskustelu siitä, mitä meidän vanhemmat tekee, ja selvis että sen iskä on psykiatri ja äiti lakimies. Huh huh. Ja nyt se kuulemma kahtoo mua eri tavalla, koska mun iskä on kirurgi. Mut miks sillä pitäs olla mitään väliä, mitä vanhemmat tekee? Ei se kuitenkaan muuta sitä ihmisen älykkyytä mihinkään siitä, mitä se on ollu ennen sitä.
Ja sen täti on kuulemma anestesiahoitajana KYSsillä ja kysyin iskältä äsken että tietääkö se henkilön, ja se ties. Maailma(=KUOPIO) on ihan superpieni. LÅL.
M: "Mun äiti haastaa sut oikeuteen."
O: "Mun iskä tulee ja leikkelee sut."
M: "No mun iskä laittaa sut pakkohoitoon. Eikun sun isäs!"
O: "HAH, no sit mun äiti tulee ja pumppaa sut täyteen insuliinia!"
Meillä on leppoisat keskusteluvat tanssin tiimellyksessä.
Tanssiharkkojen jälkeen menin Vapiksella soittoharkkoihin (TAAS piti kävellä sinne, stna) ja ne tuli kyllä tarpeeseen. Toivotaan, että me sitten perjantaina osataan ihan ok. Ettei tartte hävetä. Vaikka enemmän kun oma laulaminen, niin mua huolestuttaa se, etten osaa vapautua ja antaa mennä. Kuitenki vaan törötän ihan tönkkönä enkä osaa aatella mitään muuta, kuin että laulanko nuotilleen vai en ja että onko se mun vai Jennin ääni joka nyt falskaa jajajaja.
Nojoo.
Sieltä kiiruhdin teoriatunnille, koska ei huvittanu vielä mennä lukemaan kotiin ruotsia, ja kuunneltiin ihan tosi jännittäviä musanäytteitä. Yks oli "Kananpoikien tanssi munankuoressa". Se kuulosti hauskalta.
Kun tulin kotiin, Neekku oli ihan lemmekkäänä ja sit huomasin, että sillähän melkein tippuu karvatukkoja reidestä ja sit aloin nyppiä siitä karvaa. Lähti kunnoin tuppoina. Pitäs harjata se kunnolla, mut nyt huvitti vaan nyppiä. Håhå
Haluutteko tietää mun seuraavien päivien ohjelmat? (No siis varmasti haluutte, totta kai! ) Huomenna meen ruotsinkokeeseen, sit espanjanpreppaukseen, sit jään toivon mukaan harjottelemaan sitä Wanhojen laulujuttua koululle ja sit meen Konsalle kaksiin kvartettitreeneihin ja sit jos pääsisin ehkä kotona käymään ennen kuin meen Hennille (jos se tahtoo) ja sit lauantaina pitää mennä Vapikselle koko päiväks kun on Sinffiksen harjotuspäivät ja sit soitetaan kuuteen saakka ja sit rupeen laulamaan, kun n-illassa musavastuu.
Et sellast. Vähän hyllyä.
Nyt pitäs oikeesti mennä nuQQ, kun vuorokausi jo vaihtui.
AINIIN! Kävin äsken Wilmassa ja Uski oli viimeinkin laittanut laulukurssin numeron! JA SAIN SIITÄ KYMPIN!!
Oon NIIN ilonen/tyytyväinen, vaikkei se oikeestaan mitään merkkaakkaan, mutta SILTI! Hyvä mieli. Jee. Ja NYT nuQQ>
Matikkaan en hirveesti jaksanu uppoutua; lueskelin vaan ilman ajatusta niitä teoriaosioita ja silmäilin esimerkkejä, mutta en jaksanu laskee. No ihan sama. Meni siis sekin koe omalla painollaan. 'Oma paino' tuntuu olevan tän koeviikon teema!
Ehkä ruottikin menee huomenna omalla painavalla painollaan. En jaksanu äsken päntätä sanojakaan kunnolla, turha se enää on. Oon NIIN kurkkuani myöten täynnä Eikkaa (ylläri, kun on neljäs kurssi samalla opettajalla peräkkäin). Se on niin samanlainen aina, niin ennalta-arvattava. Yks kerta mä onnistuin ennustamaan ihan tismalleen, miten se tunti etenee: mitkä tehtävät tehdään seuraavaksi, mitä se kohta sanoo, mitä se antaa läksyt. Se pitää kaikki tunnit ja kaikki kurssit ihan samalla tavalla. Miten se ei itekkin kyllästy?
Se sanoo AINA esim. "Tää on kuulkaa tosi hyvää sanastoa, tosi keskeistä! Opetelkaa tästä." / "Ja sitten voitaskin mennä tonne kieliopin puolelle." / "Vad är det för datumn i dag? Är det trettonde/tjugonde/MIKÄ TAHANSA(kunhan eka ehotus on väärä)?"
Sit se ei koskaan kiusaa niitä, jotka ei ikinä vastaa oma-alotteisesti mihinkään, mutta niihin, jotka vastailee, se turvautuu aina. Ja välillä se uhkaa hirttää meidät tai ampua aamunkoitteessa tai antaa piiskaa.
Ja sit se imeskelee aina ruokailun jälkeen sitä saakelin pastilliaan.
Tän kurssin aikana opin ehkä YHDEN uuden sanan: en minnespinne. Se tarkottaa (TATTADAA) muistitikkua!
Siis ei JÄRKEE miten hyödyllistä! Kyllä tää lukio on mahtava yleissivistä koulu.
Tuskin koskaan tulee tilannetta, missä tarvitsen taitoa sanoa 'muistitikku' ruotsiksi.
Aamulla piti herätä kaheksaks soittotunnille. Jari kerto, että se oli ollu eilen kiinalaisessa hieronnassa, että aika reilua. Varmaan kateus on tehnyt työtä alitajunnassa, koska mulla alko päivän aikana menemään hartiat ja niska ihan jumiin (ja toissayönä nukuin pää huonossa asennossa) joten pyysin äsken äippää hieromaan. Ja se hiero <33 ihQ.
Soittotunnin jälkeen kiirehdin matikankokeeseen josta en jaksa puhua, kun ei siitä ole mitään kivaa kerrottavaa ja sit oli se tuskallinen ruotsinpreppaus, ja meinasin nukahtaa kesken sen kuuntelun. Hyvä homma.
Meinasin nukahtaa myös tänään teoriatunnilla (sitten kun sinne ehdin, puol tuntia myöhässä..) ja lukiessa ruotsia. Oon hyvä tässä!
Preppauksen jälkeen oli yhteistanssiharkat ja sain testattua viimeinkin tanssikenkiä (joiden testaaminen ei siis ole aijemmin ommistunut, koska en omistanut kenkiä). Ihan hyvin se niillä suju, vaikka nailonit hikos ihan törkeenä.
Mikael sano, ettei sitä olis huvittanu tanssia, ja mä sanoin että parasta huvittaa ja että jos sille iskis epähuvitus sillon p-päivänä ennen kakkosvuoroa, niin käskisin iskän tulla hakkaamaan sen. Sit siitä kehkeyty joku ihme keskustelu siitä, mitä meidän vanhemmat tekee, ja selvis että sen iskä on psykiatri ja äiti lakimies. Huh huh. Ja nyt se kuulemma kahtoo mua eri tavalla, koska mun iskä on kirurgi. Mut miks sillä pitäs olla mitään väliä, mitä vanhemmat tekee? Ei se kuitenkaan muuta sitä ihmisen älykkyytä mihinkään siitä, mitä se on ollu ennen sitä.
Ja sen täti on kuulemma anestesiahoitajana KYSsillä ja kysyin iskältä äsken että tietääkö se henkilön, ja se ties. Maailma(=KUOPIO) on ihan superpieni. LÅL.
M: "Mun äiti haastaa sut oikeuteen."
O: "Mun iskä tulee ja leikkelee sut."
M: "No mun iskä laittaa sut pakkohoitoon. Eikun sun isäs!"
O: "HAH, no sit mun äiti tulee ja pumppaa sut täyteen insuliinia!"
Meillä on leppoisat keskusteluvat tanssin tiimellyksessä.
Tanssiharkkojen jälkeen menin Vapiksella soittoharkkoihin (TAAS piti kävellä sinne, stna) ja ne tuli kyllä tarpeeseen. Toivotaan, että me sitten perjantaina osataan ihan ok. Ettei tartte hävetä. Vaikka enemmän kun oma laulaminen, niin mua huolestuttaa se, etten osaa vapautua ja antaa mennä. Kuitenki vaan törötän ihan tönkkönä enkä osaa aatella mitään muuta, kuin että laulanko nuotilleen vai en ja että onko se mun vai Jennin ääni joka nyt falskaa jajajaja.
Nojoo.
Sieltä kiiruhdin teoriatunnille, koska ei huvittanu vielä mennä lukemaan kotiin ruotsia, ja kuunneltiin ihan tosi jännittäviä musanäytteitä. Yks oli "Kananpoikien tanssi munankuoressa". Se kuulosti hauskalta.
Kun tulin kotiin, Neekku oli ihan lemmekkäänä ja sit huomasin, että sillähän melkein tippuu karvatukkoja reidestä ja sit aloin nyppiä siitä karvaa. Lähti kunnoin tuppoina. Pitäs harjata se kunnolla, mut nyt huvitti vaan nyppiä. Håhå
Haluutteko tietää mun seuraavien päivien ohjelmat? (No siis varmasti haluutte, totta kai! ) Huomenna meen ruotsinkokeeseen, sit espanjanpreppaukseen, sit jään toivon mukaan harjottelemaan sitä Wanhojen laulujuttua koululle ja sit meen Konsalle kaksiin kvartettitreeneihin ja sit jos pääsisin ehkä kotona käymään ennen kuin meen Hennille (jos se tahtoo) ja sit lauantaina pitää mennä Vapikselle koko päiväks kun on Sinffiksen harjotuspäivät ja sit soitetaan kuuteen saakka ja sit rupeen laulamaan, kun n-illassa musavastuu.
Et sellast. Vähän hyllyä.
Nyt pitäs oikeesti mennä nuQQ, kun vuorokausi jo vaihtui.
AINIIN! Kävin äsken Wilmassa ja Uski oli viimeinkin laittanut laulukurssin numeron! JA SAIN SIITÄ KYMPIN!!
Oon NIIN ilonen/tyytyväinen, vaikkei se oikeestaan mitään merkkaakkaan, mutta SILTI! Hyvä mieli. Jee. Ja NYT nuQQ>
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Koeviikko on khylmä.
Tää on paha. Tää on tosi paha.
Oon taas alkanu lukemaan uutta sarjista netissä, ja se EI oo hyvä juttu KOSKA mun tekee aina mieli lukea vielä vähän ja vielä pikkuisen, ja en saa lopetettua ja aaaarh ja sit kello vaan käy ja pitäs lukea kokeisiin. Ei pitäs langeta koeviikolla tollasiin.
Tänään en oo kyl viel ees alottanu o_o (koska oon lukenu kirjamuodossa netin sijaan, LÅL..) sillä pitäisi perehtyä derivoimisen ihmeelliseen maailmaan. HYI. En muista enää yhtään miten lasketaan mitäkin ja oon varmaan ihan hukassa huomenna siinä kokeessa, ainakin jos jumitun tähän koneelle. Mut ehkä en jummaa. Kirjotan nyt vähän jotain liibaalaabaa ja LÄHDEN.
Oli JEES päästä koulusta valosan aikaan (ai niin, hissa meni ihan ok, kun siinä sai olla ne muistiinpanot ja kirja jne, vaikka meni kyllä ihan rutosti aikaa sen kokeen tekemiseen; matikanpreppauksessa sen sijaan meinasin TAAS nukahtaa - mitenhän selviän, jos Matilaisella on nykyään tollanen vaikutus muhun, koska ens jaksossa mulla on taas sen matikka..) ja kävin Suomalaisessa ostamassa konsuja ja jotain sälää. En muista, millon sielläkään kävin viimeks. Outoa.
Kun nousin bussiin, niin näin sen ikkunasta kun yks poika käveli torinlaitaa pitkin. Sillä oli selässä kameralaukku ja kädessä -njalustin ja en tiedä miks, mutta se sykähdytti sydäntä. Sit se bussi lähti liikkeelle, mut pysähty valoihin, niin se poika käveli taas kohta ohi siitä, kun se saavutti meidät. Sitten se käänty Kauppahallin vierestä menevälle tielle, laitto kameranjalustimen kädestä kainaloon ja alko juoksemaan (varmaan bussiin).
En tiedä, miks se kiinnitti mun huomion. Rupesin tosin miettimään, että aika usein pojat, joilla on JOTAIN, kiinnittää mun huomion. Useimmiten se JOTAIN on esim. kamera/sen jalustin (niin kuin nyt), kitara, rastat<33, kiva pipo. Ja jotain. Noi tuli nyt mieleen.
Kummaa.
Oi, tulipa lämmin olo kun join teetä. Täällä on jotenkin hirmu kylmä koko ajan. Tai sit ei, mut mua joka tapauksessa paleltaa. Äskenkin kuin tein pizzan (terveellistä kotiruokaa u_u), niin ajauduin lämmittelemään uunin edessä, kun se tuntui paljon houkuttelevammalta kuin hytiseminen.
Nyt. Orvokki. LOPPU TÄÄ. Matikka. NYT!
Oon taas alkanu lukemaan uutta sarjista netissä, ja se EI oo hyvä juttu KOSKA mun tekee aina mieli lukea vielä vähän ja vielä pikkuisen, ja en saa lopetettua ja aaaarh ja sit kello vaan käy ja pitäs lukea kokeisiin. Ei pitäs langeta koeviikolla tollasiin.
Tänään en oo kyl viel ees alottanu o_o (koska oon lukenu kirjamuodossa netin sijaan, LÅL..) sillä pitäisi perehtyä derivoimisen ihmeelliseen maailmaan. HYI. En muista enää yhtään miten lasketaan mitäkin ja oon varmaan ihan hukassa huomenna siinä kokeessa, ainakin jos jumitun tähän koneelle. Mut ehkä en jummaa. Kirjotan nyt vähän jotain liibaalaabaa ja LÄHDEN.
Oli JEES päästä koulusta valosan aikaan (ai niin, hissa meni ihan ok, kun siinä sai olla ne muistiinpanot ja kirja jne, vaikka meni kyllä ihan rutosti aikaa sen kokeen tekemiseen; matikanpreppauksessa sen sijaan meinasin TAAS nukahtaa - mitenhän selviän, jos Matilaisella on nykyään tollanen vaikutus muhun, koska ens jaksossa mulla on taas sen matikka..) ja kävin Suomalaisessa ostamassa konsuja ja jotain sälää. En muista, millon sielläkään kävin viimeks. Outoa.
Kun nousin bussiin, niin näin sen ikkunasta kun yks poika käveli torinlaitaa pitkin. Sillä oli selässä kameralaukku ja kädessä -njalustin ja en tiedä miks, mutta se sykähdytti sydäntä. Sit se bussi lähti liikkeelle, mut pysähty valoihin, niin se poika käveli taas kohta ohi siitä, kun se saavutti meidät. Sitten se käänty Kauppahallin vierestä menevälle tielle, laitto kameranjalustimen kädestä kainaloon ja alko juoksemaan (varmaan bussiin).
En tiedä, miks se kiinnitti mun huomion. Rupesin tosin miettimään, että aika usein pojat, joilla on JOTAIN, kiinnittää mun huomion. Useimmiten se JOTAIN on esim. kamera/sen jalustin (niin kuin nyt), kitara, rastat<33, kiva pipo. Ja jotain. Noi tuli nyt mieleen.
Kummaa.
Oi, tulipa lämmin olo kun join teetä. Täällä on jotenkin hirmu kylmä koko ajan. Tai sit ei, mut mua joka tapauksessa paleltaa. Äskenkin kuin tein pizzan (terveellistä kotiruokaa u_u), niin ajauduin lämmittelemään uunin edessä, kun se tuntui paljon houkuttelevammalta kuin hytiseminen.
Nyt. Orvokki. LOPPU TÄÄ. Matikka. NYT!
tiistai 27. tammikuuta 2009
Tissit on tuskaa
Arvatkaa mitä: jumitin taas eilen koko päivän (sen jälkeen, kun tulin konsalta), enkä tiedä MITÄ tein, mut en ainakaan opiskellut. Mulla oli noi uskonnonkirjat koko illan tossa lähellä, mutten avannu niitä kertaakaan. Jotenkin niin vapaat kädet sille, mitä lukis (viis kurssikirjaa, vihkomuistiinpanot kaikista kursseista, kertauskirja), että en jaksanut edes ruveta. Mahtava ongelmanratkaisutapa, eikö?
No ei. Mutta koska Keihänen oli sanonu, että se laittaa kaikista viidestä kurssista 3-4 kysymystä, niin aattelin, että pakolla mä johonkin osaan vastata.
Ja niin osasin. Kysymys "Hindulaisuus Intian demokratian ongelmana" oli suoraan ihan samaa juttua, mistä tein viime viikolla sen hissanjutun, niin ei ollu kovin vaikee kirjottaa siitä aiheesta. En jaksanu ees tehä etukäteissuunnitelmaa - yleensä reaaleissa kirjaan eka kaikki jutut ylös, mitä tulee mieleen, ja sit vasta rupeen kirjottaa ite esseetä.
Toisessa vastauksessa mietin, miks ihmiset eroaa kirkosta. Että ei sen vaikeampi koe. Siisti fiilis, että suju niin hyvin, vaikken edes lukenu! (Mut eiks kertauskurssilla pitäs jo OSATA kaikki asiat?) Vaikka ei se oo kyllä mikään ylpeilynaihe, ettei oo lukenu.. u_u
Hissanpreppauksessa katottiin videoo siitä, miten mustat sai Amerikassa kansalaisoikeudet. Siellä oli ihan käsittämättömiä juttuja. Ei vaan kykene ymmärtämään, miten ihmiset on ollu ihan ääliöitä. Ja miten voi ylipäätään kattoo niin alas toista ihmistiä.
Mutta ennen kaikkea, mä olen edistynyt! Sain tänään paljon tehtyä: kävin Pocassa näyttämässä noita toisia laseja, kun tuntu, ettei linssi ollu ihan paikoillaan ja sit se mies korjas ne ja sano taas näistä marjapuuropinkeistä että "on ne kyllä törkeen hyvännäköset", LÅL ;D, sit kävin ostamassa Äxästä Fleet Foxien levyn (JEE! popitan sitä just), sit äippä tuli ja kierreltiin ja kaarreltiin JA sain ostettua
a) kengät
b) korun + hiushärpäkkeitä
c) ne saakelin olkaimettomat liivit.
Eli periaatteessa homma jo melkein hanskassa. Nää kengät on ihan perusmustaanahkaateräväkärki, mutta eipähän oo niin omituiset/erikoiset etten vois ehkä käyttää niitä joskus muullonkin. Ihan kivat. Ei mitkään korkkarit oo mun tyyliset, niin ei auta.
Haha, siellä Sokkarilla oli toinenkin tyttö meidän tanssikurssilta tsekkailee kenkiä ja sit yks poika toiselta tanssikurssilta :D En oo siis ainoa, joka jättää 'viime' tinkaan. Vaik onhan tässä vielä muutama viikko. Ja saan otettua nää kengät torstainharkkoihinkin, niin näkee et osaanko tanssia/kävellä/olla näillä ollenkaan. Oon mä lämmitelly näitä tässä tän illan jo kyl. (jalat on ihan hikiset)
Mut pakko puhuu nyt rintaliiveistä. Mua niin suututtaa. Miten on mahdollista, ettei koko kaupungista löydy ihan vaan mustia, OIKEENkokosia liivejä, joissa on irrotettavat olkaimet? Paitsi jostain erikoiskaupasta, jossa on niin kallista, että itkettää? Ja just kun luulin, että nyt tiedän oikeen koon, niin sitten ne päättää muuttaa sitä taas. Ja en usko, että mulla voi olla niin erikoiserikoiskoko, ettei sen kokosia liivejä oo muka. Uskon, että suurin osa naisista/tytöistä pitää vaan vääränkokosia. Jossain tutkimuksessa epäiltiin, että 70% on väärinkäyttäjiä.
On muutenkin niin vaikee olla välillä nainen, niin miks pitää olla vielä rinnat, jotka tuo ihan turhaa painolastia?? Niiden takia joutuu tuskastelemaan niin raivostuttavan vähäpätösiä juttuja, kuten että mistä löytää sopivat ja istuvat ja tukevat liivit! STNA! Ja ne on vaan tiellä ja turhat! En hanki lapsia ja meen plastiikkakirurgille.
Tänään oli muuten jännä, kun kierteli niin monessa paikassa, että pisti väkisinkin silmään miten erilaisia myyjiä joka paikassa oli. Yks oli superrempsee ja reipas, yks ihan hissukka, yks tosi asiallinen ja siisti, yks ihan tosi kummallinen ja jotenkin maaninen ja toisteleva ja OUTO O_O Kaikki naisia. Yllättäen, kun tällasia juttuja ettii. (Paitsi hups, Pocassa ja Äxässä oli mies!)
Pitäs ruveta lukemaan hissaa. Ja sitä matikkaakin ois hyvä jo tänään vähän. Eli blogaaminen STOP! >>
No ei. Mutta koska Keihänen oli sanonu, että se laittaa kaikista viidestä kurssista 3-4 kysymystä, niin aattelin, että pakolla mä johonkin osaan vastata.
Ja niin osasin. Kysymys "Hindulaisuus Intian demokratian ongelmana" oli suoraan ihan samaa juttua, mistä tein viime viikolla sen hissanjutun, niin ei ollu kovin vaikee kirjottaa siitä aiheesta. En jaksanu ees tehä etukäteissuunnitelmaa - yleensä reaaleissa kirjaan eka kaikki jutut ylös, mitä tulee mieleen, ja sit vasta rupeen kirjottaa ite esseetä.
Toisessa vastauksessa mietin, miks ihmiset eroaa kirkosta. Että ei sen vaikeampi koe. Siisti fiilis, että suju niin hyvin, vaikken edes lukenu! (Mut eiks kertauskurssilla pitäs jo OSATA kaikki asiat?) Vaikka ei se oo kyllä mikään ylpeilynaihe, ettei oo lukenu.. u_u
Hissanpreppauksessa katottiin videoo siitä, miten mustat sai Amerikassa kansalaisoikeudet. Siellä oli ihan käsittämättömiä juttuja. Ei vaan kykene ymmärtämään, miten ihmiset on ollu ihan ääliöitä. Ja miten voi ylipäätään kattoo niin alas toista ihmistiä.
Mutta ennen kaikkea, mä olen edistynyt! Sain tänään paljon tehtyä: kävin Pocassa näyttämässä noita toisia laseja, kun tuntu, ettei linssi ollu ihan paikoillaan ja sit se mies korjas ne ja sano taas näistä marjapuuropinkeistä että "on ne kyllä törkeen hyvännäköset", LÅL ;D, sit kävin ostamassa Äxästä Fleet Foxien levyn (JEE! popitan sitä just), sit äippä tuli ja kierreltiin ja kaarreltiin JA sain ostettua
a) kengät
b) korun + hiushärpäkkeitä
c) ne saakelin olkaimettomat liivit.
Eli periaatteessa homma jo melkein hanskassa. Nää kengät on ihan perusmustaanahkaateräväkärki, mutta eipähän oo niin omituiset/erikoiset etten vois ehkä käyttää niitä joskus muullonkin. Ihan kivat. Ei mitkään korkkarit oo mun tyyliset, niin ei auta.
Haha, siellä Sokkarilla oli toinenkin tyttö meidän tanssikurssilta tsekkailee kenkiä ja sit yks poika toiselta tanssikurssilta :D En oo siis ainoa, joka jättää 'viime' tinkaan. Vaik onhan tässä vielä muutama viikko. Ja saan otettua nää kengät torstainharkkoihinkin, niin näkee et osaanko tanssia/kävellä/olla näillä ollenkaan. Oon mä lämmitelly näitä tässä tän illan jo kyl. (jalat on ihan hikiset)
Mut pakko puhuu nyt rintaliiveistä. Mua niin suututtaa. Miten on mahdollista, ettei koko kaupungista löydy ihan vaan mustia, OIKEENkokosia liivejä, joissa on irrotettavat olkaimet? Paitsi jostain erikoiskaupasta, jossa on niin kallista, että itkettää? Ja just kun luulin, että nyt tiedän oikeen koon, niin sitten ne päättää muuttaa sitä taas. Ja en usko, että mulla voi olla niin erikoiserikoiskoko, ettei sen kokosia liivejä oo muka. Uskon, että suurin osa naisista/tytöistä pitää vaan vääränkokosia. Jossain tutkimuksessa epäiltiin, että 70% on väärinkäyttäjiä.
On muutenkin niin vaikee olla välillä nainen, niin miks pitää olla vielä rinnat, jotka tuo ihan turhaa painolastia?? Niiden takia joutuu tuskastelemaan niin raivostuttavan vähäpätösiä juttuja, kuten että mistä löytää sopivat ja istuvat ja tukevat liivit! STNA! Ja ne on vaan tiellä ja turhat! En hanki lapsia ja meen plastiikkakirurgille.
Tänään oli muuten jännä, kun kierteli niin monessa paikassa, että pisti väkisinkin silmään miten erilaisia myyjiä joka paikassa oli. Yks oli superrempsee ja reipas, yks ihan hissukka, yks tosi asiallinen ja siisti, yks ihan tosi kummallinen ja jotenkin maaninen ja toisteleva ja OUTO O_O Kaikki naisia. Yllättäen, kun tällasia juttuja ettii. (Paitsi hups, Pocassa ja Äxässä oli mies!)
Pitäs ruveta lukemaan hissaa. Ja sitä matikkaakin ois hyvä jo tänään vähän. Eli blogaaminen STOP! >>
maanantai 26. tammikuuta 2009
Modernistisia indeksejä
!I DID IT!
Selvisin hei tästä päivästä! Ihan niinku vaan tiedoks 8)
Aamulla oli tarkotus herätä vähän aijemmin, et ehtisin edes vilkasta sitä saakelin korko-, opintotuki-, laina-, indeksi-, valuutta-, veromatikkaa ja ONNISTUIN! Mä HERÄSIN aikasemmin!
Unbelievable.
Illalla meni sitä paitsi vielä tosi myöhään, kun jummasin jutskaa vielä kaverin kanssa (vitja ku iskä syö tossa muikkukukkoo vieressä, ensinnäkin se haisee pahalta, siis se kukko, ja sit se lukee sanomalehtee, siis se iskä, ja kommentoi koko ajan että 'kuuntele nyt', 'kato nyt tätäkin' ja aarh! mä yritän hei blogata, haloo 8D), mutta en taaskaan voi sen kanssa jutskata ainakaan viikkoon, niin ei tarvi kokee huonoa omatuntoa. (Vai kuuluisko se kirjottaa omaatuntoa? Omatuntoa? Miksen tiedä ikinä näitä juttuja?)
No kuitenkin. Aamulla luin matikkaa ehkä sen puol tuntia - 40 minsaa, ja silti ei tullu kiire. Ai niin ja ehdin vähän katella myös äikänvihkoo vielä. Sit menin vielä aijemmalla bussilla. Vau.
Ärsytti vaan ihan sikana, kun Riikka ihan paniikissa kertaili niitä matikanjuttuja vielä, ja mä en jaksanu olla enää yhtään kiinnostunu (en oo kyllä tästä kurssista ollu oikein missään vaiheessa, nyt kun tarkemmin ajattelen u_u), ja se koko ajan oli että "mutta miks tää on näin? eiku AI NIIN! mut entä miks tässä tehään tällei? eiku joo ai NIIN!"
Koe meni omalla painollaan, ei siinä mitään kovin yllättävää kysytty, ja kai mä ihan perushyvin osasin, mutta indeksilaskut ja pankkitililasku kyllä vähän tökki. Saa nähä sitten, miten pahasti.
Koulussa oli ruokana soijanakkikeittoa. Mä INHOAN ihan SUUNNATTOMASTI sitä, että kasvisruuat yritetään tehä liharuokien tavalla: jo pelkkä soijaNAKKI ei oikein inspaa. Ja se, että se koko keitto maistuu ihan nakkikeitolta. Hyi. Toinen yhtä typerä juttu on, kun tehdään soijarouhekastike ihan jauhelihakastikkeen tapasesti sen makuseks ruskeaks kastikkeeks. Mitä järkee? En kai mä kasvisruokaa söis, jos haluisin syödä liharuokaa. Uhkaan aina, että pitäs käydä laittamassa palautetta Kuopion Aterialle, mutta en oo vieläkään saanu aikaseks. Enkä saa edelleenkään. Tyydyn väliaikaisesti valittamaan vielä tänne. MUTTA HALOO HEI!
