Jaahas, sinne meni taas yks viikonloppu. Mun piti saada hurjan paljon aikaseks (tai se oli suunnitelmissa, mut niinhän mulla aina), mutta loppujen lopuks jäi aika vähän käteen. Nojaa. Oli se ihan odotettavissakin, että olen laiska ja saamaton.
En osaa ryhdistäytyä, vaikka aina uhkaan että pitäs. Säälittävää.
Mut matikkaa ainakin sain laskettua: eka oli ihan hirmu vaikee päästä sisälle siihen derivoimiseen, kun perjantain vikalla tunnilla en oikein jaksanu keskittyä muuhun paitsi yrittämään pysyä hereillä. Enkä tajuu, että millon olis parempi käyttää sitä toista kaavaa ja millon toista, jos se lopputulos on kuitenkin sama? Arh, en tykkää jos on liikaa valinnanvaraa! (sellasissa asioissa, mistä en välitä/osaa muodostaa mielipidettä).
Kielet jätin huomiselle, kun tunnit on vasta tiistaina. Ja hissanjuttua en jaksanu alottaa (ylläri). Enkä uskontoakaan (YLLÄRI). LÅL.
Tää on hei ihan hullua. Pelkästään nyt illan aikana, mitä tein läksyjä, tää blogi on ladattu yli 33 kertaa. Siis haloo :DD Eihän se tietty tarkota, että yli 33 eri jamppaa olis käyny tiirailemassa täälä, mutta kuitenkin. En tiedä, pitäskö olla imarreltu vai pelätä. Yks kaveri sano, että se ymmärtää ehkä vähän paremmin, mitä mun pään sisällä liikkuu kun se on lukenu näitä sepotuksia. Mietin, että kokeekohan joku muukin samalla tavalla - vaikka joku sellanen, ketä en ees vältsil tunne. Mutta vaivautuuko joku lukemaan tuntemattoman blogia aktiivisesti?
Tai no, kyllä itekkin seuraan aika montaa sarjisblogia, vaikken oo kaikkia niitä tyyppejä edes nähnyt livenä koskaan :D (Yhen kaa tosin jutskasin sarjisfestareilla ja ostin siltä kaks kirjaa, HIH) No mut joo.
Toisaalta ootan jo koeviikkoa, että pääsis eroon näistä tän jakson kursseista, mutta toisaalta pelottaa, esim just noi kaks matikankurssia. Kokeessa voi hyvällä lykyllä olla aina ihan pihalla, kun eessä ei ookkaan kirjan esimerkkejä ja kirjan takaa ei voikkaan kattoo, menikö vastaus oikein. Ja muistan vieläkin sen, miten geometriankurssin kokeessa tuli totaalinen blackout, eikä yksinkertasesti ollu hajuakaan, miten lähteä rakentamaan niitä laskuja. Se oli kauhee kokemus. Mutta iteppä oon masokisti, ja otin pitkän matikan. Orvokki, oot niin FIKSU<33 uuh lääh
Sain kuningasidean ja yritin innostaa Tumpan luomaan inttiblogin, kun siitä tulee huomenna alokas. Mut se oli periaatteesta vastarannankiiski, eikä inspaantunu. Ääliö.
Huomenna alkaa kyllä viimeistään kunnon pudotus normi arkeen. 8.10-15.50 koulua, J-kvartetti, läksyt (ja ai niin, pitää muistaa sopii viulutunti u_u), ja plaaplaaplaa. Ja keksiviikkona pitää jäädä koulun jälkeen valintainfoon. Joopa. Ja perjantaina on vissiin se äikän kirjahöskä. Ja torstaiks pitäs miettiä musatietoon, että mihin aiheeseen tahdon paneutua. + se hissa ja + se uksonto. + että mun pitäs ryhtyä viimeinkin ahkeraksi ja asialleen omistautuneeksi viulistiksi ja ruveta
harjottelemaan. Säännöllisesti. Usein. Keskittyneesti.
Joo. Varpilla tapahtuu. (AARH, taas maalailin piruja seinille, paitsi tein sen sarkasmin avulla, niin eihän sitä sillon lasketa?)
En muista, mitä muuta viikolla piti tapahtua, kun en jaksa nyt miettiä. Ja oon muutenkin kyllästynyt siihen, että aina joko märehin menneisyyttä tai murehin tulevaisuutta. Siinä unohtuu aina nauttia nykyisestä hetkestä.
Esim nyt voisin sen sijaan, että mietin ens viikon tuskia ja pahdistuksia, huomata että hei, mulla on PUHDAS olla, koska kävin saunassa, ja että puhdas tukka tuntuu niin kevyeltä päässä ettei ees huomaa että sitä olisi (minun runsaat kutrini ;D), ja että mulla on nälkä ja että toinen kankku on puutunut kun istun tässä niin epäergonomisesti ja että en kuule muuta, kuin koneen hurinan, jääkaapin ja/tai pakastimen pulputuksen (en keksiny parempaakaan sanaa) niin ja näiden näppisten äänet.
Ja että toi hunaja tossa purkissa on vieläkin kiteytynyttä, vaikka sen pitäs olla juoksevaa. Mikä huijaus.
Ja että mun säärtä kutittaa. Piti äsken raapia sitä.
Ja että nyt menee jutut niin mahtaviks, että taidan sulkea tän vitsin koneen ja syödä ja yrittää ajautua yläkertaan nuQQ :D Aamulla superiloisena ja -energisenä ja -pirteänä äikäntunnilla kuuntelemassa, kun Parkkinen opettaa meille realismin ajan klassikkoteoksia. Hihkun riemusta jo nyt. Jipii.
Mustat silmäpussit ja pilkkivä pää.
1 kommentti:
*stalkkaa*
Lähetä kommentti