Seuraavaksi täytän kaksikymmentäkaksi vuotta. Minulla on ollut jo muutaman vuoden vaikeuksia muistaa omaa ikääni, koska se tuntuu melko merkityksettömältä.
Olen ollut pian seitsemän vuotta lihatta, lukuun ottamatta kalaa. Olen kiinnostunut siitä, mitä syön. Liputan mahdollisimman vähän käsitellyn ruuan puolesta. Arvostan aitoja raaka-aineita.
Minulla on niin paljon sarjakuvia, etten usko sinulla olevan yhtä paljon. Kirjojakin on, mutta vähemmän. Lukeminen on nautittavaa.
Olen elämässäni ekaa (ja toivottavasti ainoaa) kierrosta tyttöystävänä, nyt kolmatta vuotta. Tänä keväänä lähtee käyntiin myös ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kierros vaimona.
Olen sitä mieltä, että elämällä on merkitys, siispä uskon Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Aamen.
Nykyisin kuuntelen ystävääni lainaten lähinnä nössöilymusaa. Folkkia ja sen sellasta. Uppoaa.
Tykkään laulaa ja soitan myös viulua. Siitäkin tykkään välillä.
Olin joskus hyvin katkera siitä, että kaksi uupuvaa senttiä sadastakuudestakymmenestä saattoi uhrautua lievästi kieroon selkärankaan. Mutta ei sillä ole oikeastaan juurikaan väliä.
Pidän järjestyksestä ja siitä, että asiat on järjestyksessä.
En ole enää pelkästään minä, vaan nykyään ollaan Lyyli (2-vuotias jalorotuinen piski) ja minä. We have a serious training business in progress. Ja itse asiassa pian ollaan Lyyli, Halausukko ja minä.
Ja ottakaa huomioon, että vaikka luettelisin kuinka monta asiaa itsestäni, ette silti tuntisi minua tai tietäisi millainen olen. Joten valitan: se mielikuva joka tämän pohjalta muodostui, on valheellinen. Heh.