Parkkinen johdatti mut tekemään äikänkoetta kirjastoon ja Hennin biologianvarastoon. Sit siihen tuli pitämään sitä kirjastoa auki kaks amista, jotka on kai työssäoppimassa(?) meidän lukiossa. Se toinen vilkuili mua alkuun koko ajan, mut onneks lopetti pian. Ne hais vähän pahalta, kun ne oli siinä aika lähellä.
Paras oli, kun joku abi tuli jossain vaiheessa palauttamaan kirjaa ja se katteli vähän hämmentyneenä niitä poikia ja muutenkin ympärilleen ja alotti sitten että "eikö täällä oo ketään.. eikun.. siis ootteko te niinkun... töissä tääl-" sit se vaan rupes nauramaan ihan älyttömästi ja anto sen kirjan ja nauro vieläkin, kun lähti pois. Aika reilu :D Ne pojatkin nauro sen jälkeen, että "ei vissiin näytetä sit kirjastotädeiltä".
Sen jälkeen kun niiden vuoro loppu, oli ihanan rauhallista tehä koetta. Yritin vaan lukee läpi sitä vitsin katkelmaa ja poimia siitä modernistisen kerronnan piirteitä. Se oli A4:n kokonen, kolme palstaa, ja siinä ei tapahtunut mitään muuta, kuin että sille kertojalle tuli yhdestä leivoksesta ja teestä mieleen joku muisto, eikä se saanut päähänsä että mikä. Sit se vaelteli ajatuksissaan jossain ihan kummissa paikoissa, ja vikassa kappaleessa hoksas, että mikä se muisto sit oli. Joopa. Mäkin ryhdyn kirjottamaan modernistisesti tajunnanvirtaa. Tai no. Teen sitä vissiin nytkin jo :D Tosin raiskaten suomen kieliopin ja oikeinkirjotuksen, MUTTA no..
Hennin kanssa just pohdittiin, että olis ollu sikahelppo luntata, kun yksinään päkerrettiin niitä. Ja Parkkisella on meistä varmaan niin pilviähipovat kuvat (LÅL), ettei se olis edes ihmetelly, vaikka epäilyttävästi kaikki oikein (; No, ehkei nyt sentään. Mut en luntannu.
Jossain vaiheessa tulostin alko hurisemaan ja sylkemään papereita ja ehkä viiden minsan päästä Ståhlberg tuli kirjastoon. Sit kun se oli just lähtemässä ja sulkemassa ovea, niin se kuiskas että "No sujuuko?"
O: "Toivotaan."
S: "No hyvä!" ja lähti :D Lål.
Että tulipa kokeiltua nyt sitten kahden kokeen päiväkin. Huomenna olis UE, eikä huvittais lukee (pitis alkaa viim. nyt). Se on kyllä kertauskurssi, joten eikös mun pitäs osata kaikki jo. Ja Keihänen aikoo iskee jokaisesta viidestä kurssista 3-4 kysymystä ja saa valita ite, mihin kahteen kyssään vastaa. Että MELKO vapaat kädet. Ja lyön vaikka oikean kyynärpääni vetoa, että neloskurssista tulee varpilla kysymys liittyen hinduihin ja/tai muslimeihin ja NE mä osaan salettiin. Vaikka heti. Ei huvittais oikeen lukee, kun onnistuis periaatteessa mennä ihan omalla painollaan sinne kokeeseen. Ja eikös se testaa, mitä oikeesti osaa?
On kyllä menny vähän omalla painollaan kaikki kokeet tähän mennessä. Derivaattakurssiin pitää ehkä OIKEESTI vähän lukee, ja ruottiin ja epsanjaan sanoja. Mut ei näin vanhana (lål) oikein jaksa enää panostaa.
Kuten en jaksa oikein panostaa tähän kirjottamiseenkaan :D Tulee taas sellasta turhanpäivästä löpölöpöä etTÄ. Voin puollustautua sillä, että kulutin jo kaiken järkevän ja fiksun ja oikeaoppisen tänään siinä äikänkokeessa (ja eilen kun kirjotin sen ESSEEN! jee!), ettei enää irtoo.
Vaikka kaikki äikänkirjotusjututkin tuntuu aina ihan löpölöpötekemällätehdyiltä. Ens jaksossa on kaiken lisäks tekstitaidonkurssi, niin voin vaan kuvitella, miten paljon siinä kirjotetaan..
..varsinkin löpölöpöä ja ehkä vähän myös höpöhöpöä..
Täällä kämpässä tuoksuu ihan sämppylä, kun Vera aikoo tehä hambareita! Jee! Pasila-ruokaa kuulemma :D Sillä oli viime viikollakin. Se rupes riitelee aikasemmin äipän kaa, kun ei saanut lupaa ostaa limppaa maanantaina.
V: "Mutta kun Pasila tulee!"
Ä: "No tulkoon! Nyt on maanantai, ei sitä iha millon tahansa lipitetä!"
Syön vaniljaeskimon, josko se vähän piristäis lopettamaan tän jaarittelun ja aukasemaan noi uskonnonkirjat. Onneks ne on sopivan pieniä ja ohuita edes.
Selvisin hei tästä päivästä! Ihan niinku vaan tiedoks 8)
Aamulla oli tarkotus herätä vähän aijemmin, et ehtisin edes vilkasta sitä saakelin korko-, opintotuki-, laina-, indeksi-, valuutta-, veromatikkaa ja ONNISTUIN! Mä HERÄSIN aikasemmin!
Unbelievable.
Illalla meni sitä paitsi vielä tosi myöhään, kun jummasin jutskaa vielä kaverin kanssa (vitja ku iskä syö tossa muikkukukkoo vieressä, ensinnäkin se haisee pahalta, siis se kukko, ja sit se lukee sanomalehtee, siis se iskä, ja kommentoi koko ajan että 'kuuntele nyt', 'kato nyt tätäkin' ja aarh! mä yritän hei blogata, haloo 8D), mutta en taaskaan voi sen kanssa jutskata ainakaan viikkoon, niin ei tarvi kokee huonoa omatuntoa. (Vai kuuluisko se kirjottaa omaatuntoa? Omatuntoa? Miksen tiedä ikinä näitä juttuja?)
No kuitenkin. Aamulla luin matikkaa ehkä sen puol tuntia - 40 minsaa, ja silti ei tullu kiire. Ai niin ja ehdin vähän katella myös äikänvihkoo vielä. Sit menin vielä aijemmalla bussilla. Vau.
Ärsytti vaan ihan sikana, kun Riikka ihan paniikissa kertaili niitä matikanjuttuja vielä, ja mä en jaksanu olla enää yhtään kiinnostunu (en oo kyllä tästä kurssista ollu oikein missään vaiheessa, nyt kun tarkemmin ajattelen u_u), ja se koko ajan oli että "mutta miks tää on näin? eiku AI NIIN! mut entä miks tässä tehään tällei? eiku joo ai NIIN!"
Koe meni omalla painollaan, ei siinä mitään kovin yllättävää kysytty, ja kai mä ihan perushyvin osasin, mutta indeksilaskut ja pankkitililasku kyllä vähän tökki. Saa nähä sitten, miten pahasti.
Koulussa oli ruokana soijanakkikeittoa. Mä INHOAN ihan SUUNNATTOMASTI sitä, että kasvisruuat yritetään tehä liharuokien tavalla: jo pelkkä soijaNAKKI ei oikein inspaa. Ja se, että se koko keitto maistuu ihan nakkikeitolta. Hyi. Toinen yhtä typerä juttu on, kun tehdään soijarouhekastike ihan jauhelihakastikkeen tapasesti sen makuseks ruskeaks kastikkeeks. Mitä järkee? En kai mä kasvisruokaa söis, jos haluisin syödä liharuokaa. Uhkaan aina, että pitäs käydä laittamassa palautetta Kuopion Aterialle, mutta en oo vieläkään saanu aikaseks. Enkä saa edelleenkään. Tyydyn väliaikaisesti valittamaan vielä tänne. MUTTA HALOO HEI!
Parkkinen johdatti mut tekemään äikänkoetta kirjastoon ja Hennin biologianvarastoon. Sit siihen tuli pitämään sitä kirjastoa auki kaks amista, jotka on kai työssäoppimassa(?) meidän lukiossa. Se toinen vilkuili mua alkuun koko ajan, mut onneks lopetti pian. Ne hais vähän pahalta, kun ne oli siinä aika lähellä.
Paras oli, kun joku abi tuli jossain vaiheessa palauttamaan kirjaa ja se katteli vähän hämmentyneenä niitä poikia ja muutenkin ympärilleen ja alotti sitten että "eikö täällä oo ketään.. eikun.. siis ootteko te niinkun... töissä tääl-" sit se vaan rupes nauramaan ihan älyttömästi ja anto sen kirjan ja nauro vieläkin, kun lähti pois. Aika reilu :D Ne pojatkin nauro sen jälkeen, että "ei vissiin näytetä sit kirjastotädeiltä".
Sen jälkeen kun niiden vuoro loppu, oli ihanan rauhallista tehä koetta. Yritin vaan lukee läpi sitä vitsin katkelmaa ja poimia siitä modernistisen kerronnan piirteitä. Se oli A4:n kokonen, kolme palstaa, ja siinä ei tapahtunut mitään muuta, kuin että sille kertojalle tuli yhdestä leivoksesta ja teestä mieleen joku muisto, eikä se saanut päähänsä että mikä. Sit se vaelteli ajatuksissaan jossain ihan kummissa paikoissa, ja vikassa kappaleessa hoksas, että mikä se muisto sit oli. Joopa. Mäkin ryhdyn kirjottamaan modernistisesti tajunnanvirtaa. Tai no. Teen sitä vissiin nytkin jo :D Tosin raiskaten suomen kieliopin ja oikeinkirjotuksen, MUTTA no..
Hennin kanssa just pohdittiin, että olis ollu sikahelppo luntata, kun yksinään päkerrettiin niitä. Ja Parkkisella on meistä varmaan niin pilviähipovat kuvat (LÅL), ettei se olis edes ihmetelly, vaikka epäilyttävästi kaikki oikein (; No, ehkei nyt sentään. Mut en luntannu.
Jossain vaiheessa tulostin alko hurisemaan ja sylkemään papereita ja ehkä viiden minsan päästä Ståhlberg tuli kirjastoon. Sit kun se oli just lähtemässä ja sulkemassa ovea, niin se kuiskas että "No sujuuko?"
O: "Toivotaan."
S: "No hyvä!" ja lähti :D Lål.
Että tulipa kokeiltua nyt sitten kahden kokeen päiväkin. Huomenna olis UE, eikä huvittais lukee (pitis alkaa viim. nyt). Se on kyllä kertauskurssi, joten eikös mun pitäs osata kaikki jo. Ja Keihänen aikoo iskee jokaisesta viidestä kurssista 3-4 kysymystä ja saa valita ite, mihin kahteen kyssään vastaa. Että MELKO vapaat kädet. Ja lyön vaikka oikean kyynärpääni vetoa, että neloskurssista tulee varpilla kysymys liittyen hinduihin ja/tai muslimeihin ja NE mä osaan salettiin. Vaikka heti. Ei huvittais oikeen lukee, kun onnistuis periaatteessa mennä ihan omalla painollaan sinne kokeeseen. Ja eikös se testaa, mitä oikeesti osaa?
On kyllä menny vähän omalla painollaan kaikki kokeet tähän mennessä. Derivaattakurssiin pitää ehkä OIKEESTI vähän lukee, ja ruottiin ja epsanjaan sanoja. Mut ei näin vanhana (lål) oikein jaksa enää panostaa.
Kuten en jaksa oikein panostaa tähän kirjottamiseenkaan :D Tulee taas sellasta turhanpäivästä löpölöpöä etTÄ. Voin puollustautua sillä, että kulutin jo kaiken järkevän ja fiksun ja oikeaoppisen tänään siinä äikänkokeessa (ja eilen kun kirjotin sen ESSEEN! jee!), ettei enää irtoo.
Vaikka kaikki äikänkirjotusjututkin tuntuu aina ihan löpölöpötekemällätehdyiltä. Ens jaksossa on kaiken lisäks tekstitaidonkurssi, niin voin vaan kuvitella, miten paljon siinä kirjotetaan..
..varsinkin löpölöpöä ja ehkä vähän myös höpöhöpöä..
Täällä kämpässä tuoksuu ihan sämppylä, kun Vera aikoo tehä hambareita! Jee! Pasila-ruokaa kuulemma :D Sillä oli viime viikollakin. Se rupes riitelee aikasemmin äipän kaa, kun ei saanut lupaa ostaa limppaa maanantaina.
V: "Mutta kun Pasila tulee!"
Ä: "No tulkoon! Nyt on maanantai, ei sitä iha millon tahansa lipitetä!"
Syön vaniljaeskimon, josko se vähän piristäis lopettamaan tän jaarittelun ja aukasemaan noi uskonnonkirjat. Onneks ne on sopivan pieniä ja ohuita edes.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
Saamattomuussunnuntai
Vielä kuuteen mennessä tänään mä en valehtelematta ollut tehnyt MITÄÄN. En niinkun oikeesti yhtään mitään.
Ja vaikka rakastan olla tekemättä mitään, niin ei siitäkään pysty nauttimaan, koska koko ajan on tietoisuus että pitis tehdä vaikka mitä.
Heräsin aamulla jopa suht aikasiin (ainakin mulle aikasin..), kymmentä yli kymmenen, ja ajattelin että tästä se lähtee kun nyt syön aamupalan ja sitten rupeen hihat heiluen hommiin.
Joo vissiin.
Ei huvittanu, ei sitten yhtään. Jumitin vaan koneella tai jossain (en edes muista missä jumitin :DDD), ja sitten noi yhet tuli jossain vaiheessa huutokaupasta. Siihen mennessä olin onneks saanut edes vaihdettua vaatteet ja käytyä suihkussa.. < eli tein siis kuitenkin jotain!
Sit ne teki ruokaa ja mä yritin samalla lukee vähän äikän tyylisuuntia, ja sitten alettiin syömään. Tuli muuten mieleeni, että voisin ihan hyvin jättää kalankin kokonaan pois. Ei tulis ikävä. Paitsi ehkä loimulohta - tosi harvoin. Ei mulla oikeestaan oo kuin kaks syytä, miks pidän sen vielä messissä:
1) saan siitä B12-vitamiinia, jota ei saa kuin eläinperäisistä tuotteista, ja en oo oikein innostunut popsimaan mitään vitamiinikapseleita (vaikka pitäs varmaan..)
ja 2) kaikki muut ihmiset kokis sen niin hankalana, jos en söis kalaakaan. Nytkin tuntuu, että kun meen jonnekkin kylään niin porukka on välillä sillein "apua, mitä me sulle oikein syötetään kun et syö lihaa, omgomgomg", ihan kun se olis joku kamala ongelma. Sen takia kalansyöminen helpottaa niiden tuskaa edes vähän. Mutta tämä kertoo vain siitä, että yleisesti ottaen ihmiset tekee tosi vähän kasvisruokia. Mikä on omituista. Ja huolestuttavaa. Varsinkin kun ne on niin superhyviä<33 Ja ekologisempiakin ;)))
Henni soitti mulle tuskapuhelun, kun söin jälkkäriä. Lohdutin sitä, etten ollut ite edes uskaltanut avata talousmatikan kirjaa vielä, ja itse asiassa en oo avannut sitä vieläkään köhKRÖH u_u Luin nimittäin sitä äikkää ja KIRJOTIN SEN SAAKELIN KIRJALLISUUSESSEEN ja ei järkee kun siihen uppos aikaa. Kirjotin sen eka Wordilla, että hahmottaisin sen paremmin kokonaisuutena (aika vilunkia, koska oikeesti se pitäis pystyä kirjottamaan tunnilla koulussa suoraan konsulle..) ja sitten kirjotin puhtaaks. Mutta SAIN AINAKIN TEHTYÄ SEN! En nyt tiedä, tuliko siitä niin päätä huimaavan mahtava ja ihmeellinen, mitä halusin. Tai no, turha valehdella, kyllä mä tiedän: EI tullut.
Mutta menköön.
Huomenna siis pitäisi tuskailla talousmatikka läpi ja sen jälkeen uskonnonpreppauksen sijaan päkertää äikän koe tekstitaidonvastauksineen. Joopa. Tulee olemaan menestys näillä yöunilla <33 Orkki, oot niin hyvä kun aina nukut niin pitkään ja muutenkin alotat kaikkien kouluhommien tekemisen aina niin aikasin illalla <33 ja sitten valitat ja tuskailet sitä blogissasi <33
Lållero, kasva vähän.
OiOI, äikänkirjassa oli muuten se mun lemppariruno, pakko laittaa se tännekkin:
Kun olit raaka rypäle
minulle et suostunut
kypsänäkin yhä karttelit.
Anna edes rusinaa
Toi on niin HUIPPU! Sääli, ettei sen runoilijaa tiedetä. Mut jostain antiikin ajalta kummiskin.
Lupasin muuten epäsuorasti perjantaina, että ilman MUUTA ehdin tänään Maisan ja Neran ja Rompan kanssa lenkille, mutta toisin kävi. Olin tänään muutenkin niin saamaton eikä ollut sosiaalinen fiilis, niin minkäs teet. Maisa kyl oli ihan myrtsi, kun olin niin tylsä. Sori! u_u
Mitenkähän selviän taas hengissä ja tervejärkisenä ens viikosta. Joka ilta menee taas vaan kokeisiin lukemiseen. Ja pitis ehtiä soittaa. Ja pitis ehtiä niitä Wanhojen juttujakin (voi LUOJA). Ja pitis ehtiä ELÄÄ.
Miksei universumin aika voi olla armollinen ja riittävä edes yhdelle, pienelle orvokille? Aika armotonta.
Ja vaikka rakastan olla tekemättä mitään, niin ei siitäkään pysty nauttimaan, koska koko ajan on tietoisuus että pitis tehdä vaikka mitä.
Heräsin aamulla jopa suht aikasiin (ainakin mulle aikasin..), kymmentä yli kymmenen, ja ajattelin että tästä se lähtee kun nyt syön aamupalan ja sitten rupeen hihat heiluen hommiin.
Joo vissiin.
Ei huvittanu, ei sitten yhtään. Jumitin vaan koneella tai jossain (en edes muista missä jumitin :DDD), ja sitten noi yhet tuli jossain vaiheessa huutokaupasta. Siihen mennessä olin onneks saanut edes vaihdettua vaatteet ja käytyä suihkussa.. < eli tein siis kuitenkin jotain!
Sit ne teki ruokaa ja mä yritin samalla lukee vähän äikän tyylisuuntia, ja sitten alettiin syömään. Tuli muuten mieleeni, että voisin ihan hyvin jättää kalankin kokonaan pois. Ei tulis ikävä. Paitsi ehkä loimulohta - tosi harvoin. Ei mulla oikeestaan oo kuin kaks syytä, miks pidän sen vielä messissä:
1) saan siitä B12-vitamiinia, jota ei saa kuin eläinperäisistä tuotteista, ja en oo oikein innostunut popsimaan mitään vitamiinikapseleita (vaikka pitäs varmaan..)
ja 2) kaikki muut ihmiset kokis sen niin hankalana, jos en söis kalaakaan. Nytkin tuntuu, että kun meen jonnekkin kylään niin porukka on välillä sillein "apua, mitä me sulle oikein syötetään kun et syö lihaa, omgomgomg", ihan kun se olis joku kamala ongelma. Sen takia kalansyöminen helpottaa niiden tuskaa edes vähän. Mutta tämä kertoo vain siitä, että yleisesti ottaen ihmiset tekee tosi vähän kasvisruokia. Mikä on omituista. Ja huolestuttavaa. Varsinkin kun ne on niin superhyviä<33 Ja ekologisempiakin ;)))
Henni soitti mulle tuskapuhelun, kun söin jälkkäriä. Lohdutin sitä, etten ollut ite edes uskaltanut avata talousmatikan kirjaa vielä, ja itse asiassa en oo avannut sitä vieläkään köhKRÖH u_u Luin nimittäin sitä äikkää ja KIRJOTIN SEN SAAKELIN KIRJALLISUUSESSEEN ja ei järkee kun siihen uppos aikaa. Kirjotin sen eka Wordilla, että hahmottaisin sen paremmin kokonaisuutena (aika vilunkia, koska oikeesti se pitäis pystyä kirjottamaan tunnilla koulussa suoraan konsulle..) ja sitten kirjotin puhtaaks. Mutta SAIN AINAKIN TEHTYÄ SEN! En nyt tiedä, tuliko siitä niin päätä huimaavan mahtava ja ihmeellinen, mitä halusin. Tai no, turha valehdella, kyllä mä tiedän: EI tullut.
Mutta menköön.
Huomenna siis pitäisi tuskailla talousmatikka läpi ja sen jälkeen uskonnonpreppauksen sijaan päkertää äikän koe tekstitaidonvastauksineen. Joopa. Tulee olemaan menestys näillä yöunilla <33 Orkki, oot niin hyvä kun aina nukut niin pitkään ja muutenkin alotat kaikkien kouluhommien tekemisen aina niin aikasin illalla <33 ja sitten valitat ja tuskailet sitä blogissasi <33
Lållero, kasva vähän.
OiOI, äikänkirjassa oli muuten se mun lemppariruno, pakko laittaa se tännekkin:
Kun olit raaka rypäle
minulle et suostunut
kypsänäkin yhä karttelit.
Anna edes rusinaa
Toi on niin HUIPPU! Sääli, ettei sen runoilijaa tiedetä. Mut jostain antiikin ajalta kummiskin.
Lupasin muuten epäsuorasti perjantaina, että ilman MUUTA ehdin tänään Maisan ja Neran ja Rompan kanssa lenkille, mutta toisin kävi. Olin tänään muutenkin niin saamaton eikä ollut sosiaalinen fiilis, niin minkäs teet. Maisa kyl oli ihan myrtsi, kun olin niin tylsä. Sori! u_u
Mitenkähän selviän taas hengissä ja tervejärkisenä ens viikosta. Joka ilta menee taas vaan kokeisiin lukemiseen. Ja pitis ehtiä soittaa. Ja pitis ehtiä niitä Wanhojen juttujakin (voi LUOJA). Ja pitis ehtiä ELÄÄ.
Miksei universumin aika voi olla armollinen ja riittävä edes yhdelle, pienelle orvokille? Aika armotonta.
lauantai 24. tammikuuta 2009
Olemattomuuden olemus
Tää oli outo päivä. Vähän sellanen fiilis, ettei sitä olis ollu ollenkaan. Tai siis tiedostan kyllä, että se OLI, mutta tuntuu että olisin kulkenut sen läpi joko ihan unessa tai sitten taas seurannut 'oikeaa' itseäni - tällä kertaa kauempaa kuin vain puolen askeleen päästä.
Tuntuu, ettei tänään tapahtunut mitään niin merkittävää, että se voisi todistaa tän päivän olemassaolon ja tärkeyden.
Inhoan tällasia lauantaita. Mutta itellänihän mulla on vaikutusvaltaa muokata siitä just sellanen mitä haluan, joten turha inistä, ääliö.
Yritin siis pukeutua tänään superhypernopeesti ja ehtiä bussiin. Se, jolla pääsisin kirkon lähelle, oli jo menny ja sit juoksin ton mäen alas et ehtisin toisella bussilla keskustaan. Se tuli just sitä tietä pitkin ja aattelin että VOI PASKA NYT SE KÄÄNTYY, mut se jäikin odottamaan vastaantulevia autoja ja juoksin sen bussin takaa ja rymysin penkan poikki ja heiluttelin sille kuskille että nappaa mut kyytiin. Se yritti hirveesti peitellä hymyään, kun piipautin kortin.
Jos en olis juossu pitkäjänteisesti, niin en olis ehtiny. Ja jos se auto ei olis tullu, niin että se bussi joutu odottamaan, en ois ehtiny.
Kerrankin jotain onnistumista ajotuksessa.
Jouduin kuitenkin kävelemään TAAS keskustasta kirkolle (viimeks tein sen eilen..), mut tänään en jaksanu kävellä nopeesti, kun hengästyneenä on vaikee laulaa. Ja sit ruvettiin harkkaamaan. Mua vaan turhauttaa, kun sellaseen yleiseen häsellykseen menee aina aikaa, ja tiedän niin monen kerran kokemuksen perusteella, että vaikka olis olevinaan kuinka paljon aikaa tahansa harkata, niin se ei melkein IKINÄ riitä kunnolla. Tänäänkin tuli sit hirmu kiire eikä soittajat ehtiny järjestellä nuotteja ja aaaarh.
Oli jotenkin kummaa. Tykkään laulaa (ihan älyttömästi), mutta tänään tuntu että mä vaan lauloin, mut en ajatellu mitään. En ollu kunnolla mukana. Mun ajatukset ei ollu mukana - mutta ei ne pyöriny missään muuallakaan. Ne oli vaan... poissa. Se oli tosi omituista.
Ja ärsyttää, että vaikka meillä oli ihan okhyväporukka, niin silti mua häiritsee joku. Miks aina mun pitää tehä asiat niin vaikeiks. Miks aina on niin vaikee olla tyytyväinen. Tyytyväinen muihin, tyytyväinen itteensä. Miks haluan liikaa. Miksen osaa arvostaa. Miks mulla on joku hervoton asenneongelmasolmu mun päässä ja miks en pääse siitä eroon. Miksen jaksa muuttaa itteeni. Miks aina pidän muita riittämättöminä. Mut enhän mä pidä itteenikään riittävänä. Niin kuka sitten muka riittää. Miks oon kusipää-ääliö.
Välillä tuntuu ihan siltä, etten jaksais olla olemassa. Tai ettei huvittais olla olemassa. Tää taas ei tarkota sitä, että tuntisin jotain halua vetästä nirrin iteltäni pois, ei todellakaan, vaan se tarkottaa vaan sitä, että välillä oon niin turta, etten jaksa hamuta lähelleni mitään syytä, joka todistais mun olemassaolon tarpeellisuuden.
Toisaalta taas haluaisin tehdä hirveästi kaikkea, haluaisin saavuttaa vaikka mitä, haluaisin vaikuttaa ihmisiin ja haluaisin jättää jälkiä itsestäni, haluaisin tuntea itseni OLEMASSAOLEVAKSI, haluaisin kokea tuntea elää, haluaisin olla tarpeellinen riittävä oikeanlainen.
Mutta toisaalta en jaksais. Olla olemassa.
Mahtava lauantai, kun en syönyt tänään edes lämmintä ruokaa. Mun herkkusienet mätänee pian tonne jääkaappiin, kun en päästä niitä tuskistaan.
Vähän eksyy aihe, mutta voisin syödä tuolta jääkaapista sen mozzarellan minkä ostin jo aikaa sitten. Se on tosin uutta merkkiä; Prisma on lopettanut mun vakkarimozzarellan myymisen. JA TÄSTÄ tulikin mieleeni, että Prisma on pettäny ennenkin, koska se lopetti joskus meidän vakkarileivän (Alppileipä, oli ihan sikahyvää), ja nyt se on lopettanu taas meidän vakkarileivän, tällä kertaa Rievän. Onko oikein, mitä.
Tänään muuten kun kävelin sinne kirkolle, niin hautausmaan ohi mennessä rupes soimaan ne kappelinkellot tai jotku. Oli hassua miettiä, että joku ihminen haudattiin siellä ja omaiset luultavasti itki ja räki ihan tuskassa. Ja minä olin menossa laulamaan ja päädyn lopulta angstaamaan mun blogiin. Elämä on ihan sairaan omituista ja sarkastista. Melkein naurettavaa.
Yhteen sarjisblogiin, mitä seuraan, oli kommentoitu osuvasti: Elämä on niin kauan naamioleikki, kunnes pystyy jättämään kysymysten tekemisen ja löytää omat riittinsä ja rituaalinsa, joita toteuttaa päivästä toiseen, joiden kautta on uskottava itselle ja toisille. Mahdollisesti.
Ehkä mäkin yritän vaan löytää sellasen tasapainoisen rytmin omaan arkeen ja elämään, yritän olla uskottava muille että saisin hyväksyntää. Mutta miten muka ikinä voisi pystyä jättämään kysymysten tekemisen? Miten koskaan vois lakata kyselemästä? Miten vois unohtaa kyseenalaistamisen?
Mä kyseenalaistan mun elämän koko ajan. Ei se välttämättä näy päälle, mutta mä kyseenalaistan itelleni kaiken mun tekemisen: miks käyn koulua, miks opiskelen, miks ravaan konsalla, miks ravaan n-illoissa, miks teen sitä ja tätä ja tuota. Miks herään aamulla, miks syön, miks koen velvollisuudentunnetta kaikesta, miksmiksmiks.
Miks olen minä enkä kuitenkaan osaa olla.
Tuntuu, ettei tänään tapahtunut mitään niin merkittävää, että se voisi todistaa tän päivän olemassaolon ja tärkeyden.
Inhoan tällasia lauantaita. Mutta itellänihän mulla on vaikutusvaltaa muokata siitä just sellanen mitä haluan, joten turha inistä, ääliö.
