Tunkeilija

Eilen aamulla heräsin siihen, että ystävän ex-poikakaveri soitti.

Ex:"Ollaan lähössä kaverin kanssa vähän roadtripille tässä, ja tultas ekana Kuopioon että mitenkä oisitte kotona?"
O:"Öö, täh"
Ex:"Joojoo. Kävin ostaa tossa äsken Mokkulan, niin oon varmaan sit mesessä koko matkan, että voidaan sit jutella. Mut katellaan. Meehän nukkumaan vielä, kuulostat aika väsyneeltä."
O:"..."

Joku hyöty siitäkin, että mut raa'asti herätettiin: muistin, että mun piti lähettää kaverille tekstari kun sillä oli leikkaus. En tosin tiennyt moneltako. Eikä nyt jostain tekstarista oo hirveesti apua. Mut lähetin kuitenkin.

Koko aamun luin Mrs.Dallowayta ja nyt on jäljellä enää 60sivua (jee!) ja sitten lähdin Neran kanssa metsään evakkoon. Ei tullut ainuttakaan koiraa tai ihmistä tai sekä että vastaan, joten oli ihan ihQa. Neekku yritti pyydystellä jotain myyriä tai hilleveitä lumikinoksista ja sitten se kieriskeli ja juoks ihan onessaan puiden lomassa. Puut oli hirmu kauniita. Eikä ollut kylmää.

Tänään on satanu ihan sairaasti lunta. Kukaan ei varmaan ole huomannut :D

Loppujen lopuks ex soittikin vasta joskus kahdeksan jälkeen, että ne oli Jari-Pekassa (lähtö meni vähän myöhälle, kun niiden oli tarkotus lähtee heti iltapäivällä LÅL). Selitin että äippä meni nuQQ ja iskä on jossain ulkoilemassa. Kyrsi, että koko päivän olin ahdistuksessa odottanut/pelännyt, että millon se soittaa ja sitten se menikin iltaan asti. Kiitos tästä.

Hetken päästä tuli uus soitto. Se oli kuulemma soittanut iskälle, joka taas oli luvannut meiltä sille ja sen kaverille yöpaikat. Olin vähän luukku auki. Niiden oli pitänyt mennä sen serkuille yöks Siiliin!

Soitin iskälle ja vannotin että MINÄ en sit höösää niitä tippaakaan, koska en ollu ite niitä kutsunutkaan. Otti vähän aivoon, että mun kotiin lähes tunkeudutaan (vaikka ite olin yrittänyt kieltää tulemasta) ja vielä viimisinä lomapäivinä! Kiitos tästäkin.

Sitten ne tuli. Mukana oli yllättäen myös sen ystävän (jonka exä se oli) Kipari-isonen. Mut se toinen kaveri oli mystinen. Se oli Boliviasta Suomeen viis vuotta sitten muuttanut 23v. lähihoitajaopiskelijamies. Jolla oli ihan sairaan korkea ääni! Ja tumma tukka ja tummat silmät ja mocanvärinen iho, ah. Faceksessa oli samanvärisiä tyyppejä, ne oli niin herkullisenvärisiä. Sen nimi oli muuten Lincoln, vähän niin kuin Abraham Lincoln o_o

En tajunnu heti, et ne puhuu Boliviassa epsanjaa. Oisin voinu höpöttää sille et "Hola, buenos días, cómo está, me llamo Orvokki" ja plaaplaa. Mut meni jo.

Sit kun oltiin syöty illalla, niin ne lähti vielä kartsalle. Datasin illalla keittiössä, mut siirryin sit omaan huoneeseen piiloon (en oo datannu siellä ihan superpitkään aikaan), ettei tarvis enää illalla törmätä. Joskus kahden aikaan ne tuli kai takasin.

Tänään ne sit lähti oikeesti sinne Siiliin (jonne niiden alunperinkin piti mennä yöks..) ja Lincoln oli symppis kun se ovelta sano että: "Moimoi! Kyllä varmasti vielä joskus nähdään!". Hahhah, missäköhän sekin tapahtuis :D Mut eihän sitä koskaan tiedä.

Nyt mulla on ihan supernälkä ja pitää ruveta pistää riisejä ja perunoita ja muita valmistumaan. En osaa kuvitella, että huomenna pitäis herätä 8.10 alkavalle äikäntunnile. Voi luoja.