Ryhdistäytymissunnuntai

Tänään mun pitää ryhdistäytyä. Ihan orvokinoikeesti.

Teen tähän listan mitä olis hyvä saada tehtyä tänään:
- HISSAN TUTKIMUSARTIKKELI! MÅSTE!!
- juonikaavio Mrs.Dallowaysta + valita lukunäytepaikat + kohtaus DVD:stä huomiselle
- matikanläksyt
- soittaa sitä saakelin viulua
- käydä Neekun kanssa lenkillä <33
- sovittaa niitä Kirpun mekkoja
- SYÖDÄ (usein unohdan)

Tärkeimpänä oli tarkotus mennä tänään syömään/tekemään vohveleita Hennille, mutta eilen ei onnistunut minkään homman tekeminen melkein yhtään, ja Maisallakin tuntuu olevan vähän kiire, niin tämä täytyy varmaan unohtaa ja siirtää myöhemmälle (anteeks, Henni!) :( Vaikka vohvelit on kyl<33 ja Hennikin on <33

(Nera on tuolla ihan jalat ristissä, joten pissitystauko >> )

Mutta tiedän, etten osais kuitenkaan rauhottua, jos tiedän että on tekemättömiä akuutteja hommia kotona. Se on yks piirre, mistä tahtoisin päästä eroon. Tuntuu että hirmu usein en osaa keskittyä meneillään olevaan hetkeen, vaan aina puolet ajatuksista miettii tulevia juttuja; mitä tapahtuu sitten ja sitten ja mitä siihen mennessä pitää olla tehny ja plaaplaa. Se on typerää. Ja turhaa. Ja repivää.

Maisa sano äsken mesessä, että Romppa oli saanu eilen neljä epilepsiakohtausta ja ne oli joutunu käyttämään sitä lääkärissä, kun ne kohtaukset oli niin rajuja, että koko koira oli menny tajuttomaks. Ihan tosi pelottavaa o-o Menisin varmaan ihan itkupaniikkiin, jos Nera sais jonkun nykimiskohtauksen, ei hallitsis itteään ja menis tajuttomaks. Hui.

Vierailija lähti aamulla junaan ja huomasin äsken, että se unohti silmälasinsa mun huoneeseen :D Pitää pistää ne huomenna heti postiin, tiedän kokemuksesta miten rasittavaa on kun ei näe. Tosin ite olin ilman laseja monta kuukautta (kun hävitin edelliset enkä saanu aikaseks mennä kattomaan uusia u_u), mutta Teija sentään selviää muutamalla päivällä.

Toisaalta oli hyväkin että hävitin edelliset, koska uudet on paljon paremmin istuvat (plus että nyt mulla on KAHDET 8) ).

Tällä kertaa olin muuten varmaan ihan enkkahuono emäntä. En tiedä, mistä se johtu. En vaan jotenkin jaksanut jatkuvasti ottaa kontaktia tai osannu rentoutua. Ei sitä aina itseään ymmärrä.

! Oon muuten saanu tänään jo tehtyä jotakin! Luin aamulla loppuun ton Camus'n Sivullisen, joten nyt pitäis ruveta tekemään muistiinpanoja ja huomiota noiden kahden kirjan päähenkilöiden välillä sitä äikän esseetä varten. Kun olis vielä suht tuoreessa muistissa. Tosin ehtii sitä myöhemminkin, kun ensin pitäs saada noi muut hommat alta..

Ihan sellanen fiilis, että oon unohtanut jotain tärkeää ja oleellista, mutta en uhallakaan saa mieleeni mitä se vois olla O_O