Yritin siis pukeutua tänään superhypernopeesti ja ehtiä bussiin. Se, jolla pääsisin kirkon lähelle, oli jo menny ja sit juoksin ton mäen alas et ehtisin toisella bussilla keskustaan. Se tuli just sitä tietä pitkin ja aattelin että VOI PASKA NYT SE KÄÄNTYY, mut se jäikin odottamaan vastaantulevia autoja ja juoksin sen bussin takaa ja rymysin penkan poikki ja heiluttelin sille kuskille että nappaa mut kyytiin. Se yritti hirveesti peitellä hymyään, kun piipautin kortin.
Jos en olis juossu pitkäjänteisesti, niin en olis ehtiny. Ja jos se auto ei olis tullu, niin että se bussi joutu odottamaan, en ois ehtiny.
Kerrankin jotain onnistumista ajotuksessa.
Jouduin kuitenkin kävelemään TAAS keskustasta kirkolle (viimeks tein sen eilen..), mut tänään en jaksanu kävellä nopeesti, kun hengästyneenä on vaikee laulaa. Ja sit ruvettiin harkkaamaan. Mua vaan turhauttaa, kun sellaseen yleiseen häsellykseen menee aina aikaa, ja tiedän niin monen kerran kokemuksen perusteella, että vaikka olis olevinaan kuinka paljon aikaa tahansa harkata, niin se ei melkein IKINÄ riitä kunnolla. Tänäänkin tuli sit hirmu kiire eikä soittajat ehtiny järjestellä nuotteja ja aaaarh.
Oli jotenkin kummaa. Tykkään laulaa (ihan älyttömästi), mutta tänään tuntu että mä vaan lauloin, mut en ajatellu mitään. En ollu kunnolla mukana. Mun ajatukset ei ollu mukana - mutta ei ne pyöriny missään muuallakaan. Ne oli vaan... poissa. Se oli tosi omituista.
Ja ärsyttää, että vaikka meillä oli ihan okhyväporukka, niin silti mua häiritsee joku. Miks aina mun pitää tehä asiat niin vaikeiks. Miks aina on niin vaikee olla tyytyväinen. Tyytyväinen muihin, tyytyväinen itteensä. Miks haluan liikaa. Miksen osaa arvostaa. Miks mulla on joku hervoton asenneongelmasolmu mun päässä ja miks en pääse siitä eroon. Miksen jaksa muuttaa itteeni. Miks aina pidän muita riittämättöminä. Mut enhän mä pidä itteenikään riittävänä. Niin kuka sitten muka riittää. Miks oon kusipää-ääliö.
Välillä tuntuu ihan siltä, etten jaksais olla olemassa. Tai ettei huvittais olla olemassa. Tää taas ei tarkota sitä, että tuntisin jotain halua vetästä nirrin iteltäni pois, ei todellakaan, vaan se tarkottaa vaan sitä, että välillä oon niin turta, etten jaksa hamuta lähelleni mitään syytä, joka todistais mun olemassaolon tarpeellisuuden.
Toisaalta taas haluaisin tehdä hirveästi kaikkea, haluaisin saavuttaa vaikka mitä, haluaisin vaikuttaa ihmisiin ja haluaisin jättää jälkiä itsestäni, haluaisin tuntea itseni OLEMASSAOLEVAKSI, haluaisin kokea tuntea elää, haluaisin olla tarpeellinen riittävä oikeanlainen.
Mutta toisaalta en jaksais. Olla olemassa.
Mahtava lauantai, kun en syönyt tänään edes lämmintä ruokaa. Mun herkkusienet mätänee pian tonne jääkaappiin, kun en päästä niitä tuskistaan.
Vähän eksyy aihe, mutta voisin syödä tuolta jääkaapista sen mozzarellan minkä ostin jo aikaa sitten. Se on tosin uutta merkkiä; Prisma on lopettanut mun vakkarimozzarellan myymisen. JA TÄSTÄ tulikin mieleeni, että Prisma on pettäny ennenkin, koska se lopetti joskus meidän vakkarileivän (Alppileipä, oli ihan sikahyvää), ja nyt se on lopettanu taas meidän vakkarileivän, tällä kertaa Rievän. Onko oikein, mitä.
Tänään muuten kun kävelin sinne kirkolle, niin hautausmaan ohi mennessä rupes soimaan ne kappelinkellot tai jotku. Oli hassua miettiä, että joku ihminen haudattiin siellä ja omaiset luultavasti itki ja räki ihan tuskassa. Ja minä olin menossa laulamaan ja päädyn lopulta angstaamaan mun blogiin. Elämä on ihan sairaan omituista ja sarkastista. Melkein naurettavaa.
Yhteen sarjisblogiin, mitä seuraan, oli kommentoitu osuvasti: Elämä on niin kauan naamioleikki, kunnes pystyy jättämään kysymysten tekemisen ja löytää omat riittinsä ja rituaalinsa, joita toteuttaa päivästä toiseen, joiden kautta on uskottava itselle ja toisille. Mahdollisesti.
Ehkä mäkin yritän vaan löytää sellasen tasapainoisen rytmin omaan arkeen ja elämään, yritän olla uskottava muille että saisin hyväksyntää. Mutta miten muka ikinä voisi pystyä jättämään kysymysten tekemisen? Miten koskaan vois lakata kyselemästä? Miten vois unohtaa kyseenalaistamisen?
Mä kyseenalaistan mun elämän koko ajan. Ei se välttämättä näy päälle, mutta mä kyseenalaistan itelleni kaiken mun tekemisen: miks käyn koulua, miks opiskelen, miks ravaan konsalla, miks ravaan n-illoissa, miks teen sitä ja tätä ja tuota. Miks herään aamulla, miks syön, miks koen velvollisuudentunnetta kaikesta, miksmiksmiks.
Miks olen minä enkä kuitenkaan osaa olla.
Tynkä lauantai
En viiti edes lukea tuota edellistä merkintää, kun meinasin oikeesti nukahtaa sitä kirjottaessa :D Unenpöpperössä tuli koko ajan kirjotusvirheitä ja yritin tuskassa niitä korjailla.
Sen unohin sanoa, että Neulamäestä pois kävellessä jossain teiden yhtymäkohassa meidän takana rupes kävelemään kaks sellasta mustaa miestä. Ne jutteli koko ajan hirmu äänekkäästi jollain vieraalla kielellä. Ja vaikka tiedän, että se on tosi tyhmää ja ennakkoluulosta, niin silti jotenkin ahdisti kun ne oli meidän takana ja aika lähellä, enkä voinut keskittyä juttelemiseen kunnolla. Minnakin vilkuili koko ajan syrjäsilmällä niitä. Ehkä se on vaan se, että mediassa aina törmää ihan käsittämättömiin juttuihin, ja vaikka aina ajattelee ettei sellasta ikinä itselleen tapahdu, niin kerrankos sitä. O_O
Jossain vaiheessa, kun ei enää yritetty kävellä nopeesti, ne ohitti meidät ja se toinen sano "hei". Olin niin yllättynyt ja sekaisin kaikista kauhukuvista, jotka pyöri mun päässä, etten osannu sanoo mitään, mut onneks Minna sentään hiljaa vastas että "hei" :D . Ne kyllä lähti sit varmaan keskustaan päin, kun me taas lähettiin Särkkäriin.
Nukuin tänään pitkään. Mun läksyjen tekemättömyys klo 23:n jälkeen vähän kusi viime viikolla ja siitä seurasi luonnollisesti univelkaa ja siitä taas sitäkin luonnollisemmin väsymystä ja siks nukutti. Tässä vaan on se ainainen dilemma: jos heräisin aikasiin, ehtisin tehdä paljon enemmän ja päivä olis pidempi eikä tällanen tynkä, MUTTA jos en nuku niin pitkään kuin nukuttaa kun kerta kerrankin saan, niin väsymyskään ei katoa. Siispä tällä kertaa nukuin. Ja söin aamupalaa rauhassa pitkän kaavan mukaan, kun oli niin sopivan rauhallistakin täällä. Äippä nuQQ kun se oli yön töissä ja iskä oli näköjään hiihtämässä superpitkään (tuli nimittäin äsken). Ja Verakin nukkui. Jee.
Sain viimeinkin luettua pari sarjista, jotka hankin varmaan jo viikko sitten (!). Lukio on niin myrkkyä, ettei mulla ole ollut aikasemmin aikaa keskittyä niihin. Ja kirjallisuudesta saa parhaiten irti kaiken, jos siihen kykenee keskittymään kunnolla.
Jaksaiskohan mennä suihkuun. Toisaalta ei tarvis tänään. Ja kohta pitäs olla jo menossa kirkolle (huoh). Siinä se koko päivä taas hurahtaa.
Iskä pyys äsken tekemään salaattia kun se aikoo tehä ruokaa, mutta ärsyttää että se on aina automaattisesti minä jota pyydetään. On täällä Verttikin, ja jos se on kasilla, niin olis jo aika osata tai ainakin OPETELLA tekemään salaattia. Se kun on niin sairaan haastavaa.
Voi pylly, mun on kai pakko nousta tästä siistiymään ja vaihtamaan vaatteet. On se kumma, kun ei lauantaitkaan saa olla omistettuja pelkästään itsekkäästi itselleen.
Sen unohin sanoa, että Neulamäestä pois kävellessä jossain teiden yhtymäkohassa meidän takana rupes kävelemään kaks sellasta mustaa miestä. Ne jutteli koko ajan hirmu äänekkäästi jollain vieraalla kielellä. Ja vaikka tiedän, että se on tosi tyhmää ja ennakkoluulosta, niin silti jotenkin ahdisti kun ne oli meidän takana ja aika lähellä, enkä voinut keskittyä juttelemiseen kunnolla. Minnakin vilkuili koko ajan syrjäsilmällä niitä. Ehkä se on vaan se, että mediassa aina törmää ihan käsittämättömiin juttuihin, ja vaikka aina ajattelee ettei sellasta ikinä itselleen tapahdu, niin kerrankos sitä. O_O
Jossain vaiheessa, kun ei enää yritetty kävellä nopeesti, ne ohitti meidät ja se toinen sano "hei". Olin niin yllättynyt ja sekaisin kaikista kauhukuvista, jotka pyöri mun päässä, etten osannu sanoo mitään, mut onneks Minna sentään hiljaa vastas että "hei" :D . Ne kyllä lähti sit varmaan keskustaan päin, kun me taas lähettiin Särkkäriin.
Nukuin tänään pitkään. Mun läksyjen tekemättömyys klo 23:n jälkeen vähän kusi viime viikolla ja siitä seurasi luonnollisesti univelkaa ja siitä taas sitäkin luonnollisemmin väsymystä ja siks nukutti. Tässä vaan on se ainainen dilemma: jos heräisin aikasiin, ehtisin tehdä paljon enemmän ja päivä olis pidempi eikä tällanen tynkä, MUTTA jos en nuku niin pitkään kuin nukuttaa kun kerta kerrankin saan, niin väsymyskään ei katoa. Siispä tällä kertaa nukuin. Ja söin aamupalaa rauhassa pitkän kaavan mukaan, kun oli niin sopivan rauhallistakin täällä. Äippä nuQQ kun se oli yön töissä ja iskä oli näköjään hiihtämässä superpitkään (tuli nimittäin äsken). Ja Verakin nukkui. Jee.
Sain viimeinkin luettua pari sarjista, jotka hankin varmaan jo viikko sitten (!). Lukio on niin myrkkyä, ettei mulla ole ollut aikasemmin aikaa keskittyä niihin. Ja kirjallisuudesta saa parhaiten irti kaiken, jos siihen kykenee keskittymään kunnolla.
Jaksaiskohan mennä suihkuun. Toisaalta ei tarvis tänään. Ja kohta pitäs olla jo menossa kirkolle (huoh). Siinä se koko päivä taas hurahtaa.
Iskä pyys äsken tekemään salaattia kun se aikoo tehä ruokaa, mutta ärsyttää että se on aina automaattisesti minä jota pyydetään. On täällä Verttikin, ja jos se on kasilla, niin olis jo aika osata tai ainakin OPETELLA tekemään salaattia. Se kun on niin sairaan haastavaa.
Voi pylly, mun on kai pakko nousta tästä siistiymään ja vaihtamaan vaatteet. On se kumma, kun ei lauantaitkaan saa olla omistettuja pelkästään itsekkäästi itselleen.
Unen ja valveen rajamailla
Viime yönä näin unta: mun kännykkä soi ja vastasin siihen ihan pökerryksissä. Simo soitti ja sano että se ja Niko tuli käymään meidän pihalla ja että mun pitää mennä ikkunaan. Kurkistin vähän verhon takaa ja pihalla tosiaan oli auto. Mietin että voi luoja ny, ja sanoin etten tuu kun oon sängyssä alasti. Se vaan intti että tuutuu ja mä intin etten tuu, ja se uhkas töötätä niin kovaa että iskä herää. Sit se pelästy että joku mies on ikkunassa ja et se on varmaan Vode. Sanoin, että niin varmaan onkin ja sit halusin nukkumaan ja ne ajo pois. Ensin olin kuitenkin haukkunut niitä lålleroiksi työttömiksi työnhakijoiksi, kun ei tarvi edes öisin olla nukkumassa.
Se, miksi kerrankin muistan tän unen niin hyvin johtuu siitä, että se oli aivan totta. Mulle soitettiin oikeesti klo 01.22.
Tuli ihan mieleen joku kesäyö, kun samaiset ääliöt herätti mut joskus neljältä-viideltä, ja kököttivät meidän pihalla tosi katu-uskottavassa punasessa autossa. Vein niille kahvia, viinirypäleitä ja tummaa suklaata. Ei ollu edes leipää tarjota. Köyhää.
Tänään oli tanssikurssin näyttökoe, jossa testattiin kykyä tanssia avajaisvalssi, tango ja lambeth walk (en tie, onko oikein kirjotettu). Ihan kun ne opettajat ois yksitellen pystyneet jokaista seuraamaan, mutta saahan sitä yrittää :D Dansit meni ihan ok, vaikka välillä kyllä meinas ajatus kadota ja sen takia meinasin unohtaa askeleet.
Matikanpreppauksen jälkeen yritettiin löytää äidin kanssa kamppeita sen puvun keraksi, mutta ei me ehditty paljoa mitään kun mun piti lähtee jo kirkolle laulamaan. Treenit tuntui vähän omituisilta ja ei kovin onnistuneilta, mutta olin luvannut mennä, joten minkäs teet. Kävelin muuten kirkolle torilta 13 minuutissa! Oon temponu ihan hulluna, koska normaalisti mulla kestää siihen matkaan joku 20 minsaa.
Harkkojen jälkeen menin elämäni toista kertaa bussilla Neulamäkeen ja olin ihan ihmeissäni, et miten pitkälle asti se bussi oikein aikoo mennä. Ennen olin jäänyt tyyliin NM:n toisella pysäkillä, koska Mirkku asui ennen sielä, enkä tuntenut sieltä ketään muuta ennen lukiota.
Olin superylpee itestäni, kun osasin jäädä oikeella pysäkillä ja kävellä oikeelle ovelle. Sitten höpötettiin ja syötiin voileipäkeksejä+ruohosipulituorejuustoa ja vohveleita ja pätkiskakkua koko ilta. Ja silti jaksettiin Minnan kanssa kävellä kotio!
Mikä siinä oikein on, että sellasten ihmisten kanssa, jotka on tuntenut monen vuoden takaa lapsesta asti, alkaa hirmu helposti puhumaan menneistä ajoista ja yhteisistä luokkakavereista ja mitä niille Qluu. Ruodittiin vuorotellen Minnan kanssa vaikka ketä kävellessämme. Lisäks puhuttiin muistaakseni jotain jostain työntekemisestä ja harrastuksista ja lapsen kasvattamisesta ja jotain muuta.
En kykene keskittymään nyt yhtään, kun oon niin väsyny (kahdeksaksi aamulla kouluun ja puol kahdeltatoista kotiin ;D) että pilkin ja silmät valuu ja meinaan nukahtaa tähän koneelle. Tulipa älyhyvä merkintä, ei järkee.
Se, miksi kerrankin muistan tän unen niin hyvin johtuu siitä, että se oli aivan totta. Mulle soitettiin oikeesti klo 01.22.
Tuli ihan mieleen joku kesäyö, kun samaiset ääliöt herätti mut joskus neljältä-viideltä, ja kököttivät meidän pihalla tosi katu-uskottavassa punasessa autossa. Vein niille kahvia, viinirypäleitä ja tummaa suklaata. Ei ollu edes leipää tarjota. Köyhää.
Tänään oli tanssikurssin näyttökoe, jossa testattiin kykyä tanssia avajaisvalssi, tango ja lambeth walk (en tie, onko oikein kirjotettu). Ihan kun ne opettajat ois yksitellen pystyneet jokaista seuraamaan, mutta saahan sitä yrittää :D Dansit meni ihan ok, vaikka välillä kyllä meinas ajatus kadota ja sen takia meinasin unohtaa askeleet.
Matikanpreppauksen jälkeen yritettiin löytää äidin kanssa kamppeita sen puvun keraksi, mutta ei me ehditty paljoa mitään kun mun piti lähtee jo kirkolle laulamaan. Treenit tuntui vähän omituisilta ja ei kovin onnistuneilta, mutta olin luvannut mennä, joten minkäs teet. Kävelin muuten kirkolle torilta 13 minuutissa! Oon temponu ihan hulluna, koska normaalisti mulla kestää siihen matkaan joku 20 minsaa.
Harkkojen jälkeen menin elämäni toista kertaa bussilla Neulamäkeen ja olin ihan ihmeissäni, et miten pitkälle asti se bussi oikein aikoo mennä. Ennen olin jäänyt tyyliin NM:n toisella pysäkillä, koska Mirkku asui ennen sielä, enkä tuntenut sieltä ketään muuta ennen lukiota.
Olin superylpee itestäni, kun osasin jäädä oikeella pysäkillä ja kävellä oikeelle ovelle. Sitten höpötettiin ja syötiin voileipäkeksejä+ruohosipulituorejuustoa ja vohveleita ja pätkiskakkua koko ilta. Ja silti jaksettiin Minnan kanssa kävellä kotio!
Mikä siinä oikein on, että sellasten ihmisten kanssa, jotka on tuntenut monen vuoden takaa lapsesta asti, alkaa hirmu helposti puhumaan menneistä ajoista ja yhteisistä luokkakavereista ja mitä niille Qluu. Ruodittiin vuorotellen Minnan kanssa vaikka ketä kävellessämme. Lisäks puhuttiin muistaakseni jotain jostain työntekemisestä ja harrastuksista ja lapsen kasvattamisesta ja jotain muuta.
En kykene keskittymään nyt yhtään, kun oon niin väsyny (kahdeksaksi aamulla kouluun ja puol kahdeltatoista kotiin ;D) että pilkin ja silmät valuu ja meinaan nukahtaa tähän koneelle. Tulipa älyhyvä merkintä, ei järkee.
torstai 22. tammikuuta 2009
Kehosta irtautuminen
Mulla on irrallinen olo. Painan superpitkiä päiviä koulussa+konsalla+läksyjenparissa ja olen koko ajan joko tekemässä jotain tai sitten siinä fiiliksessä että piankohta pitäisi tehdä sitä ja sitä, mutta silti tuntuu etten ole tässä kaikessa mukana. Ikään kuin seuraisin oikeaa itseäni aina puoli askelta jäljessä ja katselisin vierestä, että siinä se taas meinaa nukahtaa tunnille ja siinä se taas laskee matikkaa ja siinä se taas höpöttelee Jarin kanssa vaikka viulutunnilla pitäisi soittaa eikä höpötellä ja siinä se taas nousee bussiin ja piipauttaa bussikortin ja siinä se taas tuijottaa peiliin ja miettii että pitäis pestä meikit ja siinä se taas torkuttaa kelloa aamulla, kun ei jaksa nousta ekalla soitolla IKINÄ ja siinä se taas hakkaa pianoa ja laulelee rakkauslauluja siitä kirjasta, mitä on paikkailtu laastareilla ja siinä se taaskaan ei jaksa siivota keittiötä tai imuroida vaikka matto on täynnä mustia koirankarvapalloja ja nurkissa leijailee pölykasoja ja siinä se taas ajattelee että kuinka väsyttää ja kuinka elämä on uuvuttavaa.
Vaikka mistä minä tiedän, onko se orvokki jota tunnun katselevan puolen askeleen päästä edes se oikea Orvokki? (Ja miksi btw voi kirjottaa 'askeleen' tai 'askelen'? Miks molemmat on oikein?)
On rasittavaa, kun omaa kalenteriaan pitää suunnitella niin tarkkaan. Kaikki menot yrittää saada mahdollisimman lähekkäin, ettei tulis epämääräsiä tunnin tai puolentoista välejä, jotka on tosi vaikea käyttää hyväkseen. Tänäänkin menin suoraan koulusta neljäks konsalle soittamaan ja sitten istuin ennen teoriatuntia valohallin kahvilassa 1,5tuntia syömässä eväitä ja yrittämässä saada jotain otetta niistä kirjoista, mistä pitis kirjottaa se essee. Sain hahmoteltua itelleni vasta sen toisen. Ja arvatkaa mitä: en aio kirjottaa sitä esseetä huomiseks, vaikka Parkkinen sano et olis hyvä. Mä palautan sen maanantaina. En mä tänään jaksa enää keskittyä tuottamaan fiksua tekstiä (jota tämä ei ole ;D) - ja tahdon kerrankin saada siitä esseestä hyvän. OIKEESTI hyvän. On turhauttavaa kirjottaa aina sellasta tasalaatusta paskaa. Tahtoisin kerrankin kunnolla paneutua tuohon, koska mä tiedän että mä kykenen, mun on PAKKO, tuottamaan jotain hyvää jos vain tarpeeks tahdon.
Usein olen vain niin turtunut kaikesta muusta lisukkeesta, mistä tämä elämä koostuu, etten kykene enää edes keskittymään niihin asioihin, joista oikeesti nautin.
Huomasin muuten eilen, että mulla on olemassa poskipäät, jotka vois olla ihan nätitkin, jos en peittäis niitä aina pulisongeilla. Mutta ilman pulisonkeja näytän omituiselta (lue: dorkalta). Ongelmallista. ;)
Jotain mun täysistä päivistä kertoo sekin, etten ole ehtinyt blogaamaan kahteen päivään (ja periaatteessa en ehtis nytkään, koska mun pitäis olla tekemässä sitä esseetä, mutta joku raja. En aina jaksa). Jotain hyötyä täpötäydestä kahdeksan kurssin jaksostakin: huomenna on tanssikurssin koe, joten en joutunut lukemaan kokeeseen tänään <33 Muuten olis ollu äikkä, mutta nyt teenkin sen vasta maanantaina uskonnon preppauksen tilalla! Jee.
ONNEKS alko koeviikko eikä tuu enää läksyjä ja ONNEKS ens jaksossa joka päivä 9.40 kouluun. Ehkä en kuolekkaan.
Huomenna olis Musiikkikeskuksella Dumbledoren muistelmat -konsertti; vois olla ihan kiva kuulla leffamusaa, mutta ei sinne varmaan enää oo lippuja. Tätä pitää miettiä. Ja Atso Almila ois puketunut Dumbledoreks :DD Ja Jaana Kapari-Jattakin on kuulemma paikalla, kun siellä on jotain Härri Häppeninkiä ennen sitä konserttia.
Henkka pyys mua musavastuuseenkin ja oon koko päivän yrittäny saada Maijua kiinni, mutta se ei vastaa enkä mä nyt ilman soittoa voi siellä laalaa. Muuten ehkä voisinkin, vaihteeks taas tällanen fiilis. Tai ehkä en jaksa vaan liikaa miettiä, ja siks ei oo minkäänlaista fiilistä ja siks voin uskotella, et on sellanen fiilis. (Olipa tämä nyt looginen..)
Kävin lisäämässä Wilmassa ens vuoden ennakkovalintoihin enkun puhekurssinkin, kun Riikka ahdisteli. Saa nähä, saanko sitä kuitenkaan sit loppupeleissä mahutettua lukkareihin, mutta toisaalta se vois olla ihan hauskaakin. Ainakin kahdella viime kurssilla on aina ollu ihan rentoo höpötellä Riikan kanssa mahtavalla enkunkielentaidolla :D
Oon viime aikoina popitellu aina Emiliana Torrinia MySpacesssa. Se on symppis. Mua vaan ärsyttää, kun en saa yhdistettyä että kenen ääni mulla tulee siitä mieleen. Joku toinen naislaulaja, mut en vaaaaaaan saa päähäni kuka.
Äiti kerto eilen, että sitä ällötti ekan kerran töissä. Kuulemma mitkään pistokset tai haavat tai muut eritteet ei oo ällöttäny, mutta eilen sen olis pitäny kaivaa silmä ihmisen päästä ja SE ällötti. Sellanen vanhan miehen lasisilmä, joka pitää puhdistaa kerran päivässä :D Mut se pelastu, kun toinen hoitsu näytti miten se tehdään ja tänään äipällä oli ilta ja huomenna yö, joten se ei toiste joudu puhdistusvuoroon (; Ja nyt se toivoo, että se mies olis kotiutettu siihen mennessä kun operaatio seuraavan kerran tulis äitille :D HAHA, SILMÄ, mielikuva on kyllä aika kuvottava o_o
Kai se pitää kirjottaa nyt Wanhoistakin, kun olen niin väsynyt että on heikko hetki. Mekkoasia siis on (kai) ratkennut: pääsen halvalla, sillä löysin päälle pantavaa äitin komerosta. Sellanen musta silkkimekko, jonka Kirppu teki viime vuonna RUKin juhliin. Ainut, että se on ihan vaan MUSTA ja että selkä on aika avonainen. Se solmitaan rintojen kohdalta takaa kiinni sillein jännästi, joten mua vähän epäilyttää, että pysyykö se päällä ollenkaan - tai sit pysyy, mut saan olla koko ajan nostelemassa.. Kirppu tosin sano, että sen päällä pysy kuulemma ihan hyvin, vaikka se tanssikin sen kera, mutta saa nyt nähä. Oli muuten yllättävän sopiva, lyhentää ehkä pitää väliaikasesti. Kunhan löydän ne kengät. Niitäkin käytiin kyl jo sovittelemassa, mutta on vaikee päättää. Enkä tiedä haluunko ruveta leikkimään tsubukkaa ja ostaa piikkikärkiset, vai pyöreekärkiset vai mitkä. Raaaah. Ja olkaimettomat liivitkin pitää ostaaaaaa.
Minä kun tahtoisin vaan kävellä metsässä Neekun kanssa ja istua kotona lämpimässä ja lukea ja lukea ja lukea ja lukea ja välillä ehkä laulaa.
Miksei elämä voi olla sellaista?
Vaikka mistä minä tiedän, onko se orvokki jota tunnun katselevan puolen askeleen päästä edes se oikea Orvokki? (Ja miksi btw voi kirjottaa 'askeleen' tai 'askelen'? Miks molemmat on oikein?)
On rasittavaa, kun omaa kalenteriaan pitää suunnitella niin tarkkaan. Kaikki menot yrittää saada mahdollisimman lähekkäin, ettei tulis epämääräsiä tunnin tai puolentoista välejä, jotka on tosi vaikea käyttää hyväkseen. Tänäänkin menin suoraan koulusta neljäks konsalle soittamaan ja sitten istuin ennen teoriatuntia valohallin kahvilassa 1,5tuntia syömässä eväitä ja yrittämässä saada jotain otetta niistä kirjoista, mistä pitis kirjottaa se essee. Sain hahmoteltua itelleni vasta sen toisen. Ja arvatkaa mitä: en aio kirjottaa sitä esseetä huomiseks, vaikka Parkkinen sano et olis hyvä. Mä palautan sen maanantaina. En mä tänään jaksa enää keskittyä tuottamaan fiksua tekstiä (jota tämä ei ole ;D) - ja tahdon kerrankin saada siitä esseestä hyvän. OIKEESTI hyvän. On turhauttavaa kirjottaa aina sellasta tasalaatusta paskaa. Tahtoisin kerrankin kunnolla paneutua tuohon, koska mä tiedän että mä kykenen, mun on PAKKO, tuottamaan jotain hyvää jos vain tarpeeks tahdon.
Usein olen vain niin turtunut kaikesta muusta lisukkeesta, mistä tämä elämä koostuu, etten kykene enää edes keskittymään niihin asioihin, joista oikeesti nautin.
Huomasin muuten eilen, että mulla on olemassa poskipäät, jotka vois olla ihan nätitkin, jos en peittäis niitä aina pulisongeilla. Mutta ilman pulisonkeja näytän omituiselta (lue: dorkalta). Ongelmallista. ;)
Jotain mun täysistä päivistä kertoo sekin, etten ole ehtinyt blogaamaan kahteen päivään (ja periaatteessa en ehtis nytkään, koska mun pitäis olla tekemässä sitä esseetä, mutta joku raja. En aina jaksa). Jotain hyötyä täpötäydestä kahdeksan kurssin jaksostakin: huomenna on tanssikurssin koe, joten en joutunut lukemaan kokeeseen tänään <33 Muuten olis ollu äikkä, mutta nyt teenkin sen vasta maanantaina uskonnon preppauksen tilalla! Jee.
