Soita, sinä hampuusi!

Mun vierailija nukku äänekkäästi. En yleensä heräile kesken yötä, mutta viime yönä havahduin kolmelta lattialta tuleviin ääntelyihin. Tuli ihan sellanen déjavu-fiilis, koska se on tapahtunut aikasemminkin: keväällä, kun oululaiset oli täällä v-loppuvierailulla ja majotin omaan huoneeseeni saman vierailijan.

En oo tähän mennessä vielä törmänny äänekkäämpään nukkujaan. Maijut tosin aina sanoo, että MÄ kuulemma ääntelen unissani ja joskus puhunkin :D Itselläni ei tosin jostain syystä oo mitään muistikuvaa tällaisesta, joten en tiedä uskonko.

Ehdin nukkua kaheksan tuntia (mikä on enemmän, kun tässä jaksossa kertaakaan arkena), joten herääminen ei ollu edes kovin vaikeaa. Sitä paitsi olla jännä fiilis olla lauantaina ylhäällä ennen yheksää! Vau.

Aamu oli hirmu kaunis. Aurinko paisto niin kirkkaasti ja pakkanen sai lumen hohtamaan ja oli vain sopivan kylmä. Kerrankin ei ollut edes kiire syödä aamupalaa. Soittaminen oli ihan jees; oli ihan eri fiilis soittaa heti aamusta, koska normaalisti tekee sen vasta iltapäivällä sen jälkeen, kun on ensin ollut monta tuntia koulussa.

Ruutilla oli välillä takertelua juoksutusten kanssa (ja ihme ettei edes sen enempää, koska niitä on sen stemmassa ihan simona). Jarilla on ratkaisu kaikkeen:

J: "Hätätapauksessa voi käyttää sitten hampuusitekniikkaa, jos ei mene"
O: "Hampuusi täh? Mikä tekniikka se muka on?"
J: "Entisaikojen pelimannien tekniikka. Sen motto on: 'parempi hetken häpeä, kuin tuntikausien uurastus'"
O: "HAHA! Hyvä periaate"

Nyt koko pienen viulistielämäni aikainen alintajuntaisesti harjoittamani tekniikka sai nimen :D Olen hampuusi. LÅL

J: "Ja vielä; kaks kol"
R: *soittaa*
J: "No se oli hampuusitekniikkaa parhaimmillaan ja oikein pienessä sievässäkin vielä kaiken lisäks! Hyvähyvä"

J: "Orvokki, sun pitää irvistellä alttoviulistille, että sitä alkais naurattamaan ja soittasitte ton kohan vähän pehmeämmin."
O: "Hö, minä luulin että me tultiin tänne soittamaan eikä irvistelemään!"
J: "No älä nyt niin tosissas ärsyynny, vaikka oikeestaan kyllä yritinkin saada sut ärsyyntymään, että tulis vähän tomeruutta tohon soittamiseen"

Meidän opella on hyvät opetusmetodit. Maanantaina taas Beethowenia.

Oli varmaan just kaikkein kirkkain hetki, kun kävelin konsalta keskustaan. En jaksanu mennä heti bussiin, joten kävin esim kuolaamassa Biancossa niitä ihQja talvisaappaita, joissa ei oo ruskeessa mallissa just oikeeta kokoa. Kaikki vastaantulevat ihmiset vaikutti hirmu hymyileviltä ja ilosilta ja rennoilta. Se johtu varmaan siitä superhyvästä ilmasta. Ja lauantaista.

Sokkarin eessä istui penkeillä vakipuleja:

P1: "Hei kato, tuolta Veke tulee!"
P2: "Seppo, anna pillua!"
P1: "Ei se voi, se on impotenssi HÖHHÖHÖ. HERPES, HERPES vittu hahaha"

Meni PIKKASEN ohi ne jutut ;D

Mutta nyt olen kotona ja mun pitäs ruveta tekemään sitä hissanjuttua. On vaan aina ihan sikavaikee päästä alkuun yhtään missään. HUOH.

Iskä+Vera+Neekku tuli äsken 18kilsan luistelulenkiltä, ja Neekku oli ihan hirmu väsyny nössöttäjä <33