Tynkä lauantai

En viiti edes lukea tuota edellistä merkintää, kun meinasin oikeesti nukahtaa sitä kirjottaessa :D Unenpöpperössä tuli koko ajan kirjotusvirheitä ja yritin tuskassa niitä korjailla.

Sen unohin sanoa, että Neulamäestä pois kävellessä jossain teiden yhtymäkohassa meidän takana rupes kävelemään kaks sellasta mustaa miestä. Ne jutteli koko ajan hirmu äänekkäästi jollain vieraalla kielellä. Ja vaikka tiedän, että se on tosi tyhmää ja ennakkoluulosta, niin silti jotenkin ahdisti kun ne oli meidän takana ja aika lähellä, enkä voinut keskittyä juttelemiseen kunnolla. Minnakin vilkuili koko ajan syrjäsilmällä niitä. Ehkä se on vaan se, että mediassa aina törmää ihan käsittämättömiin juttuihin, ja vaikka aina ajattelee ettei sellasta ikinä itselleen tapahdu, niin kerrankos sitä. O_O

Jossain vaiheessa, kun ei enää yritetty kävellä nopeesti, ne ohitti meidät ja se toinen sano "hei". Olin niin yllättynyt ja sekaisin kaikista kauhukuvista, jotka pyöri mun päässä, etten osannu sanoo mitään, mut onneks Minna sentään hiljaa vastas että "hei" :D . Ne kyllä lähti sit varmaan keskustaan päin, kun me taas lähettiin Särkkäriin.

Nukuin tänään pitkään. Mun läksyjen tekemättömyys klo 23:n jälkeen vähän kusi viime viikolla ja siitä seurasi luonnollisesti univelkaa ja siitä taas sitäkin luonnollisemmin väsymystä ja siks nukutti. Tässä vaan on se ainainen dilemma: jos heräisin aikasiin, ehtisin tehdä paljon enemmän ja päivä olis pidempi eikä tällanen tynkä, MUTTA jos en nuku niin pitkään kuin nukuttaa kun kerta kerrankin saan, niin väsymyskään ei katoa. Siispä tällä kertaa nukuin. Ja söin aamupalaa rauhassa pitkän kaavan mukaan, kun oli niin sopivan rauhallistakin täällä. Äippä nuQQ kun se oli yön töissä ja iskä oli näköjään hiihtämässä superpitkään (tuli nimittäin äsken). Ja Verakin nukkui. Jee.

Sain viimeinkin luettua pari sarjista, jotka hankin varmaan jo viikko sitten (!). Lukio on niin myrkkyä, ettei mulla ole ollut aikasemmin aikaa keskittyä niihin. Ja kirjallisuudesta saa parhaiten irti kaiken, jos siihen kykenee keskittymään kunnolla.

Jaksaiskohan mennä suihkuun. Toisaalta ei tarvis tänään. Ja kohta pitäs olla jo menossa kirkolle (huoh). Siinä se koko päivä taas hurahtaa.

Iskä pyys äsken tekemään salaattia kun se aikoo tehä ruokaa, mutta ärsyttää että se on aina automaattisesti minä jota pyydetään. On täällä Verttikin, ja jos se on kasilla, niin olis jo aika osata tai ainakin OPETELLA tekemään salaattia. Se kun on niin sairaan haastavaa.

Voi pylly, mun on kai pakko nousta tästä siistiymään ja vaihtamaan vaatteet. On se kumma, kun ei lauantaitkaan saa olla omistettuja pelkästään itsekkäästi itselleen.