ONNEKS alko koeviikko eikä tuu enää läksyjä ja ONNEKS ens jaksossa joka päivä 9.40 kouluun. Ehkä en kuolekkaan.
Huomenna olis Musiikkikeskuksella Dumbledoren muistelmat -konsertti; vois olla ihan kiva kuulla leffamusaa, mutta ei sinne varmaan enää oo lippuja. Tätä pitää miettiä. Ja Atso Almila ois puketunut Dumbledoreks :DD Ja Jaana Kapari-Jattakin on kuulemma paikalla, kun siellä on jotain Härri Häppeninkiä ennen sitä konserttia.
Henkka pyys mua musavastuuseenkin ja oon koko päivän yrittäny saada Maijua kiinni, mutta se ei vastaa enkä mä nyt ilman soittoa voi siellä laalaa. Muuten ehkä voisinkin, vaihteeks taas tällanen fiilis. Tai ehkä en jaksa vaan liikaa miettiä, ja siks ei oo minkäänlaista fiilistä ja siks voin uskotella, et on sellanen fiilis. (Olipa tämä nyt looginen..)
Kävin lisäämässä Wilmassa ens vuoden ennakkovalintoihin enkun puhekurssinkin, kun Riikka ahdisteli. Saa nähä, saanko sitä kuitenkaan sit loppupeleissä mahutettua lukkareihin, mutta toisaalta se vois olla ihan hauskaakin. Ainakin kahdella viime kurssilla on aina ollu ihan rentoo höpötellä Riikan kanssa mahtavalla enkunkielentaidolla :D
Oon viime aikoina popitellu aina Emiliana Torrinia MySpacesssa. Se on symppis. Mua vaan ärsyttää, kun en saa yhdistettyä että kenen ääni mulla tulee siitä mieleen. Joku toinen naislaulaja, mut en vaaaaaaan saa päähäni kuka.
Äiti kerto eilen, että sitä ällötti ekan kerran töissä. Kuulemma mitkään pistokset tai haavat tai muut eritteet ei oo ällöttäny, mutta eilen sen olis pitäny kaivaa silmä ihmisen päästä ja SE ällötti. Sellanen vanhan miehen lasisilmä, joka pitää puhdistaa kerran päivässä :D Mut se pelastu, kun toinen hoitsu näytti miten se tehdään ja tänään äipällä oli ilta ja huomenna yö, joten se ei toiste joudu puhdistusvuoroon (; Ja nyt se toivoo, että se mies olis kotiutettu siihen mennessä kun operaatio seuraavan kerran tulis äitille :D HAHA, SILMÄ, mielikuva on kyllä aika kuvottava o_o
Kai se pitää kirjottaa nyt Wanhoistakin, kun olen niin väsynyt että on heikko hetki. Mekkoasia siis on (kai) ratkennut: pääsen halvalla, sillä löysin päälle pantavaa äitin komerosta. Sellanen musta silkkimekko, jonka Kirppu teki viime vuonna RUKin juhliin. Ainut, että se on ihan vaan MUSTA ja että selkä on aika avonainen. Se solmitaan rintojen kohdalta takaa kiinni sillein jännästi, joten mua vähän epäilyttää, että pysyykö se päällä ollenkaan - tai sit pysyy, mut saan olla koko ajan nostelemassa.. Kirppu tosin sano, että sen päällä pysy kuulemma ihan hyvin, vaikka se tanssikin sen kera, mutta saa nyt nähä. Oli muuten yllättävän sopiva, lyhentää ehkä pitää väliaikasesti. Kunhan löydän ne kengät. Niitäkin käytiin kyl jo sovittelemassa, mutta on vaikee päättää. Enkä tiedä haluunko ruveta leikkimään tsubukkaa ja ostaa piikkikärkiset, vai pyöreekärkiset vai mitkä. Raaaah. Ja olkaimettomat liivitkin pitää ostaaaaaa.
Minä kun tahtoisin vaan kävellä metsässä Neekun kanssa ja istua kotona lämpimässä ja lukea ja lukea ja lukea ja lukea ja välillä ehkä laulaa.
Miksei elämä voi olla sellaista?
maanantai 19. tammikuuta 2009
Neiti Aikaansaava
Oon itestäni tosi ylpee.
Tein eilen melkein kaiken edellisen merkinnän listasta (paitsi viulunsoiton ja mekkojen sovittamisen. ja Nera+lenkki oli tosi lyhyt).
Vau. O_O Tämä tarkoittaa siis sitä, että pystyn kyllä jos vaan pinnistelen!
Koko sunnuntai meni melkein istuessa koneella ja naputtaessa Wordilla sellasia sanoja kuten hindu, muslimi ja kastilaitos. Mutta sain kuin sainkin palautettua sen hissan tutkimusartikkelin ajoissa. "Intian uskonnollisuus ja sen vaikutus yhteiskuntaan". Joopa.
Sitten piti päkertää vielä sitä äikänjuttua, ja jouduin käymään sen koko saakelin kirjan läpi uudelleen, että muistui mieleen mitä siinä ylipäätään tapahtui. Ehkä pitäis oikeesti ruveta tekemään niitä 'piirroksia' heti lukemisen jälkeen, niinku Parkkinen aina kehottaa. Sitten vois muistella sen avulla.
Pidettiin tänä aamuna alta pois se kirjaesityshöskä ja se oli varmaan maailmankaikkeuden tylsin ja pitkin ja lålleroin, mutta EI haittaa, en jaksa välittää tollasista nyt. Yritä itse tehdä johdonmukainen ja tiivis esitys neljän ihmisen kesken ilman kovin tarkkoja etukäteissopimuksia.
Keskiviikkona pitää kirjottaa vielä se kirjallisuusessee. Sitten on vitoskurssi pulkassa (lähes, koe tietty vielä). Tällä kertaa oon jopa jossain määrin innoissani, koska kiva päästä (omituista kyllä) vaihteeksi kirjottamaan, ja on sellanen kutina että saan niistä kirjoista ja niiden omituisista päähenkilöistä jotain irtikin! Mutta ei pidä kasata itselleen liikaa ennakkopaineita.. o_o'
Tosin Mrs.Dallowayn takia rikoin mun tähän saakka pitänyttä lupausta siitä, että kouluhommat lopPUU ennen klo 23:a. No, kerta kiellon päälle. Oon pysyny siinä kuitenkin yllättävän hyvin!
Välillä pitää suitsuttaa itseään u_u
Täällä on menossa joku ihmeellinen Pasila-hysteria, kun lehti ilmoitti aamulla että toinen tuotantokausi alkaa tänään. Vertti otti jo kertausmaratonia koulun jälkeen ja nyt se paistelee tossa itelleen jotain hamppareita telkkueväiks. H-hetki koittaa pian, LÅL.
Ja tähän väliin pakko mainita, että aijemmin illalla ihmettelin miten tääl oli näin hiljasta ja sit löysin äipän tietokoneelta JA se oli surffaamassa Whittardin sivuilla! ;DDDD Se melkein punastu, HÅHÅ. Sano, että pitäähän se pitää silmällä että millon tulee uudet mallistot. Nauran niin paljon, jos kohta tulee taas himopaketti sieltä, hervottomat joululahjakasat tee-hifistelyä ei siis riittänyt..
Mulla on nyt selvästi pasmat jossain määrin sekaisin tosta hampparinhajusta, koska aion puhua dansaamisesta: tänään mun ja mun tanssiparin kemiat melkein kohtas - normaalisti se on aina niin vaikea :D Se oppi supernopeesti yhen tanssinkin (joka on tosin lyhyt, mutta se ei ollut tanssinut sitä koskaan), vaan muutamasta kerrasta. Se oli selvästi itekkin hirmu tyytyväinen itteensä (; Haha, sit se väitti et mul on mustelma kaulassa ja/tai et joku on imeny, vaikka yritin selittää että se on vaan viulistinmerkki. Se sano että eikä oo, koska viulistinmerkin pitäis olla kovempi. Mut mä oonki laiska viulisti, HÄHÄ. Kun tanssittiin sitä tanssia, jossa on se sairaan nopee valssikohta, se sano että on hyvä kun olen pieni, niin mua jaksaa vielä heitellä helposti, kun ei se itsekään ole kuulemma kovin iso. Musta se oli hassusti sanottu, kun en mä miellä itteeni erityisen pieneks. Aika normaaliks.
Oon tyytyväinen, ettei tarvi tanssia ykkösvuorossa jotain poloneesia, kun Riikka halus sen. Sen sijaan tanssin kakkosessa boogieta ja vilkuttelutanssia ja muita sellasia rentoja. Jee. Käytiin sovittamassa kvartetin jälkeen äipän kanssa muutamaa pukuakin, jotka istu kokonsa puolesta: toinen oli sellainen supervihreä, sellainen vaalea metsänvihreä, mutta se olis sit oikeesti VIHREÄ, ja mietin et onkohan vähän liiottelua. Toinen oli sellanen petrooli, mistä oon tykänny viime aikoina (ja mulla on sen värisiä paitojakin), joka oli tosi perusmallinen eikä varmasti hyppää massasta silmään, mut oli se ihan peruskivanätti. Äiti ei selvästi lämmenny sille, kun se ihastu siihen vihreään. "Ei toi toinen saa sua hehkumaan yhtään samalla tavalla!" Voi luoja.
No mut nyt on ainakin joku tuntuma.
Voi hitsi. Mun on kyl varmaan pakko mennä kattomaan kans se Pasila. En ees muista, millon viimeks olisin mennyt telkkarin ääreen varta vasten johonkin kellon aikaan katsomaan sillon tulevaa ohjelmaa - tai katsomaan telkkarista ylipäätään mitään!
PS: Hävetti muuten kun siinä tapahtumakaaviossa äikässä luki 'alkaa korjaamaan'. Noloa. Meen aina tohon lankaan. Mutta nyt alan kalppia tästä>>
Tein eilen melkein kaiken edellisen merkinnän listasta (paitsi viulunsoiton ja mekkojen sovittamisen. ja Nera+lenkki oli tosi lyhyt).
Vau. O_O Tämä tarkoittaa siis sitä, että pystyn kyllä jos vaan pinnistelen!
Koko sunnuntai meni melkein istuessa koneella ja naputtaessa Wordilla sellasia sanoja kuten hindu, muslimi ja kastilaitos. Mutta sain kuin sainkin palautettua sen hissan tutkimusartikkelin ajoissa. "Intian uskonnollisuus ja sen vaikutus yhteiskuntaan". Joopa.
Sitten piti päkertää vielä sitä äikänjuttua, ja jouduin käymään sen koko saakelin kirjan läpi uudelleen, että muistui mieleen mitä siinä ylipäätään tapahtui. Ehkä pitäis oikeesti ruveta tekemään niitä 'piirroksia' heti lukemisen jälkeen, niinku Parkkinen aina kehottaa. Sitten vois muistella sen avulla.
Pidettiin tänä aamuna alta pois se kirjaesityshöskä ja se oli varmaan maailmankaikkeuden tylsin ja pitkin ja lålleroin, mutta EI haittaa, en jaksa välittää tollasista nyt. Yritä itse tehdä johdonmukainen ja tiivis esitys neljän ihmisen kesken ilman kovin tarkkoja etukäteissopimuksia.
Keskiviikkona pitää kirjottaa vielä se kirjallisuusessee. Sitten on vitoskurssi pulkassa (lähes, koe tietty vielä). Tällä kertaa oon jopa jossain määrin innoissani, koska kiva päästä (omituista kyllä) vaihteeksi kirjottamaan, ja on sellanen kutina että saan niistä kirjoista ja niiden omituisista päähenkilöistä jotain irtikin! Mutta ei pidä kasata itselleen liikaa ennakkopaineita.. o_o'
Tosin Mrs.Dallowayn takia rikoin mun tähän saakka pitänyttä lupausta siitä, että kouluhommat lopPUU ennen klo 23:a. No, kerta kiellon päälle. Oon pysyny siinä kuitenkin yllättävän hyvin!
Välillä pitää suitsuttaa itseään u_u
Täällä on menossa joku ihmeellinen Pasila-hysteria, kun lehti ilmoitti aamulla että toinen tuotantokausi alkaa tänään. Vertti otti jo kertausmaratonia koulun jälkeen ja nyt se paistelee tossa itelleen jotain hamppareita telkkueväiks. H-hetki koittaa pian, LÅL.
Ja tähän väliin pakko mainita, että aijemmin illalla ihmettelin miten tääl oli näin hiljasta ja sit löysin äipän tietokoneelta JA se oli surffaamassa Whittardin sivuilla! ;DDDD Se melkein punastu, HÅHÅ. Sano, että pitäähän se pitää silmällä että millon tulee uudet mallistot. Nauran niin paljon, jos kohta tulee taas himopaketti sieltä, hervottomat joululahjakasat tee-hifistelyä ei siis riittänyt..
Mulla on nyt selvästi pasmat jossain määrin sekaisin tosta hampparinhajusta, koska aion puhua dansaamisesta: tänään mun ja mun tanssiparin kemiat melkein kohtas - normaalisti se on aina niin vaikea :D Se oppi supernopeesti yhen tanssinkin (joka on tosin lyhyt, mutta se ei ollut tanssinut sitä koskaan), vaan muutamasta kerrasta. Se oli selvästi itekkin hirmu tyytyväinen itteensä (; Haha, sit se väitti et mul on mustelma kaulassa ja/tai et joku on imeny, vaikka yritin selittää että se on vaan viulistinmerkki. Se sano että eikä oo, koska viulistinmerkin pitäis olla kovempi. Mut mä oonki laiska viulisti, HÄHÄ. Kun tanssittiin sitä tanssia, jossa on se sairaan nopee valssikohta, se sano että on hyvä kun olen pieni, niin mua jaksaa vielä heitellä helposti, kun ei se itsekään ole kuulemma kovin iso. Musta se oli hassusti sanottu, kun en mä miellä itteeni erityisen pieneks. Aika normaaliks.
Oon tyytyväinen, ettei tarvi tanssia ykkösvuorossa jotain poloneesia, kun Riikka halus sen. Sen sijaan tanssin kakkosessa boogieta ja vilkuttelutanssia ja muita sellasia rentoja. Jee. Käytiin sovittamassa kvartetin jälkeen äipän kanssa muutamaa pukuakin, jotka istu kokonsa puolesta: toinen oli sellainen supervihreä, sellainen vaalea metsänvihreä, mutta se olis sit oikeesti VIHREÄ, ja mietin et onkohan vähän liiottelua. Toinen oli sellanen petrooli, mistä oon tykänny viime aikoina (ja mulla on sen värisiä paitojakin), joka oli tosi perusmallinen eikä varmasti hyppää massasta silmään, mut oli se ihan peruskivanätti. Äiti ei selvästi lämmenny sille, kun se ihastu siihen vihreään. "Ei toi toinen saa sua hehkumaan yhtään samalla tavalla!" Voi luoja.
No mut nyt on ainakin joku tuntuma.
Voi hitsi. Mun on kyl varmaan pakko mennä kattomaan kans se Pasila. En ees muista, millon viimeks olisin mennyt telkkarin ääreen varta vasten johonkin kellon aikaan katsomaan sillon tulevaa ohjelmaa - tai katsomaan telkkarista ylipäätään mitään!
PS: Hävetti muuten kun siinä tapahtumakaaviossa äikässä luki 'alkaa korjaamaan'. Noloa. Meen aina tohon lankaan. Mutta nyt alan kalppia tästä>>
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Ryhdistäytymissunnuntai
Tänään mun pitää ryhdistäytyä. Ihan orvokinoikeesti.
Teen tähän listan mitä olis hyvä saada tehtyä tänään:
- HISSAN TUTKIMUSARTIKKELI! MÅSTE!!
- juonikaavio Mrs.Dallowaysta + valita lukunäytepaikat + kohtaus DVD:stä huomiselle
- matikanläksyt
- soittaa sitä saakelin viulua
- käydä Neekun kanssa lenkillä <33
- sovittaa niitä Kirpun mekkoja
- SYÖDÄ (usein unohdan)
Tärkeimpänä oli tarkotus mennä tänään syömään/tekemään vohveleita Hennille, mutta eilen ei onnistunut minkään homman tekeminen melkein yhtään, ja Maisallakin tuntuu olevan vähän kiire, niin tämä täytyy varmaan unohtaa ja siirtää myöhemmälle (anteeks, Henni!) :( Vaikka vohvelit on kyl<33 ja Hennikin on <33
(Nera on tuolla ihan jalat ristissä, joten pissitystauko >> )
Mutta tiedän, etten osais kuitenkaan rauhottua, jos tiedän että on tekemättömiä akuutteja hommia kotona. Se on yks piirre, mistä tahtoisin päästä eroon. Tuntuu että hirmu usein en osaa keskittyä meneillään olevaan hetkeen, vaan aina puolet ajatuksista miettii tulevia juttuja; mitä tapahtuu sitten ja sitten ja mitä siihen mennessä pitää olla tehny ja plaaplaa. Se on typerää. Ja turhaa. Ja repivää.
Maisa sano äsken mesessä, että Romppa oli saanu eilen neljä epilepsiakohtausta ja ne oli joutunu käyttämään sitä lääkärissä, kun ne kohtaukset oli niin rajuja, että koko koira oli menny tajuttomaks. Ihan tosi pelottavaa o-o Menisin varmaan ihan itkupaniikkiin, jos Nera sais jonkun nykimiskohtauksen, ei hallitsis itteään ja menis tajuttomaks. Hui.
Vierailija lähti aamulla junaan ja huomasin äsken, että se unohti silmälasinsa mun huoneeseen :D Pitää pistää ne huomenna heti postiin, tiedän kokemuksesta miten rasittavaa on kun ei näe. Tosin ite olin ilman laseja monta kuukautta (kun hävitin edelliset enkä saanu aikaseks mennä kattomaan uusia u_u), mutta Teija sentään selviää muutamalla päivällä.
Toisaalta oli hyväkin että hävitin edelliset, koska uudet on paljon paremmin istuvat (plus että nyt mulla on KAHDET 8) ).
Tällä kertaa olin muuten varmaan ihan enkkahuono emäntä. En tiedä, mistä se johtu. En vaan jotenkin jaksanut jatkuvasti ottaa kontaktia tai osannu rentoutua. Ei sitä aina itseään ymmärrä.
! Oon muuten saanu tänään jo tehtyä jotakin! Luin aamulla loppuun ton Camus'n Sivullisen, joten nyt pitäis ruveta tekemään muistiinpanoja ja huomiota noiden kahden kirjan päähenkilöiden välillä sitä äikän esseetä varten. Kun olis vielä suht tuoreessa muistissa. Tosin ehtii sitä myöhemminkin, kun ensin pitäs saada noi muut hommat alta..
Ihan sellanen fiilis, että oon unohtanut jotain tärkeää ja oleellista, mutta en uhallakaan saa mieleeni mitä se vois olla O_O
Teen tähän listan mitä olis hyvä saada tehtyä tänään:
- HISSAN TUTKIMUSARTIKKELI! MÅSTE!!
- juonikaavio Mrs.Dallowaysta + valita lukunäytepaikat + kohtaus DVD:stä huomiselle
- matikanläksyt
- soittaa sitä saakelin viulua
- käydä Neekun kanssa lenkillä <33
- sovittaa niitä Kirpun mekkoja
- SYÖDÄ (usein unohdan)
Tärkeimpänä oli tarkotus mennä tänään syömään/tekemään vohveleita Hennille, mutta eilen ei onnistunut minkään homman tekeminen melkein yhtään, ja Maisallakin tuntuu olevan vähän kiire, niin tämä täytyy varmaan unohtaa ja siirtää myöhemmälle (anteeks, Henni!) :( Vaikka vohvelit on kyl<33 ja Hennikin on <33
(Nera on tuolla ihan jalat ristissä, joten pissitystauko >> )
Mutta tiedän, etten osais kuitenkaan rauhottua, jos tiedän että on tekemättömiä akuutteja hommia kotona. Se on yks piirre, mistä tahtoisin päästä eroon. Tuntuu että hirmu usein en osaa keskittyä meneillään olevaan hetkeen, vaan aina puolet ajatuksista miettii tulevia juttuja; mitä tapahtuu sitten ja sitten ja mitä siihen mennessä pitää olla tehny ja plaaplaa. Se on typerää. Ja turhaa. Ja repivää.
Maisa sano äsken mesessä, että Romppa oli saanu eilen neljä epilepsiakohtausta ja ne oli joutunu käyttämään sitä lääkärissä, kun ne kohtaukset oli niin rajuja, että koko koira oli menny tajuttomaks. Ihan tosi pelottavaa o-o Menisin varmaan ihan itkupaniikkiin, jos Nera sais jonkun nykimiskohtauksen, ei hallitsis itteään ja menis tajuttomaks. Hui.
Vierailija lähti aamulla junaan ja huomasin äsken, että se unohti silmälasinsa mun huoneeseen :D Pitää pistää ne huomenna heti postiin, tiedän kokemuksesta miten rasittavaa on kun ei näe. Tosin ite olin ilman laseja monta kuukautta (kun hävitin edelliset enkä saanu aikaseks mennä kattomaan uusia u_u), mutta Teija sentään selviää muutamalla päivällä.
Toisaalta oli hyväkin että hävitin edelliset, koska uudet on paljon paremmin istuvat (plus että nyt mulla on KAHDET 8) ).
Tällä kertaa olin muuten varmaan ihan enkkahuono emäntä. En tiedä, mistä se johtu. En vaan jotenkin jaksanut jatkuvasti ottaa kontaktia tai osannu rentoutua. Ei sitä aina itseään ymmärrä.
! Oon muuten saanu tänään jo tehtyä jotakin! Luin aamulla loppuun ton Camus'n Sivullisen, joten nyt pitäis ruveta tekemään muistiinpanoja ja huomiota noiden kahden kirjan päähenkilöiden välillä sitä äikän esseetä varten. Kun olis vielä suht tuoreessa muistissa. Tosin ehtii sitä myöhemminkin, kun ensin pitäs saada noi muut hommat alta..
Ihan sellanen fiilis, että oon unohtanut jotain tärkeää ja oleellista, mutta en uhallakaan saa mieleeni mitä se vois olla O_O
lauantai 17. tammikuuta 2009
Minä ja minun ikävät ja kaipaukset
Yritin opetella tänään kakkosääniä Jennin antamiin biiseihin, mitä se haluaa temppelillä sit soittaa. Mut en jaksanu vielä ruveta opettelemaan niitä Hilppareita, ku ois pitäny Youtubesta kuunnella niitä biisejä. Tuntui siihen hetkeen liian vaivalloiselta.
N-illassa oli varmaan melkein enemmän hellareita ku vapareita :D Noloo. Mutta siellä oli joku Varkaudesta tullu Juha Heiskanen vetämässä ylistystä ja se soitteli myös omia biisejään, ja veti kyllä ihan hyvin. Pelkkä kitara+piano+laulu. Se soitti sitä kitaraa välillä ihan hirmu nätisti (mut ei yhtä hyvin kuitenkaan kuin Jose Gonzalez u_u ), ja laulokin ihan puhtaasti. Tai ettei falskannu tai kuulostanu muuten jotenkin häiritsevältä. Peruskiva.
Haluan kyllä itelleni miehen, joka voi rämpätä mulle kitaraa. Sit voitas aina musisoida kesäisin nurtsilla oooooh mitkä visiot! Niin ja sit se vois myös aina soitella mulle kun mulla on paha mieli tai ahdistuspahdistus. Ja sitten kertoisin sille, miten se on ihQ ja et tyksin siitä.
JOO LÅL : DDDD En halua miestä ja eipä sillä, ei kukaan mieskään haluis mua ainakaan tällasena. En oo vielä kypsynyt naiseksi.
Mutta on silti kivaa, kun on miehiä elämässä, koska pelkkiin naisiin/tyttöihin kyllästyy jossain vaiheessa, jos ei välillä saa miehistä näkökulmaa asioihin. Mut nyt kun Tuomo lähti inttiin niin mun vakkarimesekeskustelukumppani on POISSA ja on ihan tylsää :( Mulla on ikävä meidän höpöttelyjä. Vaikka ei ne koskaan järkeviä ollutkaan. Enkä Simoakaan oo nähny aikoihin vaik sillä loppu inttikin nyt, mut just nyt se taitaa olla Hesassa vahtimassa siskonsa kakruja. Tai jotain.
Tänään n-illassa näin muuten maailman kauneimmat silmäpussit. Tiedän, että se kuulostaa tosi kummalliselta, koska yleensä ottaen silmäpussit on tosi rumat (varsinkin mun suuret, turvonneet ja mustat AH), mutta sille pojalle ne sopi ja ne oli oikeesti kauniit. Kaikkee sitä onkin.
Simo sano, et sillä on tavotteena venyttää ne korvat entisestä 15mm:stä 24:ään. Et aika hullua. AU sit ku takertuu johkin kiinni ja RUTs... O_O' huuuuh
Just tässä hetkessä haluisin nyt sellasen aikalisän; peli vihellettäis vähäks aikaa poikki ja saisin olla ja viipyä tässä niin kauan kuin huvittas, ennen kun pitäs jatkaa elämää ja viikonloppua eteenpäin. Ei nyt edes tapahdu mitään erityisen kivaa tai muutenkaan mitään erityistä, mutta silti. V-lopussa ärsyttävintä on aina just se, että se loppuu niin nopeasti. Aina perjantaina on valheellinen kuva siitä, että v-loppuna ehtii hommata vaikka mitä ja tehdä vaikka mitä rästijuttuja, mutta lauantai hurahtaa ohi yhessä hujauksessa ja sunnuntai on aina sellanen vammapäivä, jolloin ei saa tehtyä mitään muuta paitsi tuskasteltua lähestyvää maanantaita.
(Tulipa taas ihan superpitkä hirviölause, mutta en jotenkin jaksa ikinä ajatella hyvää suomen kieltä tai järkeviä lauserakenteita blogissa - tää on kuitenkin vaan tajunnanvirtaa eikä mitään asiatekstiä. Tietysti sitä voi olla suhteellisen tuskallista lukea, mutta tää on puhtaasti vapaaehtoista. Teitä ei ole pakotettu siihen ruudun ääreen lukemaan. Ansku sano tänään, että se on muutaman kerran eksyny lukemaan mun juttuja (en tie, tarkottiko se blogia vai kaltsua), mutta että ei oo vielä tarvinnu enempää ku ei oo ollu ihan niin tylsää. Aika röyhkimys, ihan ku pitäs olla tylsää et alentuu lukemaan mun juttuja! :DD HAH! Luen montaa blogia säännöllisesti sen takia että TAHDON, en sen takia että on tylsää. Mulla ei oo melkein ikinä tylsää. Toisaalta ihmiset varmaan luokittelee tylsän eri tavalla. Mä aattelen, että tylsää on vissii sillon kun loppuu tekeminen, mutta kun ei tekeminen IKINÄ lopu. Aina on jotain, mitä vois tehdä. Eri asia sit haluaako vai ei.)
Leikkasin viimeinkin Neekun kynnet tänään! Ne oli taas ihan superpitkät raatelukynnet, mutta olin silti rohkea ja tein sen. Vaikka leikkelin aika paljon, niin onnenkantamoisella en osunu hermoon jee. Teija otti simona kuvia kyseisestä operaatiosta ja nauro Nera-rukalle (tai sit mulle). Sit myös harjasin ton nyhverön. Sillä on näköjään taas karvanvaihto menossa, koska karvaa lähti tupoittain - polvista ja sääristä! HALOO! Sen ymmärtäs, jos jostain mahasta tai pakarasta, mutta POLVESTA.
Yritettiin löytää muuten tänään netistä Neekulle sulhasta keväälle, mut ei tärpänny. Olis hyvä, jos jossain metsässä sattuisi romanttinen kohtaaminen sopivan seropin kanssa ja lempi leimahtaisi.
