Saanko kevätlääkkeen

Kevät antaa ymmärtää, et se olis kovasti tuloillaan, mutta sitten kuitenkin sataa parikymmentä senttiä lunta ja aamuisin ja iltaisin koiranpissityslenkillä palelee. Tää on tätä selkäänpuukotusaikaa. Oon joutunut uhriksi ja nyt odottelen, tulenko kunnolla kipeäksi vai jatkuuko tämä epämääräinen kurkkutunne ja vetämättömyys tällaisena. Toivottavasti lähtisi.

Maijukka kömpi tänään lumihangessa tulevaisuuden perässä. Kuvasin sitä videokameralla ja täräyttelin kuvaa amatöörimäisesti. Lyyli oli ihan messissä. Olin kuuntelemassa sympaattista brittimiestä ja sen jorinoita elokuvien seksuaalimoraalikäsityksistä ja Jumalan kenties-olemassaolosta. Mietin, miten me tehtäis vain oikeita asioita ja valintoja, jos kaikki meidän teot perustuis aitoon rakkauteen. En tehnyt tänäänkään niitä asioita, joita en tehnyt eilenkään, ja jotka oli tarkoitus tehdä huomiselle. Otteeni alkaa lipsua ja pahasti, vaikka kovasti oon aina rupeemassa puuhaamaan.

Sunnuntaina tuli täyteen yheksän kuukautta Halausukkoa. Tänään tuli täyteen 16 viikkoa Lyyliä. Tai en mä oo kyl koko sitä aikaa sen kanssa ollu, mutta suuren osan kuitenkin.

Iltalenkillä juoksi polkua pitkin meitä vastaan kaksi rusakkoa. Ne huomas meidät vasta tosi viime hetkellä. Se oli vähän unenomainen hetki seistä paikallaan ja katsoa, miten ne tulee koko ajan kohti. Jäällä meidät saartoi kaks isoa koiraa, joiden kanssa Lyyli lopulta leikki ihan ongelmattomasti, vaikkei ollut aiemmin niin kookkaita tapauksia tavannut. Läimi tassulla toista naamaankin. Olinkohan minäkin pienenä yhtä röyhkeä.

Yläkerrassa on jotkut ärsyttävät miesten pikkulauantaimölinät. Yllättävän vähän niitä täällä onki ollu, oikeesti.

Kevät koittaa Lyllerölle

Nyt on meno rentoa ja mukavaa.

En ole saanut mahahaavaa enkä kuollut ahdistukseen, vaikka niin olisi jälleen kerran voinut tapahtua. Koko viime perjantain tuskailin kirjallisten tehtävien kanssa, mutta ihme tapahtui ja sain palautettua monta kuukautta roikkuneen esseen (vaikkakin palautusloota oli tosi vaikea löytää) ja illalla sain uneliaasta mielentilastani huolimatta väsättyä vielä kirjallisuustutkimusanalyysinkin. Tosin tunnin myöhässä, mutta silti. Olin niin onnellinen ja helpottunut, koska torstai-iltana en osannut yhtään kuvitella mielessäni sitä, miten saisin oksennettua ne tehtävät ulos. Ihmeitä tapahtuu.

Lauantaina iskä ajoi Jyväskylään vrumvrum, ja sitten Lyyli hyppäs takapenkille ja minä hyppäsin rattiin ja ajoin ensin Lahteen hakemaan Mirden koiraihmisten keskeltä ja sitten vielä Helsinkiin moikkaamaan Maraa ja Paulaa Linnanmäen kupeeseen. Illaks ajeltiin monien mutkien kautta Espooseen tädin kuuskymppisille. Näin sukulaisia joita en yleensä näe käytännössä koskaan. Toinen etelän tätini väitti että olen muuttunut. En ole sen mukaan enää yhtä pippurinen kuin pienenä vaan jotenkin seesteinen. Musta se oli tosi kummallista. Sunnuntaina mentiin kattomaan mummia Virkkulaan ja sekin sanoi vailla mitään yhteyttä mihinkään, että olen muuttunut. Se on nähny mut viimeks lakkiaisissa.

Ehkä mä olen muuttunut, tai siis hyvin todennäköistähän se on, mutta ei tollasia asioita itse huomaa koska itse viettää itsensä kanssa jatkuvasti aikaa. En tiedä, mikä mussa on tehny eniten muutosta. Muutto pois kotoa, opiskelu, seurustelu tai lapsen kanssa eläminen? Ehkä ne kaikki yhdessä.

Tai ehkä musta on vaan tullut vanha, väsynyt ja passiivinen.

Söin synttäreillä hullusti kakkua. Podin koko viime viikon suunnatonta makean nälkää ja itse asiassa edelleenkin. Yötä oltiin Mirden kaa Maralla ja Paulalla ja Lyyli oli tosi ongelmattomasti. Aamulla saatiin basilikapirtelöö, ja se oli ihan tajuttoman hyvää ja raikasta. Haluun tehdä sitä itekin.

