Ähinää konserttilavalla

En osaa alottaa tätä blogimerkintää.

Ja eikö ollut fiksua, että nyt kun tuskastelin sitä, niin ratkaisin heti ongelman ja pääsin alkuun! Oon niin sairaan ovela!

Se on paha, jos ei pääse kirjottamaan sillon kun tahtoisi, vaan jää välipäiviä. Tuntuma jotenkin katoaa. Ei millään enää muista kaikkia niitä tapauksia ja yksityiskohtia päivästä, mitkä olis tahtonut kirjottaa ylös.

No nyt kerron aluks kuitenkin eilisestä. Äiti heitti mut teoriatunnille ja olin tuskalla ja vaivalla just yrittäny vääntää matikanläksyjä (joista en taas vaihteeks tajunnu paskaakaan jee johtuskohan siitä et aina nukahtelen niillä tunneilla hmm) ja miettiä, että mistä aiheesta tekisin sen MuPe-jutun. Aattelin et impressionismi ja Debussy sen edustajana vois olla ihan jees, mut sit löysin sellasen monisteen, missä oli 1950-luvun jälkeisiä suuntauksia, jotain nauhamusiikkeja ja clustertekniikkoja ja jotain. Ne kuulosti ihan hauskoilta.

Menin sitten tunnille valmiina pätemään, että "joo, mä voisin tedä siitä tai sit siitä", mutta Iialle olikin opettajanhuoneessa just tyrkätty ilmaislippuja torstaikonserttiin, joten mentiinkin sitten ex tempore sinne. Oli mahtava fiilis viime minuuteilla rymytä konserttisalin läpi neljänteen riviin hupparissa ja kangaskassin kanssa - siellä on vitja porukkaa puvut päällä! Sulauduin siis joukkooon kuin uni Orvokin silmään.

Ohjelmistossa oli pelkästään Sostakovitsia, mikä ei kyllä kuulu omiin lemppareihin, mutta kyllähän sitä siinä istuili. Eka oli sellanen pelkkä joustenbiisi, sitten yks pianosolisti (oli ihan hirmu kiva kattoo sen sormia, kun ne liisi koskettimilla, vaikka sillä naisella olikin ihan tosi hassuja ilmeitä ja kiharat vaan pomppi kun se hakkas sitä pianoo) ja sit väliajan jälkeen 9.sinfonia missä oli jo sit vasket + lyömäsoittimet mukana.

Edessä istumisessa on se hyvä puoli, että näkee niin selvästi niiden soittajien naamat ja liikkeet ja sen sellaset. Eleet. Melkein kuuleekin yksittäisten ykkösviulistien soiton.

Siellä oli yks nainen, joka oli mulla pari (?) vuotta sitten sijaisena, kun Jarilta oli leikattu olkapää. Olin vähän yllättynyt, koska sillon se oli vielä Joensuun kaup.orkassa, ja sano, että siellä on kivempi orkka kuin Kuopiossa. Se oli ihan symppis nainen, mutta sillä on häiritseviä maneereita. Esim se aina rypistää silmiä, kun se tekee vaikeen asemanvaihon, eikä sen jousikäsi vakuuta mua. Eipä siinä, musta on muutenkin ihan huippu kiva tarkastella kriittisesti niitä suurimmalti osalti keski-ikäsiä soittajia siellä lavalla :D

Konserttimestarilla oli olkaimeton tumma kaksosainen asu, ja se oli muutenkin ihan pikkusen selkä muhun päin, joten näin sen selkälihakset hirmu hyvin. En oo koskaan tajunnu, miten paljon viulisti joutuu soittaessaan käyttämään lihaksia! Oli hassua nähdä, kun lapaluut väreili ja liikkui ja teki töitä. Vaikka se on vähän ällöä, viulisteilla kun ne sahaa ja sellisteillä jos ne vibreeraa ihan hulluna, että jos on hihaton paita niin ne läskit, joita naisille kertyy käsivarsien alle kainalon jälkeen (sanotaanko niitä liisoiksi? joku nimi niille on varpilla..), hyllyy ja höllyy ihan tajuttomasti. Se on irvokkaan ja ruman näköstä.

Siellä oli myös soittamassa, kuten aina, se mun lempparikontrabasisti, joka on kalju ja näyttää aina siltä, että se meinaa tulla sen basson yli kun se kurkottautuu nuottia kohti niin antaumuksella :D

Mut hassuin oli silti kapellimestari. Se oli sellanen partasuinen vanhahko mies, ja mulle selvis myöhemmin, että se on sen Sostakovitsin poika! LÅL Kiertää Eurooppaa johtamassa isänsä säveltämiä biisejä.

