Kevät antaa ymmärtää, et se olis kovasti tuloillaan, mutta sitten kuitenkin sataa parikymmentä senttiä lunta ja aamuisin ja iltaisin koiranpissityslenkillä palelee. Tää on tätä selkäänpuukotusaikaa. Oon joutunut uhriksi ja nyt odottelen, tulenko kunnolla kipeäksi vai jatkuuko tämä epämääräinen kurkkutunne ja vetämättömyys tällaisena. Toivottavasti lähtisi.
Maijukka kömpi tänään lumihangessa tulevaisuuden perässä. Kuvasin sitä videokameralla ja täräyttelin kuvaa amatöörimäisesti. Lyyli oli ihan messissä. Olin kuuntelemassa sympaattista brittimiestä ja sen jorinoita elokuvien seksuaalimoraalikäsityksistä ja Jumalan kenties-olemassaolosta. Mietin, miten me tehtäis vain oikeita asioita ja valintoja, jos kaikki meidän teot perustuis aitoon rakkauteen. En tehnyt tänäänkään niitä asioita, joita en tehnyt eilenkään, ja jotka oli tarkoitus tehdä huomiselle. Otteeni alkaa lipsua ja pahasti, vaikka kovasti oon aina rupeemassa puuhaamaan.
Sunnuntaina tuli täyteen yheksän kuukautta Halausukkoa. Tänään tuli täyteen 16 viikkoa Lyyliä. Tai en mä oo kyl koko sitä aikaa sen kanssa ollu, mutta suuren osan kuitenkin.
Iltalenkillä juoksi polkua pitkin meitä vastaan kaksi rusakkoa. Ne huomas meidät vasta tosi viime hetkellä. Se oli vähän unenomainen hetki seistä paikallaan ja katsoa, miten ne tulee koko ajan kohti. Jäällä meidät saartoi kaks isoa koiraa, joiden kanssa Lyyli lopulta leikki ihan ongelmattomasti, vaikkei ollut aiemmin niin kookkaita tapauksia tavannut. Läimi tassulla toista naamaankin. Olinkohan minäkin pienenä yhtä röyhkeä.
Yläkerrassa on jotkut ärsyttävät miesten pikkulauantaimölinät. Yllättävän vähän niitä täällä onki ollu, oikeesti.
1 kommentti:
Tulevaisuus jäi valitettavasti osin epätarkaksi. :( mutta osin ei.
Lähetä kommentti