Mutta nyt saa riittää tämä turhanpäiväisten asioiden höpöttely, Orvokki menee nyt nuQQQQQQQQQQ >>>
EI! Tämä piti vielä ainakin kertoa: pidin tänään pitkästä aikaa mun ihQkorua jonka ostin kesällä Faceksesta ja tuli hirmu nostalginen olo ja ikävä sinne :( Kaikki ne kauniit ihmiset ja se musiikki ja rytmi ja ruuantuoksu ja ruokakojut ja värikkäät vaatteet ja myyntipöydät täynnä kauniitakauniita koruja ja KESÄ ja aurinko ja Etelä-Suomi ja vegehamppari nam ja se mies joka näytti siltä kuin olisi tullut suoraan viidakosta ja se mies siinä evankeliointipaikalla joka olis tarjonnu meille puolukkajogurttia ja SEKIN mies joka yritti iskee Mirkkua siinä vegehampparijonossa (LÅL) ja ne haisevat yli äyräiden tursuavat bajamajat ja ahdas teltta ja se inkiväärijuoma ja ne kaikki rastapäiset lapset ja keesi jajajajajjajaa FACES<33
No niin, NYT voin mennä nuQQ >> (tää oli selvästi tällanen kaipaus/ikävöinti-teemainen merkintä)
PS. On tosi tyhmää, että tossa näkyy aikana aina se, millon on ruvennu kirjottamaan merkintää sen sijaan, että näkyvissä oleva aika olis se, millon merkinnän varsinaisesti julkasee. Ääliömäistä. Tuli vaan mieleen <_<
N-illassa oli varmaan melkein enemmän hellareita ku vapareita :D Noloo. Mutta siellä oli joku Varkaudesta tullu Juha Heiskanen vetämässä ylistystä ja se soitteli myös omia biisejään, ja veti kyllä ihan hyvin. Pelkkä kitara+piano+laulu. Se soitti sitä kitaraa välillä ihan hirmu nätisti (mut ei yhtä hyvin kuitenkaan kuin Jose Gonzalez u_u ), ja laulokin ihan puhtaasti. Tai ettei falskannu tai kuulostanu muuten jotenkin häiritsevältä. Peruskiva.
Haluan kyllä itelleni miehen, joka voi rämpätä mulle kitaraa. Sit voitas aina musisoida kesäisin nurtsilla oooooh mitkä visiot! Niin ja sit se vois myös aina soitella mulle kun mulla on paha mieli tai ahdistuspahdistus. Ja sitten kertoisin sille, miten se on ihQ ja et tyksin siitä.
JOO LÅL : DDDD En halua miestä ja eipä sillä, ei kukaan mieskään haluis mua ainakaan tällasena. En oo vielä kypsynyt naiseksi.
Mutta on silti kivaa, kun on miehiä elämässä, koska pelkkiin naisiin/tyttöihin kyllästyy jossain vaiheessa, jos ei välillä saa miehistä näkökulmaa asioihin. Mut nyt kun Tuomo lähti inttiin niin mun vakkarimesekeskustelukumppani on POISSA ja on ihan tylsää :( Mulla on ikävä meidän höpöttelyjä. Vaikka ei ne koskaan järkeviä ollutkaan. Enkä Simoakaan oo nähny aikoihin vaik sillä loppu inttikin nyt, mut just nyt se taitaa olla Hesassa vahtimassa siskonsa kakruja. Tai jotain.
Tänään n-illassa näin muuten maailman kauneimmat silmäpussit. Tiedän, että se kuulostaa tosi kummalliselta, koska yleensä ottaen silmäpussit on tosi rumat (varsinkin mun suuret, turvonneet ja mustat AH), mutta sille pojalle ne sopi ja ne oli oikeesti kauniit. Kaikkee sitä onkin.
Simo sano, et sillä on tavotteena venyttää ne korvat entisestä 15mm:stä 24:ään. Et aika hullua. AU sit ku takertuu johkin kiinni ja RUTs... O_O' huuuuh
Just tässä hetkessä haluisin nyt sellasen aikalisän; peli vihellettäis vähäks aikaa poikki ja saisin olla ja viipyä tässä niin kauan kuin huvittas, ennen kun pitäs jatkaa elämää ja viikonloppua eteenpäin. Ei nyt edes tapahdu mitään erityisen kivaa tai muutenkaan mitään erityistä, mutta silti. V-lopussa ärsyttävintä on aina just se, että se loppuu niin nopeasti. Aina perjantaina on valheellinen kuva siitä, että v-loppuna ehtii hommata vaikka mitä ja tehdä vaikka mitä rästijuttuja, mutta lauantai hurahtaa ohi yhessä hujauksessa ja sunnuntai on aina sellanen vammapäivä, jolloin ei saa tehtyä mitään muuta paitsi tuskasteltua lähestyvää maanantaita.
(Tulipa taas ihan superpitkä hirviölause, mutta en jotenkin jaksa ikinä ajatella hyvää suomen kieltä tai järkeviä lauserakenteita blogissa - tää on kuitenkin vaan tajunnanvirtaa eikä mitään asiatekstiä. Tietysti sitä voi olla suhteellisen tuskallista lukea, mutta tää on puhtaasti vapaaehtoista. Teitä ei ole pakotettu siihen ruudun ääreen lukemaan. Ansku sano tänään, että se on muutaman kerran eksyny lukemaan mun juttuja (en tie, tarkottiko se blogia vai kaltsua), mutta että ei oo vielä tarvinnu enempää ku ei oo ollu ihan niin tylsää. Aika röyhkimys, ihan ku pitäs olla tylsää et alentuu lukemaan mun juttuja! :DD HAH! Luen montaa blogia säännöllisesti sen takia että TAHDON, en sen takia että on tylsää. Mulla ei oo melkein ikinä tylsää. Toisaalta ihmiset varmaan luokittelee tylsän eri tavalla. Mä aattelen, että tylsää on vissii sillon kun loppuu tekeminen, mutta kun ei tekeminen IKINÄ lopu. Aina on jotain, mitä vois tehdä. Eri asia sit haluaako vai ei.)
Leikkasin viimeinkin Neekun kynnet tänään! Ne oli taas ihan superpitkät raatelukynnet, mutta olin silti rohkea ja tein sen. Vaikka leikkelin aika paljon, niin onnenkantamoisella en osunu hermoon jee. Teija otti simona kuvia kyseisestä operaatiosta ja nauro Nera-rukalle (tai sit mulle). Sit myös harjasin ton nyhverön. Sillä on näköjään taas karvanvaihto menossa, koska karvaa lähti tupoittain - polvista ja sääristä! HALOO! Sen ymmärtäs, jos jostain mahasta tai pakarasta, mutta POLVESTA.
Yritettiin löytää muuten tänään netistä Neekulle sulhasta keväälle, mut ei tärpänny. Olis hyvä, jos jossain metsässä sattuisi romanttinen kohtaaminen sopivan seropin kanssa ja lempi leimahtaisi.
Mutta nyt saa riittää tämä turhanpäiväisten asioiden höpöttely, Orvokki menee nyt nuQQQQQQQQQQ >>>
EI! Tämä piti vielä ainakin kertoa: pidin tänään pitkästä aikaa mun ihQkorua jonka ostin kesällä Faceksesta ja tuli hirmu nostalginen olo ja ikävä sinne :( Kaikki ne kauniit ihmiset ja se musiikki ja rytmi ja ruuantuoksu ja ruokakojut ja värikkäät vaatteet ja myyntipöydät täynnä kauniitakauniita koruja ja KESÄ ja aurinko ja Etelä-Suomi ja vegehamppari nam ja se mies joka näytti siltä kuin olisi tullut suoraan viidakosta ja se mies siinä evankeliointipaikalla joka olis tarjonnu meille puolukkajogurttia ja SEKIN mies joka yritti iskee Mirkkua siinä vegehampparijonossa (LÅL) ja ne haisevat yli äyräiden tursuavat bajamajat ja ahdas teltta ja se inkiväärijuoma ja ne kaikki rastapäiset lapset ja keesi jajajajajjajaa FACES<33
No niin, NYT voin mennä nuQQ >> (tää oli selvästi tällanen kaipaus/ikävöinti-teemainen merkintä)
PS. On tosi tyhmää, että tossa näkyy aikana aina se, millon on ruvennu kirjottamaan merkintää sen sijaan, että näkyvissä oleva aika olis se, millon merkinnän varsinaisesti julkasee. Ääliömäistä. Tuli vaan mieleen <_<
Soita, sinä hampuusi!
Mun vierailija nukku äänekkäästi. En yleensä heräile kesken yötä, mutta viime yönä havahduin kolmelta lattialta tuleviin ääntelyihin. Tuli ihan sellanen déjavu-fiilis, koska se on tapahtunut aikasemminkin: keväällä, kun oululaiset oli täällä v-loppuvierailulla ja majotin omaan huoneeseeni saman vierailijan.
En oo tähän mennessä vielä törmänny äänekkäämpään nukkujaan. Maijut tosin aina sanoo, että MÄ kuulemma ääntelen unissani ja joskus puhunkin :D Itselläni ei tosin jostain syystä oo mitään muistikuvaa tällaisesta, joten en tiedä uskonko.
Ehdin nukkua kaheksan tuntia (mikä on enemmän, kun tässä jaksossa kertaakaan arkena), joten herääminen ei ollu edes kovin vaikeaa. Sitä paitsi olla jännä fiilis olla lauantaina ylhäällä ennen yheksää! Vau.
Aamu oli hirmu kaunis. Aurinko paisto niin kirkkaasti ja pakkanen sai lumen hohtamaan ja oli vain sopivan kylmä. Kerrankin ei ollut edes kiire syödä aamupalaa. Soittaminen oli ihan jees; oli ihan eri fiilis soittaa heti aamusta, koska normaalisti tekee sen vasta iltapäivällä sen jälkeen, kun on ensin ollut monta tuntia koulussa.
Ruutilla oli välillä takertelua juoksutusten kanssa (ja ihme ettei edes sen enempää, koska niitä on sen stemmassa ihan simona). Jarilla on ratkaisu kaikkeen:
J: "Hätätapauksessa voi käyttää sitten hampuusitekniikkaa, jos ei mene"
O: "Hampuusi täh? Mikä tekniikka se muka on?"
J: "Entisaikojen pelimannien tekniikka. Sen motto on: 'parempi hetken häpeä, kuin tuntikausien uurastus'"
O: "HAHA! Hyvä periaate"
Nyt koko pienen viulistielämäni aikainen alintajuntaisesti harjoittamani tekniikka sai nimen :D Olen hampuusi. LÅL
J: "Ja vielä; kaks kol"
R: *soittaa*
J: "No se oli hampuusitekniikkaa parhaimmillaan ja oikein pienessä sievässäkin vielä kaiken lisäks! Hyvähyvä"
J: "Orvokki, sun pitää irvistellä alttoviulistille, että sitä alkais naurattamaan ja soittasitte ton kohan vähän pehmeämmin."
O: "Hö, minä luulin että me tultiin tänne soittamaan eikä irvistelemään!"
J: "No älä nyt niin tosissas ärsyynny, vaikka oikeestaan kyllä yritinkin saada sut ärsyyntymään, että tulis vähän tomeruutta tohon soittamiseen"
Meidän opella on hyvät opetusmetodit. Maanantaina taas Beethowenia.
Oli varmaan just kaikkein kirkkain hetki, kun kävelin konsalta keskustaan. En jaksanu mennä heti bussiin, joten kävin esim kuolaamassa Biancossa niitä ihQja talvisaappaita, joissa ei oo ruskeessa mallissa just oikeeta kokoa. Kaikki vastaantulevat ihmiset vaikutti hirmu hymyileviltä ja ilosilta ja rennoilta. Se johtu varmaan siitä superhyvästä ilmasta. Ja lauantaista.
Sokkarin eessä istui penkeillä vakipuleja:
P1: "Hei kato, tuolta Veke tulee!"
P2: "Seppo, anna pillua!"
P1: "Ei se voi, se on impotenssi HÖHHÖHÖ. HERPES, HERPES vittu hahaha"
Meni PIKKASEN ohi ne jutut ;D
Mutta nyt olen kotona ja mun pitäs ruveta tekemään sitä hissanjuttua. On vaan aina ihan sikavaikee päästä alkuun yhtään missään. HUOH.
Iskä+Vera+Neekku tuli äsken 18kilsan luistelulenkiltä, ja Neekku oli ihan hirmu väsyny nössöttäjä <33
En oo tähän mennessä vielä törmänny äänekkäämpään nukkujaan. Maijut tosin aina sanoo, että MÄ kuulemma ääntelen unissani ja joskus puhunkin :D Itselläni ei tosin jostain syystä oo mitään muistikuvaa tällaisesta, joten en tiedä uskonko.
Ehdin nukkua kaheksan tuntia (mikä on enemmän, kun tässä jaksossa kertaakaan arkena), joten herääminen ei ollu edes kovin vaikeaa. Sitä paitsi olla jännä fiilis olla lauantaina ylhäällä ennen yheksää! Vau.
Aamu oli hirmu kaunis. Aurinko paisto niin kirkkaasti ja pakkanen sai lumen hohtamaan ja oli vain sopivan kylmä. Kerrankin ei ollut edes kiire syödä aamupalaa. Soittaminen oli ihan jees; oli ihan eri fiilis soittaa heti aamusta, koska normaalisti tekee sen vasta iltapäivällä sen jälkeen, kun on ensin ollut monta tuntia koulussa.
Ruutilla oli välillä takertelua juoksutusten kanssa (ja ihme ettei edes sen enempää, koska niitä on sen stemmassa ihan simona). Jarilla on ratkaisu kaikkeen:
J: "Hätätapauksessa voi käyttää sitten hampuusitekniikkaa, jos ei mene"
O: "Hampuusi täh? Mikä tekniikka se muka on?"
J: "Entisaikojen pelimannien tekniikka. Sen motto on: 'parempi hetken häpeä, kuin tuntikausien uurastus'"
O: "HAHA! Hyvä periaate"
Nyt koko pienen viulistielämäni aikainen alintajuntaisesti harjoittamani tekniikka sai nimen :D Olen hampuusi. LÅL
J: "Ja vielä; kaks kol"
R: *soittaa*
J: "No se oli hampuusitekniikkaa parhaimmillaan ja oikein pienessä sievässäkin vielä kaiken lisäks! Hyvähyvä"
J: "Orvokki, sun pitää irvistellä alttoviulistille, että sitä alkais naurattamaan ja soittasitte ton kohan vähän pehmeämmin."
O: "Hö, minä luulin että me tultiin tänne soittamaan eikä irvistelemään!"
J: "No älä nyt niin tosissas ärsyynny, vaikka oikeestaan kyllä yritinkin saada sut ärsyyntymään, että tulis vähän tomeruutta tohon soittamiseen"
Meidän opella on hyvät opetusmetodit. Maanantaina taas Beethowenia.
Oli varmaan just kaikkein kirkkain hetki, kun kävelin konsalta keskustaan. En jaksanu mennä heti bussiin, joten kävin esim kuolaamassa Biancossa niitä ihQja talvisaappaita, joissa ei oo ruskeessa mallissa just oikeeta kokoa. Kaikki vastaantulevat ihmiset vaikutti hirmu hymyileviltä ja ilosilta ja rennoilta. Se johtu varmaan siitä superhyvästä ilmasta. Ja lauantaista.
Sokkarin eessä istui penkeillä vakipuleja:
P1: "Hei kato, tuolta Veke tulee!"
P2: "Seppo, anna pillua!"
P1: "Ei se voi, se on impotenssi HÖHHÖHÖ. HERPES, HERPES vittu hahaha"
Meni PIKKASEN ohi ne jutut ;D
Mutta nyt olen kotona ja mun pitäs ruveta tekemään sitä hissanjuttua. On vaan aina ihan sikavaikee päästä alkuun yhtään missään. HUOH.
Iskä+Vera+Neekku tuli äsken 18kilsan luistelulenkiltä, ja Neekku oli ihan hirmu väsyny nössöttäjä <33
perjantai 16. tammikuuta 2009
Ähinää konserttilavalla
En osaa alottaa tätä blogimerkintää.
Ja eikö ollut fiksua, että nyt kun tuskastelin sitä, niin ratkaisin heti ongelman ja pääsin alkuun! Oon niin sairaan ovela!
Se on paha, jos ei pääse kirjottamaan sillon kun tahtoisi, vaan jää välipäiviä. Tuntuma jotenkin katoaa. Ei millään enää muista kaikkia niitä tapauksia ja yksityiskohtia päivästä, mitkä olis tahtonut kirjottaa ylös.
No nyt kerron aluks kuitenkin eilisestä. Äiti heitti mut teoriatunnille ja olin tuskalla ja vaivalla just yrittäny vääntää matikanläksyjä (joista en taas vaihteeks tajunnu paskaakaan jee johtuskohan siitä et aina nukahtelen niillä tunneilla hmm) ja miettiä, että mistä aiheesta tekisin sen MuPe-jutun. Aattelin et impressionismi ja Debussy sen edustajana vois olla ihan jees, mut sit löysin sellasen monisteen, missä oli 1950-luvun jälkeisiä suuntauksia, jotain nauhamusiikkeja ja clustertekniikkoja ja jotain. Ne kuulosti ihan hauskoilta.
Menin sitten tunnille valmiina pätemään, että "joo, mä voisin tedä siitä tai sit siitä", mutta Iialle olikin opettajanhuoneessa just tyrkätty ilmaislippuja torstaikonserttiin, joten mentiinkin sitten ex tempore sinne. Oli mahtava fiilis viime minuuteilla rymytä konserttisalin läpi neljänteen riviin hupparissa ja kangaskassin kanssa - siellä on vitja porukkaa puvut päällä! Sulauduin siis joukkooon kuin uni Orvokin silmään.
Ohjelmistossa oli pelkästään Sostakovitsia, mikä ei kyllä kuulu omiin lemppareihin, mutta kyllähän sitä siinä istuili. Eka oli sellanen pelkkä joustenbiisi, sitten yks pianosolisti (oli ihan hirmu kiva kattoo sen sormia, kun ne liisi koskettimilla, vaikka sillä naisella olikin ihan tosi hassuja ilmeitä ja kiharat vaan pomppi kun se hakkas sitä pianoo) ja sit väliajan jälkeen 9.sinfonia missä oli jo sit vasket + lyömäsoittimet mukana.
Edessä istumisessa on se hyvä puoli, että näkee niin selvästi niiden soittajien naamat ja liikkeet ja sen sellaset. Eleet. Melkein kuuleekin yksittäisten ykkösviulistien soiton.
Siellä oli yks nainen, joka oli mulla pari (?) vuotta sitten sijaisena, kun Jarilta oli leikattu olkapää. Olin vähän yllättynyt, koska sillon se oli vielä Joensuun kaup.orkassa, ja sano, että siellä on kivempi orkka kuin Kuopiossa. Se oli ihan symppis nainen, mutta sillä on häiritseviä maneereita. Esim se aina rypistää silmiä, kun se tekee vaikeen asemanvaihon, eikä sen jousikäsi vakuuta mua. Eipä siinä, musta on muutenkin ihan huippu kiva tarkastella kriittisesti niitä suurimmalti osalti keski-ikäsiä soittajia siellä lavalla :D
Konserttimestarilla oli olkaimeton tumma kaksosainen asu, ja se oli muutenkin ihan pikkusen selkä muhun päin, joten näin sen selkälihakset hirmu hyvin. En oo koskaan tajunnu, miten paljon viulisti joutuu soittaessaan käyttämään lihaksia! Oli hassua nähdä, kun lapaluut väreili ja liikkui ja teki töitä. Vaikka se on vähän ällöä, viulisteilla kun ne sahaa ja sellisteillä jos ne vibreeraa ihan hulluna, että jos on hihaton paita niin ne läskit, joita naisille kertyy käsivarsien alle kainalon jälkeen (sanotaanko niitä liisoiksi? joku nimi niille on varpilla..), hyllyy ja höllyy ihan tajuttomasti. Se on irvokkaan ja ruman näköstä.
Siellä oli myös soittamassa, kuten aina, se mun lempparikontrabasisti, joka on kalju ja näyttää aina siltä, että se meinaa tulla sen basson yli kun se kurkottautuu nuottia kohti niin antaumuksella :D
Mut hassuin oli silti kapellimestari. Se oli sellanen partasuinen vanhahko mies, ja mulle selvis myöhemmin, että se on sen Sostakovitsin poika! LÅL Kiertää Eurooppaa johtamassa isänsä säveltämiä biisejä.
En ois tajunnu mitään sen näytöistä. Sit välillä se aina ähki ja puhisi ja saatto jopa hyräillä joidenkin stemmojen mukana. Ihan tajutonta. En oo koskaan törmänny toiseen kapellimestariin, joka tekis niin. Mut sehän on ihan ennenkuulumatonta. Miettikää nyt jos olis joku levytys tai radiosoitto tai televisiointi tai vastaava, ja siellä kuuluis miten kapellimestari ähkii. O_O
Nojoo. Sit kun se konsertti loppu, niin se aploodattiin neljästi lavalle. Lål. Ei se nyt ihan niin hyvä ollu. Paras oli, kun se heti sen sinfonian loputtua läiskäs sen partituuriin siihen telineeseen :D Ja se syleili kukkatyttöä! (eli sitä tyyppiä, joka sattui tällä kertaa olemaan tyttö, joka kukittaa vierailevat 'tähdet', solistit tai kapellimestarit) Pussas kädelle JA poskelle ja mietin et aika ällöö, kun sellanen vanha partasuu. Mut kai se sit oli ihan herttanen.
Oli tarkotus ehtiä illalla vielä vääntää juonikaaviota siitä Mrs.Dallowaysta paperille, mutta ylläri etten ehtinytkään. Pääsin aiottua myöhemmin kotiin sen yllätyskonsertin takia ja sitten piti lähteä hakemaan oulunvierailija bussiasemalta.
Oli omituista, kun joku nukkui mun huoneessa arkena. Sen jotenkin aina ajottaa v-loppuihin. Teijan piti tulla jo kaheksaan koululle tänään, koska mulla oli sillon äikkää, ja loppujen lopuks se istu siellä meidän tunnilla kuuntelemassa Parkkisen ihQopetusta (; Sen jälkeen se meni reksin ja OPOn hoiviin.
On musta ihan kiva, että musta voi olla apua tällasissa asioissa (lue:voin tarjota majoituksen sitä tarvitseville), mutta toisaalta tuntuu kummalliselta, kun en mä koe meitä oikein edes kavereiksi. Lähinnä ehkä tuttaviks. Ei me oikein edes tunneta. Ja kuvittelin, että se olis lähdössä tänään, kun tutustuminen on tehty, mutta se haluaakin jäädä meidän huippumahtavaanökysuperhienoonn-iltaan, joten lähtö onkin vasta sunnuntaiaamuna. Jotenkin ärsyttää, koska mulla on nyt viikonloppuna niin paljon tekemistä, että en jaksa keskittyä olemaan sosiaalinen, ja kun oon muutenkin niin väsyny niin sitten pitää vielä yrittää huolehtia ja sietää vierasta. Mutta turha valivalittaa, kun itse lupasin että majotus onnistuu. Ehkä mulla vaan on jotenkin sellanen antisosiaalinen fiilis nyt.
Perjantai ja lauantai on vaan sellasia päiviä, jolloin en tahtoisi miettiä kenenkään muun tarpeita vaan keskittyä vaan itseeni. Mitä, itsekäs, minäkö??
Tänään ehdin käydä koulun jälkeen jopa kirjastossa (parantaiskohan se sielua, jos hengais siellä enemmän?) ja myös KIRJAKAUPASSA! Ah<33 En oo ehtiny koko viikolla. Kamala elämä. Sit menin L-kvartetti dreeneihin (join konsan kahvilassa eka teen kun jäi pikkasen luppoaikaa). Ja huomen aamulla J-kvartetti dreeneihin. KYMPILTÄ. AAMULLA. Onko vähän karua, ettei edes lauantaina saa nukkua ilman kelloherätystä. Heippa, meen ampumaan itteni >
Menin kirkolle monistamaan Jennin kanssa nuotteja samalla reissulla, kun vietiin Vera ja Teija varkkeihin. Se monistuskone ei taaskaan meinannu lämmetä mulle: valitti vaan koko ajan että 'paper jam, open the door, paper jam, open the door' ja plaaplaa, mut ei sentään ruvennu tällä kertaa kärtsäämään. Piti lisätä aika monesti paprua. Hui miten paljon mustetta varmaan kului niihin nuotteihin..
Sit jäätiinkin vielä laulemaan ja sopimaan niitä biisirakenteita, kun ei ollu erityinen kiire mihkään. Ei kyllä kummallakaan ollut aivotoiminta ja keskittyminen ehkä parasta luokkaa, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa seiskalta perstaina. Mun pitäis opetella joitain Hilppareiden (kuulin tän lempinimen tiisaina, håhå ;D) biisejä ja sit joitain kakosääniä muutamiin lauluihin. Mut en sitäkään tykkää tehä, jos täällä kotona on joku kuuloetäisyydellä. Mistä sekin johtuu, että ei mulla oo ongelma laulaa muuten muiden kuullen (ainakaan samalla tavalla), paitsi sillon jos kyse on omasta perheestä? Aika naurettavaa.
Huomaatteko, miten blogaustiheys harveni heti, kun arki alkoi kunnolla? Minä huomasin/huomaan, ja se ottaa minua lievästi päähän. Nyt täytyisi varmaankin mennä nuQQ, että jaksan huomenna ahkerana aamulla SOITTAMAAN! Kauniisti u_u
PS: Eilen oli tullu Sarjisseuran jäsenlehti! =) OMG
Ja eikö ollut fiksua, että nyt kun tuskastelin sitä, niin ratkaisin heti ongelman ja pääsin alkuun! Oon niin sairaan ovela!
Se on paha, jos ei pääse kirjottamaan sillon kun tahtoisi, vaan jää välipäiviä. Tuntuma jotenkin katoaa. Ei millään enää muista kaikkia niitä tapauksia ja yksityiskohtia päivästä, mitkä olis tahtonut kirjottaa ylös.
No nyt kerron aluks kuitenkin eilisestä. Äiti heitti mut teoriatunnille ja olin tuskalla ja vaivalla just yrittäny vääntää matikanläksyjä (joista en taas vaihteeks tajunnu paskaakaan jee johtuskohan siitä et aina nukahtelen niillä tunneilla hmm) ja miettiä, että mistä aiheesta tekisin sen MuPe-jutun. Aattelin et impressionismi ja Debussy sen edustajana vois olla ihan jees, mut sit löysin sellasen monisteen, missä oli 1950-luvun jälkeisiä suuntauksia, jotain nauhamusiikkeja ja clustertekniikkoja ja jotain. Ne kuulosti ihan hauskoilta.
Menin sitten tunnille valmiina pätemään, että "joo, mä voisin tedä siitä tai sit siitä", mutta Iialle olikin opettajanhuoneessa just tyrkätty ilmaislippuja torstaikonserttiin, joten mentiinkin sitten ex tempore sinne. Oli mahtava fiilis viime minuuteilla rymytä konserttisalin läpi neljänteen riviin hupparissa ja kangaskassin kanssa - siellä on vitja porukkaa puvut päällä! Sulauduin siis joukkooon kuin uni Orvokin silmään.
Ohjelmistossa oli pelkästään Sostakovitsia, mikä ei kyllä kuulu omiin lemppareihin, mutta kyllähän sitä siinä istuili. Eka oli sellanen pelkkä joustenbiisi, sitten yks pianosolisti (oli ihan hirmu kiva kattoo sen sormia, kun ne liisi koskettimilla, vaikka sillä naisella olikin ihan tosi hassuja ilmeitä ja kiharat vaan pomppi kun se hakkas sitä pianoo) ja sit väliajan jälkeen 9.sinfonia missä oli jo sit vasket + lyömäsoittimet mukana.
Edessä istumisessa on se hyvä puoli, että näkee niin selvästi niiden soittajien naamat ja liikkeet ja sen sellaset. Eleet. Melkein kuuleekin yksittäisten ykkösviulistien soiton.
Siellä oli yks nainen, joka oli mulla pari (?) vuotta sitten sijaisena, kun Jarilta oli leikattu olkapää. Olin vähän yllättynyt, koska sillon se oli vielä Joensuun kaup.orkassa, ja sano, että siellä on kivempi orkka kuin Kuopiossa. Se oli ihan symppis nainen, mutta sillä on häiritseviä maneereita. Esim se aina rypistää silmiä, kun se tekee vaikeen asemanvaihon, eikä sen jousikäsi vakuuta mua. Eipä siinä, musta on muutenkin ihan huippu kiva tarkastella kriittisesti niitä suurimmalti osalti keski-ikäsiä soittajia siellä lavalla :D
Konserttimestarilla oli olkaimeton tumma kaksosainen asu, ja se oli muutenkin ihan pikkusen selkä muhun päin, joten näin sen selkälihakset hirmu hyvin. En oo koskaan tajunnu, miten paljon viulisti joutuu soittaessaan käyttämään lihaksia! Oli hassua nähdä, kun lapaluut väreili ja liikkui ja teki töitä. Vaikka se on vähän ällöä, viulisteilla kun ne sahaa ja sellisteillä jos ne vibreeraa ihan hulluna, että jos on hihaton paita niin ne läskit, joita naisille kertyy käsivarsien alle kainalon jälkeen (sanotaanko niitä liisoiksi? joku nimi niille on varpilla..), hyllyy ja höllyy ihan tajuttomasti. Se on irvokkaan ja ruman näköstä.