Sunnuntai oli ajelupäivä. Ensin ajoin Helsingistä Espooseen hakemaan äippää ja iskää, sitten ajoin Espoosta Kotkaan kattomaan mummia, koska se ei päässytkään synttäreille mikä oli tylsää, ja sitten ajoin Kotkasta Jyväskylään. Miettikää mikä saavutus. Kaikki matkat tosin automaattivaihteisella, mut silti. Opin ainakin ohittelemaan reippaammin ja ajamaan kunnon nopeutta.

Mun on pakko ylistää Lylleä, koska se ansaitsee sen. Se on mieletön autokoira, koska se tykkää matkustaa autossa, myös takapaksissa, ja sen voi jättää autoon huoletta, eikä se jää edes haukkumaan perään, mistä erityisesti olin hämmästynyt, koska ennen tätä se ei oo ikinä ollut autossa ihan yksin. En tiedä, mistä se tajuaa ettei sillä oo mitään hätää ja että me tullaan kyllä takasin joskus. Varsinkin sunnuntaina se ei juuri muuta päässyt tekemään aamulenkkeilyä lukuun ottamatta kuin matkustamaan autossa. Ja silti se oli ihan tyytyväinen. Mahtavaa.

Eilen me matkustettiin taas. Olin reipas ja kävelin laukkujeni ja Lyylin kanssa koko matkan Matkakeskukselle. Se oli melkoinen voimain koitos ja tuntuu kyllä hartiassakin siltä. Sitten kävelin Tampereen päässä vielä juna-asemalta keskustan halki Vapikselle. Ennen määränpäätä yks nainen pysäytti mut ja luulin hetken et se oli humalassa, mut se olikin ihan asiallinen. Vähän vaan ihastuksissaan koirasta. Se sano mulle, että mun pitää nauttia koirastani, hah.

Nyt olen Kangalassa Tumpan porukoilla ja törkeästi datistelen keittiön pöydällä Tumpan koneella ja katon, kun Tumpan isosisko tekee ruokaa. Heh. Hauskaa. Lyyli on täällä ekaa kertaa ja sitä varten täällä on rullailtu matot lattioilta ja sellasta kivaa vaivaa. Heh. Eilen illalla se oli selvästi vähän hämmentyneenä uudesta paikasta, mutta kyllä se nyt alkaa jo vähän asettua. Ihanan helppoa, kun voi vaan avata alaoven ja sanoo että mee pissille. Luksusta verrattuna hissiravailuun.

Niin ja siis eilen päättyi myös ennätyspitkä neljän viikon tauko. Se oli tosi pitkä, mutta toisaalta ei tuntunut kuitenkaan niin pitkältä. Ehkä siks, että mun ajatukset on lähinnä suuntautuneet itseni sijasta hoidokkiini. Ei ehdi samalla tavalla märehtimään ikäväänsä.

Nyt jo syötiinkin. Lyyli on ihan taintunut, sillä kesti tosi pitkään rauhottua päiväunille. Yölläkin heräsin moneen otteeseen silittelemään sitä sängyn laidan yli, mutta josko ens yö menis jo vähän paremmin.

Kivaa kun rentoa ja mukavaa ainakin nyt vähän aikaa. Mikään deadline ei vielä kolkuttele, ja se on kivaa. Hommia toki olisi, mutta ei sellasia jotka olis pakko hoitaa hetinytjust. Lähetin tällä viikolla yhden työhakemuksenkin (tosi huimaa joo, pitäis ehkä aktivoitua vähän paremmin vielä kun ei ole ihan huhtikuu..). Luennot vaan vähenee vähenemistään eikä pääsiäistauon jälkeen jää ku ärsyttävästi muutama pieni läsnäolo. Lyylikään ei saa enää nauttia yksinolosta niin ruhtinaallisissa määrin kuin vielä pari viikkoa sitten.

Kyllä tää kevät tästä koittaa vaikka aamulla palelikin lenkin lopulla sormia ja eilen tuli pisteleviä pikkurakeita suoraan päin näköä.

Saisinko aivoni liikkeelle, kiitos

Mirde toivoi, että täällä taas joskus olis jotain. Samaa toivon minäkin. Energiavarannot ei vaan jotenki riitä. Just tällä hetkellä olen epämääräisessä ahdistuksessa siitä, että mun pitäis pykästä huomenna valmiiks kaks kirjallista työtä, joita oon viikonlopusta lähtien yrittäny alottaa. Huonolla menestyksellä, arvaatte. Toivoisin että voisin hypätä jo viikonloppuun eikä tarvis elää tätä tekstienoksennusta, mutta pakko. En tiedä tuleeko tästä yhtään mitään.

Sekin ärsyttää, että tollanen heijastuu kaikkeen muuhun. Oon puhelimessa ikävä ja tylsän piikikäs. Ei oo nähty Halausukon kanssa kolmeen viikkoon ja se on liikaa. Vielä viikko. !?
Ja Lyylillekään mun kärsivällisyys ei meinaa riittää, kun muiden asioiden huolet painaa mieltä. Se ärsyttää myös. En haluais sen takia olla sille ikävä, koska ei se oo mitenkään sen vika jos itse olen saamaton ja sitten sen takia ahdistun.
En vaan tiiä mitä teen ton muille koirille haukkumisen kanssa. Voi tätä elämää.