En ois tajunnu mitään sen näytöistä. Sit välillä se aina ähki ja puhisi ja saatto jopa hyräillä joidenkin stemmojen mukana. Ihan tajutonta. En oo koskaan törmänny toiseen kapellimestariin, joka tekis niin. Mut sehän on ihan ennenkuulumatonta. Miettikää nyt jos olis joku levytys tai radiosoitto tai televisiointi tai vastaava, ja siellä kuuluis miten kapellimestari ähkii. O_O

Nojoo. Sit kun se konsertti loppu, niin se aploodattiin neljästi lavalle. Lål. Ei se nyt ihan niin hyvä ollu. Paras oli, kun se heti sen sinfonian loputtua läiskäs sen partituuriin siihen telineeseen :D Ja se syleili kukkatyttöä! (eli sitä tyyppiä, joka sattui tällä kertaa olemaan tyttö, joka kukittaa vierailevat 'tähdet', solistit tai kapellimestarit) Pussas kädelle JA poskelle ja mietin et aika ällöö, kun sellanen vanha partasuu. Mut kai se sit oli ihan herttanen.

Oli tarkotus ehtiä illalla vielä vääntää juonikaaviota siitä Mrs.Dallowaysta paperille, mutta ylläri etten ehtinytkään. Pääsin aiottua myöhemmin kotiin sen yllätyskonsertin takia ja sitten piti lähteä hakemaan oulunvierailija bussiasemalta.

Oli omituista, kun joku nukkui mun huoneessa arkena. Sen jotenkin aina ajottaa v-loppuihin. Teijan piti tulla jo kaheksaan koululle tänään, koska mulla oli sillon äikkää, ja loppujen lopuks se istu siellä meidän tunnilla kuuntelemassa Parkkisen ihQopetusta (; Sen jälkeen se meni reksin ja OPOn hoiviin.

On musta ihan kiva, että musta voi olla apua tällasissa asioissa (lue:voin tarjota majoituksen sitä tarvitseville), mutta toisaalta tuntuu kummalliselta, kun en mä koe meitä oikein edes kavereiksi. Lähinnä ehkä tuttaviks. Ei me oikein edes tunneta. Ja kuvittelin, että se olis lähdössä tänään, kun tutustuminen on tehty, mutta se haluaakin jäädä meidän huippumahtavaanökysuperhienoonn-iltaan, joten lähtö onkin vasta sunnuntaiaamuna. Jotenkin ärsyttää, koska mulla on nyt viikonloppuna niin paljon tekemistä, että en jaksa keskittyä olemaan sosiaalinen, ja kun oon muutenkin niin väsyny niin sitten pitää vielä yrittää huolehtia ja sietää vierasta. Mutta turha valivalittaa, kun itse lupasin että majotus onnistuu. Ehkä mulla vaan on jotenkin sellanen antisosiaalinen fiilis nyt.

Perjantai ja lauantai on vaan sellasia päiviä, jolloin en tahtoisi miettiä kenenkään muun tarpeita vaan keskittyä vaan itseeni. Mitä, itsekäs, minäkö??

Tänään ehdin käydä koulun jälkeen jopa kirjastossa (parantaiskohan se sielua, jos hengais siellä enemmän?) ja myös KIRJAKAUPASSA! Ah<33 En oo ehtiny koko viikolla. Kamala elämä. Sit menin L-kvartetti dreeneihin (join konsan kahvilassa eka teen kun jäi pikkasen luppoaikaa). Ja huomen aamulla J-kvartetti dreeneihin. KYMPILTÄ. AAMULLA. Onko vähän karua, ettei edes lauantaina saa nukkua ilman kelloherätystä. Heippa, meen ampumaan itteni >

Menin kirkolle monistamaan Jennin kanssa nuotteja samalla reissulla, kun vietiin Vera ja Teija varkkeihin. Se monistuskone ei taaskaan meinannu lämmetä mulle: valitti vaan koko ajan että 'paper jam, open the door, paper jam, open the door' ja plaaplaa, mut ei sentään ruvennu tällä kertaa kärtsäämään. Piti lisätä aika monesti paprua. Hui miten paljon mustetta varmaan kului niihin nuotteihin..

Sit jäätiinkin vielä laulemaan ja sopimaan niitä biisirakenteita, kun ei ollu erityinen kiire mihkään. Ei kyllä kummallakaan ollut aivotoiminta ja keskittyminen ehkä parasta luokkaa, mutta toisaalta mitä muuta voi odottaa seiskalta perstaina. Mun pitäis opetella joitain Hilppareiden (kuulin tän lempinimen tiisaina, håhå ;D) biisejä ja sit joitain kakosääniä muutamiin lauluihin. Mut en sitäkään tykkää tehä, jos täällä kotona on joku kuuloetäisyydellä. Mistä sekin johtuu, että ei mulla oo ongelma laulaa muuten muiden kuullen (ainakaan samalla tavalla), paitsi sillon jos kyse on omasta perheestä? Aika naurettavaa.

Huomaatteko, miten blogaustiheys harveni heti, kun arki alkoi kunnolla? Minä huomasin/huomaan, ja se ottaa minua lievästi päähän. Nyt täytyisi varmaankin mennä nuQQ, että jaksan huomenna ahkerana aamulla SOITTAMAAN! Kauniisti u_u

PS: Eilen oli tullu Sarjisseuran jäsenlehti! =) OMG