Siellä oli myös soittamassa, kuten aina, se mun lempparikontrabasisti, joka on kalju ja näyttää aina siltä, että se meinaa tulla sen basson yli kun se kurkottautuu nuottia kohti niin antaumuksella :D
Mut hassuin oli silti kapellimestari. Se oli sellanen partasuinen vanhahko mies, ja mulle selvis myöhemmin, että se on sen Sostakovitsin poika! LÅL Kiertää Eurooppaa johtamassa isänsä säveltämiä biisejä.
En ois tajunnu mitään sen näytöistä. Sit välillä se aina ähki ja puhisi ja saatto jopa hyräillä joidenkin stemmojen mukana. Ihan tajutonta. En oo koskaan törmänny toiseen kapellimestariin, joka tekis niin. Mut sehän on ihan ennenkuulumatonta. Miettikää nyt jos olis joku levytys tai radiosoitto tai televisiointi tai vastaava, ja siellä kuuluis miten kapellimestari ähkii. O_O
Nojoo. Sit kun se konsertti loppu, niin se aploodattiin neljästi lavalle. Lål. Ei se nyt ihan niin hyvä ollu. Paras oli, kun se heti sen sinfonian loputtua läiskäs sen partituuriin siihen telineeseen :D Ja se syleili kukkatyttöä! (eli sitä tyyppiä, joka sattui tällä kertaa olemaan tyttö, joka kukittaa vierailevat 'tähdet', solistit tai kapellimestarit) Pussas kädelle JA poskelle ja mietin et aika ällöö, kun sellanen vanha partasuu. Mut kai se sit oli ihan herttanen.
Oli tarkotus ehtiä illalla vielä vääntää juonikaaviota siitä Mrs.Dallowaysta paperille, mutta ylläri etten ehtinytkään. Pääsin aiottua myöhemmin kotiin sen yllätyskonsertin takia ja sitten piti lähteä hakemaan oulunvierailija bussiasemalta.
Oli omituista, kun joku nukkui mun huoneessa arkena. Sen jotenkin aina ajottaa v-loppuihin. Teijan piti tulla jo kaheksaan koululle tänään, koska mulla oli sillon äikkää, ja loppujen lopuks se istu siellä meidän tunnilla kuuntelemassa Parkkisen ihQopetusta (; Sen jälkeen se meni reksin ja OPOn hoiviin.
On musta ihan kiva, että musta voi olla apua tällasissa asioissa (lue:voin tarjota majoituksen sitä tarvitseville), mutta toisaalta tuntuu kummalliselta, kun en mä koe meitä oikein edes kavereiksi. Lähinnä ehkä tuttaviks. Ei me oikein edes tunneta. Ja kuvittelin, että se olis lähdössä tänään, kun tutustuminen on tehty, mutta se haluaakin jäädä meidän huippumahtavaanökysuperhienoonn-iltaan, joten lähtö onkin vasta sunnuntaiaamuna. Jotenkin ärsyttää, koska mulla on nyt viikonloppuna niin paljon tekemistä, että en jaksa keskittyä olemaan sosiaalinen, ja kun oon muutenkin niin väsyny niin sitten pitää vielä yrittää huolehtia ja sietää vierasta. Mutta turha valivalittaa, kun itse lupasin että majotus onnistuu. Ehkä mulla vaan on jotenkin sellanen antisosiaalinen fiilis nyt.
Perjantai ja lauantai on vaan sellasia päiviä, jolloin en tahtoisi miettiä kenenkään muun tarpeita vaan keskittyä vaan itseeni. Mitä, itsekäs, minäkö??
Tänään ehdin käydä koulun jälkeen jopa kirjastossa (parantaiskohan se sielua, jos hengais siellä enemmän?) ja myös KIRJAKAUPASSA! Ah<33 En oo ehtiny koko viikolla. Kamala elämä. Sit menin L-kvartetti dreeneihin (join konsan kahvilassa eka teen kun jäi pikkasen luppoaikaa). Ja huomen aamulla J-kvartetti dreeneihin. KYMPILTÄ. AAMULLA. Onko vähän karua, ettei edes lauantaina saa nukkua ilman kelloherätystä. Heippa, meen ampumaan itteni >
Menin kirkolle monistamaan Jennin kanssa nuotteja samalla reissulla, kun vietiin Vera ja Teija varkkeihin. Se monistuskone ei taaskaan meinannu lämmetä mulle: valitti vaan koko ajan että 'paper jam, open the door, paper jam, open the door' ja plaaplaa, mut ei sentään ruvennu tällä kertaa kärtsäämään. Piti lisätä aika monesti paprua. Hui miten paljon mustetta varmaan kului niihin nuotteihin..
Sit jäätiinkin vielä laulemaan ja sopimaan niitä biisirakenteita, kun ei ollu erityinen kiire mihkään. Ei kyllä kummallakaan ollut aivotoiminta ja keskittyminen ehkä parasta luokkaa, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa seiskalta perstaina. Mun pitäis opetella joitain Hilppareiden (kuulin tän lempinimen tiisaina, håhå ;D) biisejä ja sit joitain kakosääniä muutamiin lauluihin. Mut en sitäkään tykkää tehä, jos täällä kotona on joku kuuloetäisyydellä. Mistä sekin johtuu, että ei mulla oo ongelma laulaa muuten muiden kuullen (ainakaan samalla tavalla), paitsi sillon jos kyse on omasta perheestä? Aika naurettavaa.
Huomaatteko, miten blogaustiheys harveni heti, kun arki alkoi kunnolla? Minä huomasin/huomaan, ja se ottaa minua lievästi päähän. Nyt täytyisi varmaankin mennä nuQQ, että jaksan huomenna ahkerana aamulla SOITTAMAAN! Kauniisti u_u
PS: Eilen oli tullu Sarjisseuran jäsenlehti! =) OMG
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
11tuntia
Jos minulta kysytään, niin mun mielestä tammikuussa pitäs olla sellaset 15 astetta kylmempää. Ainakin. Täähän on ihan pelleilyä, kun pärjää ilman lapasiakin.
Eilenkin meinasin kuolla matkalla tori-konsa ainakin kolme kertaa, vaikka tuijotin koko ajan jalkoihini ja olin varovainen. Tänään en jaksanut edes laskea kuolemanuhkauskertoja, kun vaara oli niin jatkuva. MUTTA tänään satoi edes RÄNTÄÄ pelkän VEDEN sijaan u_u
Tuletulelumilumilumijooxkoox
Olen ollut jopa jossain määrin aikaansaava. Oon tehnyt matikanläksyt aina joka päivä, ettei millekkään päivälle tulis kahtia läksyjä (kun on ne kaks eri kurssia), tänään kävin siel OPOtunnilla, ja eilen katottiin Hennin kanssa Tunnit sitä äikänjuttua varten. Se oli kyllä hämmentävä elokuva. Tunnelma oli koko ajan sellanen hirmu lohduton ja surumielinen ja ankea, mutta silti jatkuvasti ootti et mitä ne tyypit nyt seuraavaks tekee ja mitä täs käy jnejne. Pitää nyt vielä valita siitä hyvä pätkä, mikä näytetään sit kun esitellään sitä Mrs.Dallowayta. Ja AH, Parkkinen oli ihQ, kun se siirsi meidän esityksen maanantaille perjantain sijaan<33 Heti helpotti edes vähän, koska tällä viikolla ei tosiaan oo ollu/oo turhaa aikaa.
(nyt vessatauko>>)
Mut toisaalta, v-loppu sit meneekin luultavasti melkein kokonaan historianjutun väsäämiseen. Ainakin toivon mukaan pääsen superhyvin selvyyteen Intian uskonnollisista kiemuroista ja hindulaisuuden syvimmästä olemuksesta. (joopajoo..)
Niin ja lauantaiaamuna pitää mennä konsallekkin soittamaan J-kvartetin kanssa. Oli muuten tän vuoden eka viulutunti tänään, ja Jari oli yllättävän hyvällä tuulella! Pelotti etukäteen vähän, et jos sillä on huono päivä ja se on turhautunut huonoihin oppilaisiinsa ja en osaa ja se rupee piiskaamaan mua. Mutta ei se piiskannu tänään (: Mietittiin tulevan kurssin (joko nyt keväällä HAHSENKUNÄKIS tai sit syksyllä) ohjelmistoa ja soitettiin Veracinia (sonaatin kuulemma saa soittaa nuoteista, jee! ja etydit, mut kaikki muu sit ulkoo..) ja sitä yhtä Kreutzerin etydiä. Ja HEI: Jartsu jopa sano, että palautin sen uskon siihen, ettei mussa mitään vikaa oo ja että oon hyvin kehityskelpoinen viulisti ;D lål. Tänään ei edes itketty. Eikä kyselty poikajuttuja. Ja sillä oli 14-v. hääpäivä! Koolia.
Kävelin Anttilalle iksän ja Vertsun luo ja näin Jennin Veljmiehessä ja sain säikäytettyä sen. Se näytti aika väsyneeltä. Mut niin mäkin kyllä oon. Syynä liian vähäiset yöunet + tänäänkin olin 11h menossa, ennen kuin pääsin kotiin. Hullua.
Ostin sieltä aurajuustopatongin ja siinä oli ihan liikaa aurajuustoa ja tuli kauhee jano.
Eilen sovittiin muuten epävirallisesti, että laulan ehkä muutaman biisin tosiaan siellä Wanhojen höskässä sit! =) Yhdet tyypit meinaa vetää siellä sellasta taustamusaa sen buffetin ajan, ja sit lopuks muutama esittävä-laulu, jossa sit olisin mä kans. Mut kattoo nyt, miten tää muotoutuu. Mut aika jännää! Oon hyräilly Armia tässä kaks päivää jo putkeen :DD
Laulamisesta tuli mieleen, että näin tänään Semmari-Uskin ruokalassa ja menin kovistelemaan sitä niistä laulukurssin numeroista, kun ne ei oo vieläkään ilmestynyt Wilmaan. Lupas laittaa. Paras olisi! Niin ja eilen kävin Puistokoululla (se on kyl niin hassu paikka, ruokalakin keskellä käytävää ;D) laulamassa Jennin ja Henriikan kanssa niitä teppeli24H-biisejä. Tai ainakin yritettiin vähän kattoo niitä ja jaella sooloja ja muutamuuta. Muistin taas, mikä vastuussaolemisessa on yks mukava puoli: saa päättää biisilistan ITE, eikä siten tarvi ottaa mitään tyhmiä biisejä, jotka on ääliöitä tai joita ei oo kiva laulaa. Sitten kun toinen tekee sen, ja sun pitää vaan hoitaa hommas (=laulaa), niin ei auta naputtaa, vaikkei kaikki biisit miellyttäis.
Ja sekin, että on vaikee sopeutua ja totuttautua toisten laulutyyliin ja -ääneen, koska kaikki tekee laulamisen niin eri tavalla. Omalla tavalla.
Haha, Mirkku laitto linkin, jossa on Terpan sivarikaverin musaa kuulemma. MUT TÄÄHÄN ON TUOMO PRÄTTÄLÄ! ;D 'Don't take it too hard' varmisti asian viimeistään, vaikka kuuntelin jo aluks että kuulostaapa samalta. Maailma on pieni O_O
Yks tuttava ilmotti eilen ihan ex tempore, että se tulee tutustumaan meidän lukioon tällä viikolla, OULUSTA, ja kaipaili yöpaikkaa. Lupasin toki. Tuntuu vaan tyhmältä, etten voi kyl hirveesti tarjota seuraani, kun mulla on kuitenkin ihan normaalikoulua täyspäiväsesti ja lisäks kaikki menot joka päivällä :D
Et pitää sit siitäkin huolehtia. Sitten pitäis päättää, mihin aiheeseen haluun musatiedossa perehtyä.
Mutta kaikesta huolimatta just NYT tuntuu ihan hyvältä. Vaikka oli pitkä päivä ja väsytti ja nukahtelin joka tunnilla ja oli viulutuntikin, niin mulla on nyt HYVÄ OLLA. Viulunkin kanssa tuntu siltä (niin kuin yleensä), että jos vaan saisin puristettua aikaa soittamiseen ja ylipäätään puristettua itteni soittamaan, niin se vois olla hirmu palkitsevaa. Ja ne biisit tuntu hauskoilta, ootan että pääsen työstämään niitä. Mutta tää fiilis on melkein aina hyvän viulutunnin jälkeen: se katoaa heti seuraavana päivänä, kun aattelee että 'onhan tässä vielä viikko, ei mitään hätää, teen nyt muita juttuja viel'. Ja sit muutama päivää ennen tuntia iskee taas ahdistus, kun ei ole soittanut eikä ole edennyt.
Onneks enää reilu viikko tätä jaksoa. Seuraava on kevyempi jakso, ja jos sitten sais enemmän tehtyäkin - tai vaikkei sais, niin ainakaan ei ois niin väsynyt ja ikävä ja ressaantunut. Ehtisi varastaa edes sieltä täältä pieniä hetkiä itelleen.
OI<33 SAIN JUST VIESTIN! JOKU SIIS KAIPAA MUA =))
Se on selvästi merkki lopettaa yksin blogaaminen turhanpäiväisenjoutavista asioista, kun kerta jossain on joku oikea lihaa ja verta oleva ihminen joka AJATTELI minua ja kirjoitti pienin sormin minulle VIESTIN!
Ihana elämä, vaikka meinaankin jatkuvasti nukahtaa pystyyn ja muutenkaan pimahtaa.
Eilenkin meinasin kuolla matkalla tori-konsa ainakin kolme kertaa, vaikka tuijotin koko ajan jalkoihini ja olin varovainen. Tänään en jaksanut edes laskea kuolemanuhkauskertoja, kun vaara oli niin jatkuva. MUTTA tänään satoi edes RÄNTÄÄ pelkän VEDEN sijaan u_u
Tuletulelumilumilumijooxkoox
Olen ollut jopa jossain määrin aikaansaava. Oon tehnyt matikanläksyt aina joka päivä, ettei millekkään päivälle tulis kahtia läksyjä (kun on ne kaks eri kurssia), tänään kävin siel OPOtunnilla, ja eilen katottiin Hennin kanssa Tunnit sitä äikänjuttua varten. Se oli kyllä hämmentävä elokuva. Tunnelma oli koko ajan sellanen hirmu lohduton ja surumielinen ja ankea, mutta silti jatkuvasti ootti et mitä ne tyypit nyt seuraavaks tekee ja mitä täs käy jnejne. Pitää nyt vielä valita siitä hyvä pätkä, mikä näytetään sit kun esitellään sitä Mrs.Dallowayta. Ja AH, Parkkinen oli ihQ, kun se siirsi meidän esityksen maanantaille perjantain sijaan<33 Heti helpotti edes vähän, koska tällä viikolla ei tosiaan oo ollu/oo turhaa aikaa.
(nyt vessatauko>>)
Mut toisaalta, v-loppu sit meneekin luultavasti melkein kokonaan historianjutun väsäämiseen. Ainakin toivon mukaan pääsen superhyvin selvyyteen Intian uskonnollisista kiemuroista ja hindulaisuuden syvimmästä olemuksesta. (joopajoo..)
Niin ja lauantaiaamuna pitää mennä konsallekkin soittamaan J-kvartetin kanssa. Oli muuten tän vuoden eka viulutunti tänään, ja Jari oli yllättävän hyvällä tuulella! Pelotti etukäteen vähän, et jos sillä on huono päivä ja se on turhautunut huonoihin oppilaisiinsa ja en osaa ja se rupee piiskaamaan mua. Mutta ei se piiskannu tänään (: Mietittiin tulevan kurssin (joko nyt keväällä HAHSENKUNÄKIS tai sit syksyllä) ohjelmistoa ja soitettiin Veracinia (sonaatin kuulemma saa soittaa nuoteista, jee! ja etydit, mut kaikki muu sit ulkoo..) ja sitä yhtä Kreutzerin etydiä. Ja HEI: Jartsu jopa sano, että palautin sen uskon siihen, ettei mussa mitään vikaa oo ja että oon hyvin kehityskelpoinen viulisti ;D lål. Tänään ei edes itketty. Eikä kyselty poikajuttuja. Ja sillä oli 14-v. hääpäivä! Koolia.
Kävelin Anttilalle iksän ja Vertsun luo ja näin Jennin Veljmiehessä ja sain säikäytettyä sen. Se näytti aika väsyneeltä. Mut niin mäkin kyllä oon. Syynä liian vähäiset yöunet + tänäänkin olin 11h menossa, ennen kuin pääsin kotiin. Hullua.
Ostin sieltä aurajuustopatongin ja siinä oli ihan liikaa aurajuustoa ja tuli kauhee jano.
Eilen sovittiin muuten epävirallisesti, että laulan ehkä muutaman biisin tosiaan siellä Wanhojen höskässä sit! =) Yhdet tyypit meinaa vetää siellä sellasta taustamusaa sen buffetin ajan, ja sit lopuks muutama esittävä-laulu, jossa sit olisin mä kans. Mut kattoo nyt, miten tää muotoutuu. Mut aika jännää! Oon hyräilly Armia tässä kaks päivää jo putkeen :DD
Laulamisesta tuli mieleen, että näin tänään Semmari-Uskin ruokalassa ja menin kovistelemaan sitä niistä laulukurssin numeroista, kun ne ei oo vieläkään ilmestynyt Wilmaan. Lupas laittaa. Paras olisi! Niin ja eilen kävin Puistokoululla (se on kyl niin hassu paikka, ruokalakin keskellä käytävää ;D) laulamassa Jennin ja Henriikan kanssa niitä teppeli24H-biisejä. Tai ainakin yritettiin vähän kattoo niitä ja jaella sooloja ja muutamuuta. Muistin taas, mikä vastuussaolemisessa on yks mukava puoli: saa päättää biisilistan ITE, eikä siten tarvi ottaa mitään tyhmiä biisejä, jotka on ääliöitä tai joita ei oo kiva laulaa. Sitten kun toinen tekee sen, ja sun pitää vaan hoitaa hommas (=laulaa), niin ei auta naputtaa, vaikkei kaikki biisit miellyttäis.
Ja sekin, että on vaikee sopeutua ja totuttautua toisten laulutyyliin ja -ääneen, koska kaikki tekee laulamisen niin eri tavalla. Omalla tavalla.
Haha, Mirkku laitto linkin, jossa on Terpan sivarikaverin musaa kuulemma. MUT TÄÄHÄN ON TUOMO PRÄTTÄLÄ! ;D 'Don't take it too hard' varmisti asian viimeistään, vaikka kuuntelin jo aluks että kuulostaapa samalta. Maailma on pieni O_O
Yks tuttava ilmotti eilen ihan ex tempore, että se tulee tutustumaan meidän lukioon tällä viikolla, OULUSTA, ja kaipaili yöpaikkaa. Lupasin toki. Tuntuu vaan tyhmältä, etten voi kyl hirveesti tarjota seuraani, kun mulla on kuitenkin ihan normaalikoulua täyspäiväsesti ja lisäks kaikki menot joka päivällä :D
Et pitää sit siitäkin huolehtia. Sitten pitäis päättää, mihin aiheeseen haluun musatiedossa perehtyä.
Mutta kaikesta huolimatta just NYT tuntuu ihan hyvältä. Vaikka oli pitkä päivä ja väsytti ja nukahtelin joka tunnilla ja oli viulutuntikin, niin mulla on nyt HYVÄ OLLA. Viulunkin kanssa tuntu siltä (niin kuin yleensä), että jos vaan saisin puristettua aikaa soittamiseen ja ylipäätään puristettua itteni soittamaan, niin se vois olla hirmu palkitsevaa. Ja ne biisit tuntu hauskoilta, ootan että pääsen työstämään niitä. Mutta tää fiilis on melkein aina hyvän viulutunnin jälkeen: se katoaa heti seuraavana päivänä, kun aattelee että 'onhan tässä vielä viikko, ei mitään hätää, teen nyt muita juttuja viel'. Ja sit muutama päivää ennen tuntia iskee taas ahdistus, kun ei ole soittanut eikä ole edennyt.
Onneks enää reilu viikko tätä jaksoa. Seuraava on kevyempi jakso, ja jos sitten sais enemmän tehtyäkin - tai vaikkei sais, niin ainakaan ei ois niin väsynyt ja ikävä ja ressaantunut. Ehtisi varastaa edes sieltä täältä pieniä hetkiä itelleen.
OI<33 SAIN JUST VIESTIN! JOKU SIIS KAIPAA MUA =))
Se on selvästi merkki lopettaa yksin blogaaminen turhanpäiväisenjoutavista asioista, kun kerta jossain on joku oikea lihaa ja verta oleva ihminen joka AJATTELI minua ja kirjoitti pienin sormin minulle VIESTIN!
Ihana elämä, vaikka meinaankin jatkuvasti nukahtaa pystyyn ja muutenkaan pimahtaa.
maanantai 12. tammikuuta 2009
Everybody hates somebody sometime
Mistä johtuu, että mun suosima bussi on aina maanantaisin suht väljä (sellanen, että on jopa tilaa seistä muualla kuin ihan edessä), mutta kaikkina muina aamuina ihan tupaten täysi? Miks maanantai on spesiaali? Onko sillon eniten laiskoja pummijoita, jotka tahtoo vielä vähän jatkaa v-loppua? Täytyy kuitenkin sanoo Kuopion Liikenteen eduks, kun oon sitä niin paljon haukkunu, että tänään se oli jopa suht ajoissa. Ei tarvinu pinkoa koululle ja hytistä hirmu kauaa pysäkillä (paitsi että ei tänään ollut edes niin kylmä kun iski ihan suojasäät, että olis kunnolla hytisyttänyt).
Huijasin muuten: ei me käsiteltykään vielä tänään realismia, vasta kauhu- ja tavan romantiikkaa. Mut keksiviikkona sitä sitten. Sain viimeinkin käsiini ton toisen moderninromaanin äikkää varten, Albert Camus'n Sivullinen. Sit esseessä mun pitää kai vertailla sen päähenkilötä siihen Trocchin Nuoren Aadamin päähenkilöön. Tossa on muuten jopa 10 sivuu enemmän, 159 :D Mikä tiiliskivi.
Camus alotti kirjansa näin: 'Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen.' Mrs.Dalloway alko jotenkin 'Mrs.Dalloway päätti/oli sanonut/aikoi itse ostaa/ostavansa kukat.' En muista sanatarkkaan, enkä jaksa mennä yläkertaan tarkistamaan. Nuoren Aadamin alotusta en muista. Jännää siis tässä on se, että kirjan ekat virkkeet vaikuttaa niin paljon :D Sellaset kunnon fantasiaeepokset tuskin alkaa sanoin 'äiti kuoli tänään'. Mut toisaalta tollanen saattaa temmata ihan eri tavalla mukaansa, verrattuna siihen jos heti iskee kasvoille armoton lausehirviö, jossa vaan kuvaillaan ja maalaillaan jotain maisemaa eikä päästä asiaan. Niin kuin muistaakseni TSH:ssa. Ehkä en siks koskaan päässyt Tom Bombadellin taloa pidemmälle. JOSKUS vielä luen sen.
Olis hauska, kun olis tajunnu laittaa pienestä asti kaikkien lukemiensa kirjojen alotus- ja lopetusvirkkeet ylös. Johonkin kirjaan tai vihkoon. En mä kyl tiedä miks se olis hauskaa mut olis vaan! =) Nyt on tosin vähän myöhästä muistaa enää kaikkia elämänsä aikana lukemia kirjoja, mutta toisaalta, mikäpä sitä estäis alottamasta vaikka sitten nyt..
Kävin muuten pissittämässä Neraa, ja tuol tihku räntää (tai no vettä tarkemmin ajatellen..). Aina kun sataa edes vähän, niin mun tukasta heti lemahtaa sellanen tuoksahdus/löyhkä, joka koostuu sen vahan+lakan aromeista, mitä käytän. Se on kummaa. Tosin melko ymmärrettävää u_u
Meidän alttoviulisti loisti taas poissaolollaan, joten soiteltiin kolmistaan. Ja Jari puhu siitä Kamus-viikosta, joka kivasti sattuu näköjään just samalle viikolle Wanhojen kanssa. Onneks edes mun jakso vaihtuu ennen sitä, ja 8.10aamut muuttuu 9.40aamuiksi (RAKKAUS<33). Ja on muutenkin rennompaa; lyhyemmät päivät, vain YKS matikankurssi, jnejne. Mutta kiva, kun pitää sit stressata sitä Beethowenia tanssiaskelten lisäks. Joopata.
Päätin hiljaisesti itsekseni, että en todellakaan kirjota tänne blogiin sanaakaan Wanhoista ennen kuin ne on ohi, mutta nyt on pakko. Tuntuu, ettei edes ruokapöytäkeskustelut koske mitään muuta kuin niitä tansseja:
N1: "Minkäköhän värisen kravatin se laittaa?"
S: "Onko sillä muka mitään väliä?"
N1&N2: "NO ON!"
N1: "Ei mut oikeesti, koska mulla on sinihopee mekko ja sulla ruskee."
N2: "Niin.. no mut ei sillä oo niin väliä." ( < just sano, että sillä on? :D)
N1: "No mut hei, se oli kuitenkin sun pari alkuperäsesti" (muistan ton sanamuodon vieläkin, koska ite sanoisin 'alunperin' enkä 'alkuperäsesti' o_o)
N2: "Minkä värinen puku Orvokki sulla on?"
O: "Se on salaisuus?"
N2: "AI ON!"
O: "Hähä, no ei vais" (se tosiaan on, koska en oo mekkoo vielä hankkinukkaan)
N1: "Mut hitsi ku mä mietin, et ottasko sen meikkauksen seittemäks ku sit sen jälkeen voisin mennä kampaajalle ja sit.."
Ja tätä rataa.
Siis: omalla tavallani ymmärrän tän hysterian (varsinkin kun kyseisillä neidoilla oli just ollu tanssia ennen ruokailua ja ne tuli sieltä suoraan syömään), mutta hei, Wanhoihin on kuitenkin vielä kuukausi. Ei se ehkä ÄLTSIN pitkä aika ole, mut kuitenkin.
Jos päätän olla osallistumatta Wanhojen puimiseen tän niitä edeltävän kuukauden ajan(ja sen jälkeisen kuukauden niiden ruotimiseen..), niin pitääkö mun olla ihan hiljaa ruokapöydässäkin? Eikö lukiolaistytöt osaa jutella enää muusta?
Huooh.
No mutta siis, se ihan TÄRKEIN syy sille, miks rikon nyt lupaukseni olla kirjottamatta Wanhoista on se, että liikunnanope tuli tänään ahdistelemaan mua.
M: "Orvokki, soitatkos sä vielä?"
O: "...öö, no joo, soitan.."
M: "Ihan aktiivisesti?"
O: "Joo."
M: "No kuule mitäs olisit mieltä sellasesta pienestä musiikkijutusta siihen Buffetti-hetkeen sillon, oisko sulla ketään soittokaveria tässä kakkosista?"
O: "Eeen mä kyllä tiedä keitään muita oikeestaan ketkä soittas. Ja tota, EN kyllä kovin mielelläni oikeestaan soittas."
M: "Ai etkö?"
O: "No en joo.. enemmän mä tykkään esiintyä laulamalla kun soittamalla."
M: "No mut entäs se sitten?"
O: "Öö-- ai millasta musaa siihen oikein pitäs olla..?" o_o'
M: "Niin, sitä voitas miettiä"
O: "Ai jotain rakkauslauluja?" (alko heti pyörimään päässä 'jokaiselle joku on kai rakkain..')
M: "Joo! Se vois varmaan olla!"
O: "No mut tota.."
M: "No hei mietippä vähän ens tunnille" jnejne.
(ymmärrätte varmaan, ettei mun suorat lainaukset voi millään olla sanatarkallisesti tosia, mutta mistäs te tiedätte, onko mikään totta, mitä teille syötän ;D)
Kotiin mennessä huomasin jo, että olin tahtomattanakin innostunut ajatuksesta. Mun olis tehny mieli laulaa joku biisi jo joulujuhlassa (koska on niin HUIPPUJA joululauluja! aah), ja toi ei olis ees niin paha, kun se on mun ymmärtääkseni pelkille kakkosille - anteeksi, tuleville WANHOILLE.
En kyl tiedä, mitkä biisit vois sopia. Siis kivoja lauluja on vaikka miten, mutta olis hyvä jos se edes jotenkin liittyis päivän teemaan. Se 'Jokaiselle joku on kai rakkain/Everybody Loves Somebody' ois kyllä aika vahva ehdokas. Ja sit kun selasin tota räkkäysläyly-kirjaa (jota iskä on paikkaillut laastareilla, söpöä), niin iski silmiiiiiiin (ette ikänä arvaa) ...
ARMI!
Eli siis se missibiisi. Neitosista ken on kaunein, tyttö kaikkein muodokkain.. Ei kun anteeks, herttaisin. 8) No mut se ois jotenkin aika sopiva, ja sitä vois muokkailla tyyliin 'Herroista ken on komein, poika kaikken ihQlein..' tai jotain. (No okei, ei menny rytmillisesti ihan kympisti, mut kuiteski)
Mut oisko vähän hyvä 8) Tuleeko mieleen mitään sopivia kipaleita salilliselle iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautuneita wanhoja??