Kyllä se taas jatkuu tästä kunhan selviän lauantaihin ilman mahahaavaa.

Ei mulla hirveesti muuta kuin että

Tänä aamuna jäällä oli pinkkiä ja punaista. Näin talitintin. Joka paikassa oli tosi liukasta, paitsi niissä paikoissa joissa oli kuiva asfaltti. Siis ASFALTTI. Näkyvissä. Onko jo kevät vai kevät?

Tää elämänrytmi tuntuu vieläkin kummalta enkä osaa edelleenkään ymmärtää tätä pysyväksi, mutta kai tämä yhteiselo tästä sutjaantuu pikkuhiljaa. Päivä päivältä me ollaan aina vähän enemmän kavereita ja ehkä tiedetään taas aina jotain vähän enemmän toisesta.

Oli kiva käydä Kuopiossa, kun sai toisaalta tilaa ympärilleen ja myös toisaalta hetken levähtää kokopäiväisestä holhoojuudesta ja toisaalta Lyllelläkin oli kivaa kun oli isommat huudit ja koirakavereita. Sunnuntaina käytiin möksällä ja oli mahti-ilma ja jäällä kantohanki. Lystiä siis. Lyyli oli illalla ihan poikki, mikä sinänsä helpotti matkustusta. Mentiin mennentullen bussilla, aika jännää. Nyt osataan sekin, miettikää.

Unohdin mun penaalin Kuopioon. Ärsyttävää. Unohdan sinne aina jotain.

Kevätaurrrinko jeejee

Ihanaihana aurinko! Ulkona ei voi kävellä enää nopeasti, koska muuten pukkaa hikeä, ja jos vähentää vaatetusta liikaa tulee kevätlunssa.

Aika bueno oli käydä joskus vähän kasin jälkeen aamulla kävelemässä jäällä. Ei ollu vielä kuumin auringonpaiste, mutta sellanen heräilevä. Kaikkialla oli tosi sinistä. Oli sopivan viileä. Lyyli kieriskeli lumessa ja otti spurttia jäällä. Ihmiset oli vielä joko nukkumassa tai sitten jo töissä. Ihan täydellistä.

Oon ilonen, kun pakkaset hellitti ainakin tältä erää.

Oon ilonen myös menneestä viikonlopusta, vaikka siitä onkin jo aikaa. Halausukko kävi pokailemassa Lylleröä ja ehkä vähän muakin. Käytiin kaverilla kattelemassa kolmen lapsen lauantaipäivää ja syömässä pizzaa. Käytiin viemässä Lylle ajamaan Lukaa taas vähän takaa. Sain älypelin lainaan, mutta Lyly tajus sen idiksen melkein heti. Syötiin hyvää ruokaa. Toumo oli leiponut mulle hyviä runebergintorttuja, koska Runeberginpäivänä sain vaan pahan tortun ja sitä oli kai jääny harmittamaan se. Mulla on oiva mies, vaikkei se ymmärräkkään mustikkarahkan hienoutta tai maapähkinöiden oivallisuutta ruuassa. Ymmärtää se paljon muuta kuiteski. Ja se kiristi mun huojuvan pöydän jalatkin. Ja ku mulla on helliä tunteita sitä kohtaan.

Tänään kirjotin elämäni lyhyimmät ja informaatioköyhimmät laajat esseevastaukseni ikinä. Johtui kenties siitä, etten ollut lukenut tenttiin oikeastaan yhtään. Ensi viikolla sitten uusintaa. Kyllä mä sen motivaation vielä jostain kaivan. Jee.

Tänään seikkailtiin Lyylin kaa myös eläinlääkärille rokotettavaks. Neljän viikon päästä kuulemma uudestaan. Toi oli jo valmiiks vähän väsyhkö, niin nyt se vasta tajuton onkin. Meinasi ruveta melkein jo ottamaan aivoon, kun se jäi kenties kahdettakymmenettä kertaa makaamaan/istumaan lumipenkkaan ja taas piti ruveta houkuttelemaan. Mutta yritin välttää aivoonottamista.Yritän olla sen yläpuolella. Yritän olla kärsivällinen. Vaikka välillä se onkin vaikeaa. TOSI.

Huomenna ehkä Kuopioon. Ajattelin kokeilla tällä kertaa bussia. Saa nähdä mitä siitä tulee ja millasiin seikkailuihin huomenna joudutaan, varsinkin kun aikataulu meinaa taas olla turhan tiukka. Ehkä se tästä, jos pidän vaan pään kylmänä ja Jeesus armahtaa turhista viivästyksistä niinku esim liikkumishaluttomanmielenomaavastakoirasta tai vastaantulevistahaukkuloista.

Voisin pitää pääsiäispaaston, mutta se kai pitäisi alottaakin tässä joskus pian. Enkä tiedä, mistä paastoaisin. Negatiivisista ajatuksista, heh.