Ois kiva päästä laulamaan.
Mut tarvis kyl ainakin pari soittajaakin. o_o
Aika kyrsästä, kun ei osaa ite muuta kun hakata pianoo, ei sitäkään ees soittaa kunnolla.
BTW! Aatelkaa, et tänään olin tehny läksyt ihan superaikasin, ehkä jo joskus ennen YHDEKSÄÄ! OMGOMGOMG
Ainakin ne pakollisimmat.
Nyt menisin hakkaa pianoo ja rääkymään tonne olkkariin, jos Vera ei pelais siellä sillä tyhmällä uudella pelikoneellansa. Ehkä meen ajaa sen poijes. MORO>
EDIT// Mun niskat+hartiat on ihan superjumissa jotenkin, säteilee oikein päähänkin, eikä sitä tapahdu melkein koskaan. Ei mua ikinä koske päähän.
Mut nyt jopa melkein voisin sanoa, että mulla on pääkipua. Outoo.
Ja se tuli vielä mieleen, että olen ylpeä Tumpasta, kun se kaikesta huolimatta oli sittenkin päättänyt luoda sen inttiblogin (; Olin nukkunu ehkä puol tuntia, kun heräsin viestiääneen ja yritin vaan lukee sitä kännykänruutua silmät ihan sikkuralla. Mut tajusin kuitenkin unenpöpperössä sen, että se oli muutanut mielensä! Jee! (JA TSEMBII TUOMOLLE INTTIIN!! tuore alokas)
Ei tosin antanut osotetta. VIELÄ. >_>
Huijasin muuten: ei me käsiteltykään vielä tänään realismia, vasta kauhu- ja tavan romantiikkaa. Mut keksiviikkona sitä sitten. Sain viimeinkin käsiini ton toisen moderninromaanin äikkää varten, Albert Camus'n Sivullinen. Sit esseessä mun pitää kai vertailla sen päähenkilötä siihen Trocchin Nuoren Aadamin päähenkilöön. Tossa on muuten jopa 10 sivuu enemmän, 159 :D Mikä tiiliskivi.
Camus alotti kirjansa näin: 'Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen.' Mrs.Dalloway alko jotenkin 'Mrs.Dalloway päätti/oli sanonut/aikoi itse ostaa/ostavansa kukat.' En muista sanatarkkaan, enkä jaksa mennä yläkertaan tarkistamaan. Nuoren Aadamin alotusta en muista. Jännää siis tässä on se, että kirjan ekat virkkeet vaikuttaa niin paljon :D Sellaset kunnon fantasiaeepokset tuskin alkaa sanoin 'äiti kuoli tänään'. Mut toisaalta tollanen saattaa temmata ihan eri tavalla mukaansa, verrattuna siihen jos heti iskee kasvoille armoton lausehirviö, jossa vaan kuvaillaan ja maalaillaan jotain maisemaa eikä päästä asiaan. Niin kuin muistaakseni TSH:ssa. Ehkä en siks koskaan päässyt Tom Bombadellin taloa pidemmälle. JOSKUS vielä luen sen.
Olis hauska, kun olis tajunnu laittaa pienestä asti kaikkien lukemiensa kirjojen alotus- ja lopetusvirkkeet ylös. Johonkin kirjaan tai vihkoon. En mä kyl tiedä miks se olis hauskaa mut olis vaan! =) Nyt on tosin vähän myöhästä muistaa enää kaikkia elämänsä aikana lukemia kirjoja, mutta toisaalta, mikäpä sitä estäis alottamasta vaikka sitten nyt..
Kävin muuten pissittämässä Neraa, ja tuol tihku räntää (tai no vettä tarkemmin ajatellen..). Aina kun sataa edes vähän, niin mun tukasta heti lemahtaa sellanen tuoksahdus/löyhkä, joka koostuu sen vahan+lakan aromeista, mitä käytän. Se on kummaa. Tosin melko ymmärrettävää u_u
Meidän alttoviulisti loisti taas poissaolollaan, joten soiteltiin kolmistaan. Ja Jari puhu siitä Kamus-viikosta, joka kivasti sattuu näköjään just samalle viikolle Wanhojen kanssa. Onneks edes mun jakso vaihtuu ennen sitä, ja 8.10aamut muuttuu 9.40aamuiksi (RAKKAUS<33). Ja on muutenkin rennompaa; lyhyemmät päivät, vain YKS matikankurssi, jnejne. Mutta kiva, kun pitää sit stressata sitä Beethowenia tanssiaskelten lisäks. Joopata.
Päätin hiljaisesti itsekseni, että en todellakaan kirjota tänne blogiin sanaakaan Wanhoista ennen kuin ne on ohi, mutta nyt on pakko. Tuntuu, ettei edes ruokapöytäkeskustelut koske mitään muuta kuin niitä tansseja:
N1: "Minkäköhän värisen kravatin se laittaa?"
S: "Onko sillä muka mitään väliä?"
N1&N2: "NO ON!"
N1: "Ei mut oikeesti, koska mulla on sinihopee mekko ja sulla ruskee."
N2: "Niin.. no mut ei sillä oo niin väliä." ( < just sano, että sillä on? :D)
N1: "No mut hei, se oli kuitenkin sun pari alkuperäsesti" (muistan ton sanamuodon vieläkin, koska ite sanoisin 'alunperin' enkä 'alkuperäsesti' o_o)
N2: "Minkä värinen puku Orvokki sulla on?"
O: "Se on salaisuus?"
N2: "AI ON!"
O: "Hähä, no ei vais" (se tosiaan on, koska en oo mekkoo vielä hankkinukkaan)
N1: "Mut hitsi ku mä mietin, et ottasko sen meikkauksen seittemäks ku sit sen jälkeen voisin mennä kampaajalle ja sit.."
Ja tätä rataa.
Siis: omalla tavallani ymmärrän tän hysterian (varsinkin kun kyseisillä neidoilla oli just ollu tanssia ennen ruokailua ja ne tuli sieltä suoraan syömään), mutta hei, Wanhoihin on kuitenkin vielä kuukausi. Ei se ehkä ÄLTSIN pitkä aika ole, mut kuitenkin.
Jos päätän olla osallistumatta Wanhojen puimiseen tän niitä edeltävän kuukauden ajan(ja sen jälkeisen kuukauden niiden ruotimiseen..), niin pitääkö mun olla ihan hiljaa ruokapöydässäkin? Eikö lukiolaistytöt osaa jutella enää muusta?
Huooh.
No mutta siis, se ihan TÄRKEIN syy sille, miks rikon nyt lupaukseni olla kirjottamatta Wanhoista on se, että liikunnanope tuli tänään ahdistelemaan mua.
M: "Orvokki, soitatkos sä vielä?"
O: "...öö, no joo, soitan.."
M: "Ihan aktiivisesti?"
O: "Joo."
M: "No kuule mitäs olisit mieltä sellasesta pienestä musiikkijutusta siihen Buffetti-hetkeen sillon, oisko sulla ketään soittokaveria tässä kakkosista?"
O: "Eeen mä kyllä tiedä keitään muita oikeestaan ketkä soittas. Ja tota, EN kyllä kovin mielelläni oikeestaan soittas."
M: "Ai etkö?"
O: "No en joo.. enemmän mä tykkään esiintyä laulamalla kun soittamalla."
M: "No mut entäs se sitten?"
O: "Öö-- ai millasta musaa siihen oikein pitäs olla..?" o_o'
M: "Niin, sitä voitas miettiä"
O: "Ai jotain rakkauslauluja?" (alko heti pyörimään päässä 'jokaiselle joku on kai rakkain..')
M: "Joo! Se vois varmaan olla!"
O: "No mut tota.."
M: "No hei mietippä vähän ens tunnille" jnejne.
(ymmärrätte varmaan, ettei mun suorat lainaukset voi millään olla sanatarkallisesti tosia, mutta mistäs te tiedätte, onko mikään totta, mitä teille syötän ;D)
Kotiin mennessä huomasin jo, että olin tahtomattanakin innostunut ajatuksesta. Mun olis tehny mieli laulaa joku biisi jo joulujuhlassa (koska on niin HUIPPUJA joululauluja! aah), ja toi ei olis ees niin paha, kun se on mun ymmärtääkseni pelkille kakkosille - anteeksi, tuleville WANHOILLE.
En kyl tiedä, mitkä biisit vois sopia. Siis kivoja lauluja on vaikka miten, mutta olis hyvä jos se edes jotenkin liittyis päivän teemaan. Se 'Jokaiselle joku on kai rakkain/Everybody Loves Somebody' ois kyllä aika vahva ehdokas. Ja sit kun selasin tota räkkäysläyly-kirjaa (jota iskä on paikkaillut laastareilla, söpöä), niin iski silmiiiiiiin (ette ikänä arvaa) ...
ARMI!
Eli siis se missibiisi. Neitosista ken on kaunein, tyttö kaikkein muodokkain.. Ei kun anteeks, herttaisin. 8) No mut se ois jotenkin aika sopiva, ja sitä vois muokkailla tyyliin 'Herroista ken on komein, poika kaikken ihQlein..' tai jotain. (No okei, ei menny rytmillisesti ihan kympisti, mut kuiteski)
Mut oisko vähän hyvä 8) Tuleeko mieleen mitään sopivia kipaleita salilliselle iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautuneita wanhoja??
Ois kiva päästä laulamaan.
Mut tarvis kyl ainakin pari soittajaakin. o_o
Aika kyrsästä, kun ei osaa ite muuta kun hakata pianoo, ei sitäkään ees soittaa kunnolla.
BTW! Aatelkaa, et tänään olin tehny läksyt ihan superaikasin, ehkä jo joskus ennen YHDEKSÄÄ! OMGOMGOMG
Ainakin ne pakollisimmat.
Nyt menisin hakkaa pianoo ja rääkymään tonne olkkariin, jos Vera ei pelais siellä sillä tyhmällä uudella pelikoneellansa. Ehkä meen ajaa sen poijes. MORO>
EDIT// Mun niskat+hartiat on ihan superjumissa jotenkin, säteilee oikein päähänkin, eikä sitä tapahdu melkein koskaan. Ei mua ikinä koske päähän.
Mut nyt jopa melkein voisin sanoa, että mulla on pääkipua. Outoo.
Ja se tuli vielä mieleen, että olen ylpeä Tumpasta, kun se kaikesta huolimatta oli sittenkin päättänyt luoda sen inttiblogin (; Olin nukkunu ehkä puol tuntia, kun heräsin viestiääneen ja yritin vaan lukee sitä kännykänruutua silmät ihan sikkuralla. Mut tajusin kuitenkin unenpöpperössä sen, että se oli muutanut mielensä! Jee! (JA TSEMBII TUOMOLLE INTTIIN!! tuore alokas)
Ei tosin antanut osotetta. VIELÄ. >_>
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Anonyymit stalkkaajat
Jaahas, sinne meni taas yks viikonloppu. Mun piti saada hurjan paljon aikaseks (tai se oli suunnitelmissa, mut niinhän mulla aina), mutta loppujen lopuks jäi aika vähän käteen. Nojaa. Oli se ihan odotettavissakin, että olen laiska ja saamaton.
En osaa ryhdistäytyä, vaikka aina uhkaan että pitäs. Säälittävää.
Mut matikkaa ainakin sain laskettua: eka oli ihan hirmu vaikee päästä sisälle siihen derivoimiseen, kun perjantain vikalla tunnilla en oikein jaksanu keskittyä muuhun paitsi yrittämään pysyä hereillä. Enkä tajuu, että millon olis parempi käyttää sitä toista kaavaa ja millon toista, jos se lopputulos on kuitenkin sama? Arh, en tykkää jos on liikaa valinnanvaraa! (sellasissa asioissa, mistä en välitä/osaa muodostaa mielipidettä).
Kielet jätin huomiselle, kun tunnit on vasta tiistaina. Ja hissanjuttua en jaksanu alottaa (ylläri). Enkä uskontoakaan (YLLÄRI). LÅL.
Tää on hei ihan hullua. Pelkästään nyt illan aikana, mitä tein läksyjä, tää blogi on ladattu yli 33 kertaa. Siis haloo :DD Eihän se tietty tarkota, että yli 33 eri jamppaa olis käyny tiirailemassa täälä, mutta kuitenkin. En tiedä, pitäskö olla imarreltu vai pelätä. Yks kaveri sano, että se ymmärtää ehkä vähän paremmin, mitä mun pään sisällä liikkuu kun se on lukenu näitä sepotuksia. Mietin, että kokeekohan joku muukin samalla tavalla - vaikka joku sellanen, ketä en ees vältsil tunne. Mutta vaivautuuko joku lukemaan tuntemattoman blogia aktiivisesti?
Tai no, kyllä itekkin seuraan aika montaa sarjisblogia, vaikken oo kaikkia niitä tyyppejä edes nähnyt livenä koskaan :D (Yhen kaa tosin jutskasin sarjisfestareilla ja ostin siltä kaks kirjaa, HIH) No mut joo.
Toisaalta ootan jo koeviikkoa, että pääsis eroon näistä tän jakson kursseista, mutta toisaalta pelottaa, esim just noi kaks matikankurssia. Kokeessa voi hyvällä lykyllä olla aina ihan pihalla, kun eessä ei ookkaan kirjan esimerkkejä ja kirjan takaa ei voikkaan kattoo, menikö vastaus oikein. Ja muistan vieläkin sen, miten geometriankurssin kokeessa tuli totaalinen blackout, eikä yksinkertasesti ollu hajuakaan, miten lähteä rakentamaan niitä laskuja. Se oli kauhee kokemus. Mutta iteppä oon masokisti, ja otin pitkän matikan. Orvokki, oot niin FIKSU<33 uuh lääh
Sain kuningasidean ja yritin innostaa Tumpan luomaan inttiblogin, kun siitä tulee huomenna alokas. Mut se oli periaatteesta vastarannankiiski, eikä inspaantunu. Ääliö.
Huomenna alkaa kyllä viimeistään kunnon pudotus normi arkeen. 8.10-15.50 koulua, J-kvartetti, läksyt (ja ai niin, pitää muistaa sopii viulutunti u_u), ja plaaplaaplaa. Ja keksiviikkona pitää jäädä koulun jälkeen valintainfoon. Joopa. Ja perjantaina on vissiin se äikän kirjahöskä. Ja torstaiks pitäs miettiä musatietoon, että mihin aiheeseen tahdon paneutua. + se hissa ja + se uksonto. + että mun pitäs ryhtyä viimeinkin ahkeraksi ja asialleen omistautuneeksi viulistiksi ja ruveta
harjottelemaan. Säännöllisesti. Usein. Keskittyneesti.
Joo. Varpilla tapahtuu. (AARH, taas maalailin piruja seinille, paitsi tein sen sarkasmin avulla, niin eihän sitä sillon lasketa?)
En muista, mitä muuta viikolla piti tapahtua, kun en jaksa nyt miettiä. Ja oon muutenkin kyllästynyt siihen, että aina joko märehin menneisyyttä tai murehin tulevaisuutta. Siinä unohtuu aina nauttia nykyisestä hetkestä.
Esim nyt voisin sen sijaan, että mietin ens viikon tuskia ja pahdistuksia, huomata että hei, mulla on PUHDAS olla, koska kävin saunassa, ja että puhdas tukka tuntuu niin kevyeltä päässä ettei ees huomaa että sitä olisi (minun runsaat kutrini ;D), ja että mulla on nälkä ja että toinen kankku on puutunut kun istun tässä niin epäergonomisesti ja että en kuule muuta, kuin koneen hurinan, jääkaapin ja/tai pakastimen pulputuksen (en keksiny parempaakaan sanaa) niin ja näiden näppisten äänet.
Ja että toi hunaja tossa purkissa on vieläkin kiteytynyttä, vaikka sen pitäs olla juoksevaa. Mikä huijaus.
Ja että mun säärtä kutittaa. Piti äsken raapia sitä.
Ja että nyt menee jutut niin mahtaviks, että taidan sulkea tän vitsin koneen ja syödä ja yrittää ajautua yläkertaan nuQQ :D Aamulla superiloisena ja -energisenä ja -pirteänä äikäntunnilla kuuntelemassa, kun Parkkinen opettaa meille realismin ajan klassikkoteoksia. Hihkun riemusta jo nyt. Jipii.
Mustat silmäpussit ja pilkkivä pää.
En osaa ryhdistäytyä, vaikka aina uhkaan että pitäs. Säälittävää.
Mut matikkaa ainakin sain laskettua: eka oli ihan hirmu vaikee päästä sisälle siihen derivoimiseen, kun perjantain vikalla tunnilla en oikein jaksanu keskittyä muuhun paitsi yrittämään pysyä hereillä. Enkä tajuu, että millon olis parempi käyttää sitä toista kaavaa ja millon toista, jos se lopputulos on kuitenkin sama? Arh, en tykkää jos on liikaa valinnanvaraa! (sellasissa asioissa, mistä en välitä/osaa muodostaa mielipidettä).
Kielet jätin huomiselle, kun tunnit on vasta tiistaina. Ja hissanjuttua en jaksanu alottaa (ylläri). Enkä uskontoakaan (YLLÄRI). LÅL.
Tää on hei ihan hullua. Pelkästään nyt illan aikana, mitä tein läksyjä, tää blogi on ladattu yli 33 kertaa. Siis haloo :DD Eihän se tietty tarkota, että yli 33 eri jamppaa olis käyny tiirailemassa täälä, mutta kuitenkin. En tiedä, pitäskö olla imarreltu vai pelätä. Yks kaveri sano, että se ymmärtää ehkä vähän paremmin, mitä mun pään sisällä liikkuu kun se on lukenu näitä sepotuksia. Mietin, että kokeekohan joku muukin samalla tavalla - vaikka joku sellanen, ketä en ees vältsil tunne. Mutta vaivautuuko joku lukemaan tuntemattoman blogia aktiivisesti?
Tai no, kyllä itekkin seuraan aika montaa sarjisblogia, vaikken oo kaikkia niitä tyyppejä edes nähnyt livenä koskaan :D (Yhen kaa tosin jutskasin sarjisfestareilla ja ostin siltä kaks kirjaa, HIH) No mut joo.
Toisaalta ootan jo koeviikkoa, että pääsis eroon näistä tän jakson kursseista, mutta toisaalta pelottaa, esim just noi kaks matikankurssia. Kokeessa voi hyvällä lykyllä olla aina ihan pihalla, kun eessä ei ookkaan kirjan esimerkkejä ja kirjan takaa ei voikkaan kattoo, menikö vastaus oikein. Ja muistan vieläkin sen, miten geometriankurssin kokeessa tuli totaalinen blackout, eikä yksinkertasesti ollu hajuakaan, miten lähteä rakentamaan niitä laskuja. Se oli kauhee kokemus. Mutta iteppä oon masokisti, ja otin pitkän matikan. Orvokki, oot niin FIKSU<33 uuh lääh
Sain kuningasidean ja yritin innostaa Tumpan luomaan inttiblogin, kun siitä tulee huomenna alokas. Mut se oli periaatteesta vastarannankiiski, eikä inspaantunu. Ääliö.
Huomenna alkaa kyllä viimeistään kunnon pudotus normi arkeen. 8.10-15.50 koulua, J-kvartetti, läksyt (ja ai niin, pitää muistaa sopii viulutunti u_u), ja plaaplaaplaa. Ja keksiviikkona pitää jäädä koulun jälkeen valintainfoon. Joopa. Ja perjantaina on vissiin se äikän kirjahöskä. Ja torstaiks pitäs miettiä musatietoon, että mihin aiheeseen tahdon paneutua. + se hissa ja + se uksonto. + että mun pitäs ryhtyä viimeinkin ahkeraksi ja asialleen omistautuneeksi viulistiksi ja ruveta
harjottelemaan. Säännöllisesti. Usein. Keskittyneesti.
Joo. Varpilla tapahtuu. (AARH, taas maalailin piruja seinille, paitsi tein sen sarkasmin avulla, niin eihän sitä sillon lasketa?)
En muista, mitä muuta viikolla piti tapahtua, kun en jaksa nyt miettiä. Ja oon muutenkin kyllästynyt siihen, että aina joko märehin menneisyyttä tai murehin tulevaisuutta. Siinä unohtuu aina nauttia nykyisestä hetkestä.
Esim nyt voisin sen sijaan, että mietin ens viikon tuskia ja pahdistuksia, huomata että hei, mulla on PUHDAS olla, koska kävin saunassa, ja että puhdas tukka tuntuu niin kevyeltä päässä ettei ees huomaa että sitä olisi (minun runsaat kutrini ;D), ja että mulla on nälkä ja että toinen kankku on puutunut kun istun tässä niin epäergonomisesti ja että en kuule muuta, kuin koneen hurinan, jääkaapin ja/tai pakastimen pulputuksen (en keksiny parempaakaan sanaa) niin ja näiden näppisten äänet.
Ja että toi hunaja tossa purkissa on vieläkin kiteytynyttä, vaikka sen pitäs olla juoksevaa. Mikä huijaus.
Ja että mun säärtä kutittaa. Piti äsken raapia sitä.
Ja että nyt menee jutut niin mahtaviks, että taidan sulkea tän vitsin koneen ja syödä ja yrittää ajautua yläkertaan nuQQ :D Aamulla superiloisena ja -energisenä ja -pirteänä äikäntunnilla kuuntelemassa, kun Parkkinen opettaa meille realismin ajan klassikkoteoksia. Hihkun riemusta jo nyt. Jipii.
Mustat silmäpussit ja pilkkivä pää.
Kitkerä katkeruus
En viittiny valvoo eilen yöllä myöhempään, mitä jo valvoin, joten jätin suosiolla kirjottamisen aamuun.
Mikä siinä oikein on, että vaikka mulla on v-loppusinkin kello soimassa ja torkuttelen ja yritän nousta, niin en vaan kykene? On niin ihanaa jäädä sinne sänkyyn.. aaarh!
Ois hyvä, jos kaikki asiat tulis ruiskuissa. Haluisin heti ekaks sellasen heräämiskyky-ruiskauksen. Sit sellasen, joka estäs mua turhia murehtimasta tai maalailemasta piruja seinille (=ehkä maailman turhin ja YLEISIN asia, mitä ihmiset tekee). Sit kaikki kieliruiskaukset olis ihan jees, niin ei tarvis päntätä jotain ruottia tai epsanjaa. Ja sit viulunsoittoruiskaus jnejne. Vaikka olishan se tylsää, jos kaikki sit vois ottaa ties mitä ruiskuja ja loppujen lopuks kaikki olis supereita vaikka missä ja liian samanlaisia.
Vähän niinkö Ihmeperheessä sano se pahis: "Ja kun kaikki ovat supereita (hähähähohohoHAHAHA) - niin KUKAAN ei ole...". Se on muuten sikahyvä leffa, ja huippu musat! :D Tulis kakkososakin.
Käytiin eilen aamulla Hennin ja Neran kanssa kävelyllä metässä. Henni oli uhrautuvainen, kun se lähti mukaan vaikka se onnistu vaan särkylääkehuurujen voimalla. Hyvähyvä!
Sivuttiin Vuorilampee, jonka jälkeen lähdettiin Pilppaa kohti. Heti Vuorilammen jälkeen alko tulemaan hiihtäjiä. Ja just Pilpan liepeillä oli tyyppejä kolaamassa sitä tietä, ja sitten yks mies sano meille ystävällisyydellä peitetyn happamesti että tää on sit hiihtäjiä varten, eikä kävelijöitä kaivata tänne. Ärsytti, kun ei siinä ollut edes kunnon latuja.
Ymmärrän kyllä sen sillä, että hiihtäjien sesonkiaika on tosi vähän aikaa vuodesta, mutta SILTI! Minkä takia ne saa sitten omia kaikki reitit, mitkä haluaa ja kävelijöille/koiristeille jää vaan jämät? Tyhmä ukko.
Käytiin tsekkaamassa lenkin jälkeen Hennin äipän mesta, ja oli ihan hassua kun se oli samassa talossa ku Mintun asunto. Oon kävelly sen oven ohi vaikka kuinka monesti tietämättä :D Nera oli taas yks ahdistuspahdistus, se ei osaa ikinä rauhottua vieraassa paikassa ja nytkin se vaan tosi kohteliaan vihjailevasti hengaili ulko-oven edessä. Kyllä se jossain vaiheessa nukkukin makkarin oviaukossa. Mut silti. Törkimys.
Mentiin jään poikki kotiin ja tarkotukseni oli edellisen blogimerkinnän mukaisesti ruveta OPISKELEMAAN ja tekemään KOULUJUTTUJA. Ja arvatkaa mitä?
EN TEHNYT KOKO PÄIVÄNÄ MITÄÄN KOULUUN VIITTAAVAAKAAN! AAHHAHHAHHAHAHHHAAA!
Ei kyllä paljon naurata. Se tarkottaa sitä, että tänään on PAKKO.
INHOON tota sanaa. PAKKO.
P
A
K
K
O
.
Joku vois tulla ampumaan mun aivot pihalle (niinkuin Hartigan itseltään Sin Cityssä, voi Nancy-parkaa..), niin sitten ei tarvis tehä mitään kun voisin perustella: "Voi että, siis mä tosi mielelläni tekisin ton, mutta mä en VOI, kun ei mulla oo AIVOJA!" Mm-m.
Illalla menin n-iltaan, vaikkei nyt hirveesti huvittanu, mut menin kuitenkin. Oli ehkä enkkavähän porukkaa ja muutenkin vähän kuivaa. Iltsipaltsillakin tytöt jutteli vaan jostain Qmista israelilaisista sotilaista joilla on aseet. O_O En oikein lämmenny. Ja tää on vähän aikasta, koska ne pääsee Israeliin vasta keväällä kattelemaan niitä miehiä.
Mentiin Minden kanssa bussilla kotiin ja se kuski oli ihan tosi yrmy (ja me oltiin siinä vaiheessa ootettu jo melko kauan kaiken lisäks). Kun pysähyttiin keskustassa niin se bussin peräpää pomppi kolme kertaa ihan SAIRAAN TÖYSSYSESTI! Minttu meinas lentää melkein käytävälle, kun se istu ihan takapenkillä keskellä. Se oli ihan ku vuoristoradassa LÅL.
Sit siihen tuli kolme poikaa meidän eteen jotka salamyhkäisesti kierrätti nuuskapurkkia ja sit niillä oli kova ryhmähenki ku kaikilla oli törkee turvotus ylähuulessa sattuneesta syysta LÅL.
Mulla oli antoisa mesekeskusteluilta. Jennin kanssa käytiin läpi biisivaihtoehtoja sinne Eelimille sit helmikuussa (juttu asettui sillä tavalla, et meen nyt kuitenkin laulamaan, mutta Jennillä on päävastuu), ja ehottelin kaikki lemppariylppäbiisit. Vaik oon kyl kyllästyny melkein kaikkiin, tai melkein kaikissa mättää joku. Pitäs varmaan ruveta tekemään omia, niin ei tarvis valittaa.
Tämän lisäksi ystävämme TUMPPA ilmotti, että nyt se haluiskin leikata tukkansa ennen inttiä!
!
Olin(OLEN EDELLEEN) NIIIIIN vihanen!
Se vitja lupas mulle jo ainakin vuos sitten (ellei kauemminkin), että saan leikata sen sitten puliks kun armeija koittaa, vaikka en ees aatellu sillon, että oikeesti olis mahdollista mun leikata välimatkan takia. MUTTA nyt kun ne oli uv:nä käymässä, niin se OLIS ollu mahdollista!!
MUTTA SE VAUVA JÄNISTI!
Ja nyt se väitti, etten muka painostanu tarpeeks ja ettei se itekkään tiedä, miks se ei antanu mun leikata. IHAN KUN TÄÄ OLIS MUN SYY!
Olen niin katkera. Katkerankitkerä. (tähän joku tosi ruma sana, valitse itse)
Ja tiedän Tumppa että luet tätä, joten häpeä!!
Sitten juttelin yhden kaverin kanssa sen tyttösotkuista. Se on niissä yks murheenkryyni, kun se joutuu jatkuvasti hukkaan tunteidensa kanssa, vaikka kuvittelee aina vähän väliä että nyt on selvät sävelet.
Mulla menee täydet empatiat sen puolelle, koska haluisin niin kovasti että sille kävis vielä hyvin. Tai no totta kai haluisin, että KAIKILLE kävis rakkausasioissa hyvin, mutta etenkin sille, koska se on joutunu kärvistelemään jo monta vuotta noita juttuja. Ja riutumaan. Voivoi.
Miksi tunteet aina riuduttaa ihmistä?
Paitsi mua. Kun oon tunnevammanen ja kylmä, ja pidän kaikkia varmaan liian huonoina itelleni tai jotain, kun en ihastu kehenkään tai tunne romanttisia tunteita ketään kohtaan.
Paitsi NEEKKUA <33 My only true love. ihQ
(Korventaa: join eka kupillisen Earl Greytä, mutta nyt äippä ja iskä tuli tohon (dataan siis vaihteeks taas keittiössä), ja iskä tekee aina ihan tajutonta myrkkyteetä Ceylon Phobbista, ihan ÄLTSIN vahvaa. Se korventaa eikä maistu ees enää hyvältä, ja laitoin äsken tohon vettäkin tajuttomasti mut ei helpottanut u_u)
Seppo laitto yöllä viestiä, että sen työvuorot menee niin huonosti, ettei voi tulla rumpuihin sinne Temppeli24:een. En tiedä, mistä me nyt saadaan rumpali. Ketään ehdokkaita?
EDIT// Kun toissapäivänä kävin vikan kerran yöllä, niin kävijälaskuri näytti jotain 230. Kun menin eilen illalla, niin se näytti 270 jotain!
SIIS ANTEEKS MUT:
Joko mulla on huono muisti ja muistan väärin TAI sitten on vaan aika paljon niitä joilla ei oo elämää tai jotka on tirkistelynhaluisia ja tahtoo tietää mun mahdottoman mielenkiintoisesta elämästä :D Voi te anonyymit kun ette jätä kommenttia.
Mikä siinä oikein on, että vaikka mulla on v-loppusinkin kello soimassa ja torkuttelen ja yritän nousta, niin en vaan kykene? On niin ihanaa jäädä sinne sänkyyn.. aaarh!
Ois hyvä, jos kaikki asiat tulis ruiskuissa. Haluisin heti ekaks sellasen heräämiskyky-ruiskauksen. Sit sellasen, joka estäs mua turhia murehtimasta tai maalailemasta piruja seinille (=ehkä maailman turhin ja YLEISIN asia, mitä ihmiset tekee). Sit kaikki kieliruiskaukset olis ihan jees, niin ei tarvis päntätä jotain ruottia tai epsanjaa. Ja sit viulunsoittoruiskaus jnejne. Vaikka olishan se tylsää, jos kaikki sit vois ottaa ties mitä ruiskuja ja loppujen lopuks kaikki olis supereita vaikka missä ja liian samanlaisia.
Vähän niinkö Ihmeperheessä sano se pahis: "Ja kun kaikki ovat supereita (hähähähohohoHAHAHA) - niin KUKAAN ei ole...". Se on muuten sikahyvä leffa, ja huippu musat! :D Tulis kakkososakin.
Käytiin eilen aamulla Hennin ja Neran kanssa kävelyllä metässä. Henni oli uhrautuvainen, kun se lähti mukaan vaikka se onnistu vaan särkylääkehuurujen voimalla. Hyvähyvä!
Sivuttiin Vuorilampee, jonka jälkeen lähdettiin Pilppaa kohti. Heti Vuorilammen jälkeen alko tulemaan hiihtäjiä. Ja just Pilpan liepeillä oli tyyppejä kolaamassa sitä tietä, ja sitten yks mies sano meille ystävällisyydellä peitetyn happamesti että tää on sit hiihtäjiä varten, eikä kävelijöitä kaivata tänne. Ärsytti, kun ei siinä ollut edes kunnon latuja.
Ymmärrän kyllä sen sillä, että hiihtäjien sesonkiaika on tosi vähän aikaa vuodesta, mutta SILTI! Minkä takia ne saa sitten omia kaikki reitit, mitkä haluaa ja kävelijöille/koiristeille jää vaan jämät? Tyhmä ukko.
Käytiin tsekkaamassa lenkin jälkeen Hennin äipän mesta, ja oli ihan hassua kun se oli samassa talossa ku Mintun asunto. Oon kävelly sen oven ohi vaikka kuinka monesti tietämättä :D Nera oli taas yks ahdistuspahdistus, se ei osaa ikinä rauhottua vieraassa paikassa ja nytkin se vaan tosi kohteliaan vihjailevasti hengaili ulko-oven edessä. Kyllä se jossain vaiheessa nukkukin makkarin oviaukossa. Mut silti. Törkimys.
Mentiin jään poikki kotiin ja tarkotukseni oli edellisen blogimerkinnän mukaisesti ruveta OPISKELEMAAN ja tekemään KOULUJUTTUJA. Ja arvatkaa mitä?
EN TEHNYT KOKO PÄIVÄNÄ MITÄÄN KOULUUN VIITTAAVAAKAAN! AAHHAHHAHHAHAHHHAAA!
Ei kyllä paljon naurata. Se tarkottaa sitä, että tänään on PAKKO.
INHOON tota sanaa. PAKKO.
P
A
K
K
O
.
Joku vois tulla ampumaan mun aivot pihalle (niinkuin Hartigan itseltään Sin Cityssä, voi Nancy-parkaa..), niin sitten ei tarvis tehä mitään kun voisin perustella: "Voi että, siis mä tosi mielelläni tekisin ton, mutta mä en VOI, kun ei mulla oo AIVOJA!" Mm-m.
Illalla menin n-iltaan, vaikkei nyt hirveesti huvittanu, mut menin kuitenkin. Oli ehkä enkkavähän porukkaa ja muutenkin vähän kuivaa. Iltsipaltsillakin tytöt jutteli vaan jostain Qmista israelilaisista sotilaista joilla on aseet. O_O En oikein lämmenny. Ja tää on vähän aikasta, koska ne pääsee Israeliin vasta keväällä kattelemaan niitä miehiä.
Mentiin Minden kanssa bussilla kotiin ja se kuski oli ihan tosi yrmy (ja me oltiin siinä vaiheessa ootettu jo melko kauan kaiken lisäks). Kun pysähyttiin keskustassa niin se bussin peräpää pomppi kolme kertaa ihan SAIRAAN TÖYSSYSESTI! Minttu meinas lentää melkein käytävälle, kun se istu ihan takapenkillä keskellä. Se oli ihan ku vuoristoradassa LÅL.
Sit siihen tuli kolme poikaa meidän eteen jotka salamyhkäisesti kierrätti nuuskapurkkia ja sit niillä oli kova ryhmähenki ku kaikilla oli törkee turvotus ylähuulessa sattuneesta syysta LÅL.
Mulla oli antoisa mesekeskusteluilta. Jennin kanssa käytiin läpi biisivaihtoehtoja sinne Eelimille sit helmikuussa (juttu asettui sillä tavalla, et meen nyt kuitenkin laulamaan, mutta Jennillä on päävastuu), ja ehottelin kaikki lemppariylppäbiisit. Vaik oon kyl kyllästyny melkein kaikkiin, tai melkein kaikissa mättää joku. Pitäs varmaan ruveta tekemään omia, niin ei tarvis valittaa.
Tämän lisäksi ystävämme TUMPPA ilmotti, että nyt se haluiskin leikata tukkansa ennen inttiä!
!
Olin(OLEN EDELLEEN) NIIIIIN vihanen!
Se vitja lupas mulle jo ainakin vuos sitten (ellei kauemminkin), että saan leikata sen sitten puliks kun armeija koittaa, vaikka en ees aatellu sillon, että oikeesti olis mahdollista mun leikata välimatkan takia. MUTTA nyt kun ne oli uv:nä käymässä, niin se OLIS ollu mahdollista!!
MUTTA SE VAUVA JÄNISTI!
Ja nyt se väitti, etten muka painostanu tarpeeks ja ettei se itekkään tiedä, miks se ei antanu mun leikata. IHAN KUN TÄÄ OLIS MUN SYY!
Olen niin katkera. Katkerankitkerä. (tähän joku tosi ruma sana, valitse itse)
Ja tiedän Tumppa että luet tätä, joten häpeä!!
Sitten juttelin yhden kaverin kanssa sen tyttösotkuista. Se on niissä yks murheenkryyni, kun se joutuu jatkuvasti hukkaan tunteidensa kanssa, vaikka kuvittelee aina vähän väliä että nyt on selvät sävelet.
Mulla menee täydet empatiat sen puolelle, koska haluisin niin kovasti että sille kävis vielä hyvin. Tai no totta kai haluisin, että KAIKILLE kävis rakkausasioissa hyvin, mutta etenkin sille, koska se on joutunu kärvistelemään jo monta vuotta noita juttuja. Ja riutumaan. Voivoi.
Miksi tunteet aina riuduttaa ihmistä?
Paitsi mua. Kun oon tunnevammanen ja kylmä, ja pidän kaikkia varmaan liian huonoina itelleni tai jotain, kun en ihastu kehenkään tai tunne romanttisia tunteita ketään kohtaan.
Paitsi NEEKKUA <33 My only true love. ihQ
(Korventaa: join eka kupillisen Earl Greytä, mutta nyt äippä ja iskä tuli tohon (dataan siis vaihteeks taas keittiössä), ja iskä tekee aina ihan tajutonta myrkkyteetä Ceylon Phobbista, ihan ÄLTSIN vahvaa. Se korventaa eikä maistu ees enää hyvältä, ja laitoin äsken tohon vettäkin tajuttomasti mut ei helpottanut u_u)
Seppo laitto yöllä viestiä, että sen työvuorot menee niin huonosti, ettei voi tulla rumpuihin sinne Temppeli24:een. En tiedä, mistä me nyt saadaan rumpali. Ketään ehdokkaita?
EDIT// Kun toissapäivänä kävin vikan kerran yöllä, niin kävijälaskuri näytti jotain 230. Kun menin eilen illalla, niin se näytti 270 jotain!
SIIS ANTEEKS MUT:
Joko mulla on huono muisti ja muistan väärin TAI sitten on vaan aika paljon niitä joilla ei oo elämää tai jotka on tirkistelynhaluisia ja tahtoo tietää mun mahdottoman mielenkiintoisesta elämästä :D Voi te anonyymit kun ette jätä kommenttia.
perjantai 9. tammikuuta 2009
Koulu tappaa hellät tunteet
Katoin äsken Sin Cityn (nauhalta), kun ei oo aijemmin ollu sellasta sopivaa hetkeä. Nyt oli, koska en jaksanu tehdä mitään järkeviä asioita. Säästän ne huomiselle.
Se oli edelleenkin NIIIN hyvä. Vaikka se onkin ihan tajuttoman raaka ja makaaberi ja ne vuorosanat on välillä ihan älylålleroita, niin se ei haittaa; se on vaan niin cool!
Ja tunnistin koko ajan, mitkä kuvakulmat oli otettu SUORAAN sarjakuvista (;
Mun aamuheräily alko keksiviikkona ihan ok, mut joka aamu herääminen on taas ruvennut siirtymään aina myöhemmälle ja myöhemmälle. On niin vaikeaa nousta, kun peiton alla on niin lämmintä ja mukavaa ja turvallista ja silmät on vielä unessa ja koulu ei tunnu menemisen arvoiselta paikalta jajaj.. Olis siistiä olla aamuvirkku. Mut sain äipän geenit tässä suhteessa.
Piti tänään käydä lainaamassa kirjastosta vähän Intiaa käsittelevää aineistoa sitä hissantyötä varten, mutta sain huomata, etten hallitse kirjaston logiikkaa. Paitsi sarjisten, nuortenkirjojen ja deeveedeiden osalta. Se 'asia'puolisko onkin sitten yhtä kaaosta mun silmille ja kesti kauan, ennen kun löysin uskontoa ja eri maita käsittelevät kirjat. Henni meinas hermostua (melkein). Sit unohin kattoa äikkään yhtä kirjaa sieltä (koulunkirjasto ei ollu auki), ja annoin iskälle tehtäväks tehdä sen kun se kuskas Verttiä, mutta Neulamäen kirjastossa kuulemma ainut kappale. Tyhmää, kun en voinut heti alottaa sitä, koska luin jo ton toisen. (Se olikin kyllä vaan joku 149 sivua).
Juotiin teet siellä kirjastonkahvilassa ennen kuin piti rientää. Erehdyin laittamaan mun teehen jotain outoa hunajaa, se maistui kummalta. Kun oltiin lähdössä, niin takaseinän pöydässä kaks tyttöä teki kirjaesitelmää Pikku Prinssistä (ehdin nähdä sivulla sen kuvan, missä on poikkileikkaus boakäärmeestä). Me istuttiin alkusyksystä viereisessä pöydässä kerran Lauran ja Elinan kanssa ja juteltiin rakkaudesta etiikanesitelmää varten. Mitähän muita aiheita niissä pöydissä on käsitelty koulun velvoittamana..
Soitettiin L-kvartetin kanssa ekaa kertaa sitten marraskuun lopun, minkä jälkeen pääsin viimein kotiin tämän hurjan pitkän viikon jäljiltä. Maisa olis ilmeisesti halunnu seuraa, kun sen porukat on kerrankin poissa, mutta en millään jaksanu (tiedän, olen tylsä ja päättämätön). Olin ihan puhki. Otin jopa melkein tunninmittasiks venähtäneet päikkärit ja olisin voinu nukkua vaikka kuinka, mutta Neekku kitis koko ajan siinä vieressä ja halus et heittelen sitä mäyräkoiraa sille tai muuten vaan huomioin. Tajusin just, etten oo helliny sitä taaskaan yhtään, kun koulu alko. Koulu näköjään tappaa mun hellät tunteet.
Kun nousin sohvalta, teki hirveesti mieli jotain lämmintä syötävää. Päädyin sitten tekemään pakastepinaattikeittoa. Pinaattikeitto on outo ruoka, kun se on periaatteessa ihan hyvää, mutta toisen lautasellisen loppupuolella alkaa jo ällöttää aika roimasti. Mulla on tosin näin aika monen ruuan kanssa.
Sit luin sen Nuoren Aadamin loppuun ja menin kattoo syntikaupungin. Ei tässä päivässä kyllä ehdi tehdä melkein mitään. Miten masentavaa!
Mut huomen aamulla meen mehtään samoomaan Neran ja Hennin kanssa, jee! Nään jo mielessä lumenpeittämät puut ja kuulen miten kengät sanoo NARSK NARSK narskk
Illalla pitää varmaan vääntäytyä n-iltaan, että pysyy kärryillä missä mennään. Ja kai ihmisiä pitää välillä jaksaa, vaikka useimmiten olisin mieluummin jaksamatta.
PS: Ois tehny mieli kokata tänään intialaista ruokaa, mut Mirkku ja Terppa vietti parisuhdeiltaa! Siis!! Voitteko kuvitella, että Mirella mielummin on MIEHENSÄ kanssa KAHDEN, kun kokkaa mun kanssa naanleipää ja currya (tai jotain)!?
Siis haloo hei. u_u
Se oli edelleenkin NIIIN hyvä. Vaikka se onkin ihan tajuttoman raaka ja makaaberi ja ne vuorosanat on välillä ihan älylålleroita, niin se ei haittaa; se on vaan niin cool!
Ja tunnistin koko ajan, mitkä kuvakulmat oli otettu SUORAAN sarjakuvista (;
Mun aamuheräily alko keksiviikkona ihan ok, mut joka aamu herääminen on taas ruvennut siirtymään aina myöhemmälle ja myöhemmälle. On niin vaikeaa nousta, kun peiton alla on niin lämmintä ja mukavaa ja turvallista ja silmät on vielä unessa ja koulu ei tunnu menemisen arvoiselta paikalta jajaj.. Olis siistiä olla aamuvirkku. Mut sain äipän geenit tässä suhteessa.
Piti tänään käydä lainaamassa kirjastosta vähän Intiaa käsittelevää aineistoa sitä hissantyötä varten, mutta sain huomata, etten hallitse kirjaston logiikkaa. Paitsi sarjisten, nuortenkirjojen ja deeveedeiden osalta. Se 'asia'puolisko onkin sitten yhtä kaaosta mun silmille ja kesti kauan, ennen kun löysin uskontoa ja eri maita käsittelevät kirjat. Henni meinas hermostua (melkein). Sit unohin kattoa äikkään yhtä kirjaa sieltä (koulunkirjasto ei ollu auki), ja annoin iskälle tehtäväks tehdä sen kun se kuskas Verttiä, mutta Neulamäen kirjastossa kuulemma ainut kappale. Tyhmää, kun en voinut heti alottaa sitä, koska luin jo ton toisen. (Se olikin kyllä vaan joku 149 sivua).
Juotiin teet siellä kirjastonkahvilassa ennen kuin piti rientää. Erehdyin laittamaan mun teehen jotain outoa hunajaa, se maistui kummalta. Kun oltiin lähdössä, niin takaseinän pöydässä kaks tyttöä teki kirjaesitelmää Pikku Prinssistä (ehdin nähdä sivulla sen kuvan, missä on poikkileikkaus boakäärmeestä). Me istuttiin alkusyksystä viereisessä pöydässä kerran Lauran ja Elinan kanssa ja juteltiin rakkaudesta etiikanesitelmää varten. Mitähän muita aiheita niissä pöydissä on käsitelty koulun velvoittamana..
Soitettiin L-kvartetin kanssa ekaa kertaa sitten marraskuun lopun, minkä jälkeen pääsin viimein kotiin tämän hurjan pitkän viikon jäljiltä. Maisa olis ilmeisesti halunnu seuraa, kun sen porukat on kerrankin poissa, mutta en millään jaksanu (tiedän, olen tylsä ja päättämätön). Olin ihan puhki. Otin jopa melkein tunninmittasiks venähtäneet päikkärit ja olisin voinu nukkua vaikka kuinka, mutta Neekku kitis koko ajan siinä vieressä ja halus et heittelen sitä mäyräkoiraa sille tai muuten vaan huomioin. Tajusin just, etten oo helliny sitä taaskaan yhtään, kun koulu alko. Koulu näköjään tappaa mun hellät tunteet.
Kun nousin sohvalta, teki hirveesti mieli jotain lämmintä syötävää. Päädyin sitten tekemään pakastepinaattikeittoa. Pinaattikeitto on outo ruoka, kun se on periaatteessa ihan hyvää, mutta toisen lautasellisen loppupuolella alkaa jo ällöttää aika roimasti. Mulla on tosin näin aika monen ruuan kanssa.
Sit luin sen Nuoren Aadamin loppuun ja menin kattoo syntikaupungin. Ei tässä päivässä kyllä ehdi tehdä melkein mitään. Miten masentavaa!
Mut huomen aamulla meen mehtään samoomaan Neran ja Hennin kanssa, jee! Nään jo mielessä lumenpeittämät puut ja kuulen miten kengät sanoo NARSK NARSK narskk
Illalla pitää varmaan vääntäytyä n-iltaan, että pysyy kärryillä missä mennään. Ja kai ihmisiä pitää välillä jaksaa, vaikka useimmiten olisin mieluummin jaksamatta.
PS: Ois tehny mieli kokata tänään intialaista ruokaa, mut Mirkku ja Terppa vietti parisuhdeiltaa! Siis!! Voitteko kuvitella, että Mirella mielummin on MIEHENSÄ kanssa KAHDEN, kun kokkaa mun kanssa naanleipää ja currya (tai jotain)!?
Siis haloo hei. u_u
torstai 8. tammikuuta 2009
Bussissa(ni) on rasisti!
Pysyin tavoitteessani!
OMG!
Lopetin läksyjen teon ainakin puoltuntia ennen yhtätoista! Ja hei: olin neljään koulussa, tulin kotiin syömään, menin konsalle soittamaan ja sitten istuin siellä kuuntelemassa barokista ja rokokoon musiikista ja sit tulin kotiin ja tein esim. KAHDET eri matikanläksyt (saa ylistää).
JA SILTI LOPETIN ENNEN YHTÄTOISTA!
Tää lähtee hyvin. Jos pysyn tässä, saatan ajautua menemään aikasemmin nukkumaan. Siistii.
Huomenna jo perstai, AH! Tosin tein toisenkin hurjan päätöksen: lauantaina herään ajoissa (oikeesti) ja pidän teho-opiskelupäivän. Pitäs esim. tehdä hissanesitelmää jota en oo alottanukkaan ja uskonnon mediapäiväkirjaa, jota en myöskään ole aloittanutkaan. Jos saisin ne la ees alulle, ni ei tarvis sunnuntaina ahdistua, kun sunnuntait meinaa muutenkin mennä edessä häämöttävän maanantain takia aina pilalle.
Mulla oli olevinaan mielessä ihan hirveesti kerrottavaa, mutta nyt ne on kaikki valunu johonkin piiloon, eikä tuu mitään mieleen.
Paitsi bussimatka.
En jaksanu odottaa parempaa bussia, niin menin sillä jonka pysäkiltä joudun kävelemään vähän matkaa. Kyydissä oli vaan joku neljä heppua. Ihan sielä takana istu sellanen pariskunta, jonka miesosapuoli oli kunnon kovis ja vähän tuiterissa (siis oikeesti vaan vähän). Se siellä selitteli sit himona kaikkee koko matkan ja se nainen vaan antaumuksella myötäili ja ylisti kaikkee sen sanomaa.
M:"Venäläiset on oikeesti paljon kivempia kun suomalaiset. Suomalaiset on vaan ihan perusmulkkuja kaikki. Mut vittu ku tänne tulis jotain israelilaisia, ei saatana. Tai jotain ählämeitä. Tai irakilaisia: "mä tapan itteni""
N:"Joo, irakilaiset ois tosi pahoja!"
M:"Mut oikeesti suomalaisten venäläismyötäsyys johtuu vaan siitä, että ne tietää ettei ne MAHDA niille mitään! Hähähäöhöhöö!" ja jotain tollasta.
Sillä miehellä oli sellanen ääni, joka ois ihan superhyvä dubbaukseen. Mutta se oli muuten ihan ääliö. Sitten se nainen paino liian aikasin nappia ja sit ne vaan toisteli siellä et "joo ei jäädä tähän, jäädään vasta sit seuraavalla, ei vittu tuolla pakkasessa voi kävellä, vittu, ei jäädä sit viel tähän", mut pelastin ne pulasta koska se oli sattumoisin just mun pysäkki.
Jollakin oli siellä bussissa tuoretta leipää kassissa. Se tuoksu ihan ältsin hyvältä. Oli hassu kontrasti haistella vastaleivotun leiväntuoksua ja kuunnella niiden rasistisia ja älyvapaita juttuja sieltä takaa.
Ihmiset on outoja.
Haluisin oppii muuten kymmensormijärjestelmän. Ois siistiä. Joskus yritin opetella, mut aika alkuvaiheessa kyllästyin. Kirjotan mä nytkin suht nopeesti, mutta siinä säästys turhalta käsien liikkeeltä ja vois käyttää kaikkia sormia kirjotukseen. Nyt mä käytän eniten oikeestaan vaan vasurista kesaria + pikkurilliä (SHIFTiin)ja oikeesta kädestä peukaloa(välilyöntiin) + kesaria + etusormee. En mä oikeestaan tiedä, tuleeko muita sormia ees käytettyä O_O Ei vissiin. Haluun opetella! Sit se näyttäskin tosi hienolta ja asialliselta ku osais vedellä vaan kaikilla kymmenellä.. khuul..
Nyt pitäs joutaa suihQ ettei aamulla tarttis.
PS: Tajusin tänään, että mä TYKKÄÄN, kun on kylmä. Siis ulkona. En ees tie miks. Tänäänkin palelin aamulla bussipysäkillä ku horkassa (SE BUSSI OLI TAAS MYÖHÄSSÄ! VITSIN KUOPION LIIKENNE), ja ei se silleen kivaa oo palella, mut jotenkin se silti kuuluu asiaan. Talvella kuuluu olla kylmä. Nenää kuuluu nipistää. Hengityksen kuuluu höyrytä ja nenän vuotaa. Niin se vain on.
Parasta pakkasessa on se hetki, kun pitkän ulkoilun jälkeen avaa kotioven ja tulee sisälle. Ja lämpö alkaa hitaasti virrata jäseniin ja elvyttää kohmettuneita kohtia. Se se vasta on jotakin. Vähän niin kuin jälleensyntyminen.
(vaikka en mä oikeesti tiedä, miltä jälleensyntyminen tuntuu, jos luulitte, HIHI)
Joo lål, nyt selkeesti aika mennä suihQ.
OMG!
Lopetin läksyjen teon ainakin puoltuntia ennen yhtätoista! Ja hei: olin neljään koulussa, tulin kotiin syömään, menin konsalle soittamaan ja sitten istuin siellä kuuntelemassa barokista ja rokokoon musiikista ja sit tulin kotiin ja tein esim. KAHDET eri matikanläksyt (saa ylistää).
JA SILTI LOPETIN ENNEN YHTÄTOISTA!
Tää lähtee hyvin. Jos pysyn tässä, saatan ajautua menemään aikasemmin nukkumaan. Siistii.
Huomenna jo perstai, AH! Tosin tein toisenkin hurjan päätöksen: lauantaina herään ajoissa (oikeesti) ja pidän teho-opiskelupäivän. Pitäs esim. tehdä hissanesitelmää jota en oo alottanukkaan ja uskonnon mediapäiväkirjaa, jota en myöskään ole aloittanutkaan. Jos saisin ne la ees alulle, ni ei tarvis sunnuntaina ahdistua, kun sunnuntait meinaa muutenkin mennä edessä häämöttävän maanantain takia aina pilalle.
Mulla oli olevinaan mielessä ihan hirveesti kerrottavaa, mutta nyt ne on kaikki valunu johonkin piiloon, eikä tuu mitään mieleen.
Paitsi bussimatka.
En jaksanu odottaa parempaa bussia, niin menin sillä jonka pysäkiltä joudun kävelemään vähän matkaa. Kyydissä oli vaan joku neljä heppua. Ihan sielä takana istu sellanen pariskunta, jonka miesosapuoli oli kunnon kovis ja vähän tuiterissa (siis oikeesti vaan vähän). Se siellä selitteli sit himona kaikkee koko matkan ja se nainen vaan antaumuksella myötäili ja ylisti kaikkee sen sanomaa.
M:"Venäläiset on oikeesti paljon kivempia kun suomalaiset. Suomalaiset on vaan ihan perusmulkkuja kaikki. Mut vittu ku tänne tulis jotain israelilaisia, ei saatana. Tai jotain ählämeitä. Tai irakilaisia: "mä tapan itteni""
N:"Joo, irakilaiset ois tosi pahoja!"
M:"Mut oikeesti suomalaisten venäläismyötäsyys johtuu vaan siitä, että ne tietää ettei ne MAHDA niille mitään! Hähähäöhöhöö!" ja jotain tollasta.
Sillä miehellä oli sellanen ääni, joka ois ihan superhyvä dubbaukseen. Mutta se oli muuten ihan ääliö. Sitten se nainen paino liian aikasin nappia ja sit ne vaan toisteli siellä et "joo ei jäädä tähän, jäädään vasta sit seuraavalla, ei vittu tuolla pakkasessa voi kävellä, vittu, ei jäädä sit viel tähän", mut pelastin ne pulasta koska se oli sattumoisin just mun pysäkki.
Jollakin oli siellä bussissa tuoretta leipää kassissa. Se tuoksu ihan ältsin hyvältä. Oli hassu kontrasti haistella vastaleivotun leiväntuoksua ja kuunnella niiden rasistisia ja älyvapaita juttuja sieltä takaa.
Ihmiset on outoja.
Haluisin oppii muuten kymmensormijärjestelmän. Ois siistiä. Joskus yritin opetella, mut aika alkuvaiheessa kyllästyin. Kirjotan mä nytkin suht nopeesti, mutta siinä säästys turhalta käsien liikkeeltä ja vois käyttää kaikkia sormia kirjotukseen. Nyt mä käytän eniten oikeestaan vaan vasurista kesaria + pikkurilliä (SHIFTiin)ja oikeesta kädestä peukaloa(välilyöntiin) + kesaria + etusormee. En mä oikeestaan tiedä, tuleeko muita sormia ees käytettyä O_O Ei vissiin. Haluun opetella! Sit se näyttäskin tosi hienolta ja asialliselta ku osais vedellä vaan kaikilla kymmenellä.. khuul..
Nyt pitäs joutaa suihQ ettei aamulla tarttis.
PS: Tajusin tänään, että mä TYKKÄÄN, kun on kylmä. Siis ulkona. En ees tie miks. Tänäänkin palelin aamulla bussipysäkillä ku horkassa (SE BUSSI OLI TAAS MYÖHÄSSÄ! VITSIN KUOPION LIIKENNE), ja ei se silleen kivaa oo palella, mut jotenkin se silti kuuluu asiaan. Talvella kuuluu olla kylmä. Nenää kuuluu nipistää. Hengityksen kuuluu höyrytä ja nenän vuotaa. Niin se vain on.
Parasta pakkasessa on se hetki, kun pitkän ulkoilun jälkeen avaa kotioven ja tulee sisälle. Ja lämpö alkaa hitaasti virrata jäseniin ja elvyttää kohmettuneita kohtia. Se se vasta on jotakin. Vähän niin kuin jälleensyntyminen.
(vaikka en mä oikeesti tiedä, miltä jälleensyntyminen tuntuu, jos luulitte, HIHI)
Joo lål, nyt selkeesti aika mennä suihQ.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)