perjantai 10. toukokuuta 2013

Se, kun tulevaisuudesta tulee menneisyyttä

Häistä on huomenna seitsemän viikkoa. Ei todellakaan tunnu niin pitkältä. Mutta pakko kai se on uskoa, kun kalenteri niin väittää.

Tämä ei ole kattava postaus, ainoastaan sellainen jossa kerron että olen hengissä ja pääsin naimisiin. Blogailu ei ole käynyt mielessäkään, koska päässä on ollut liikaa kaikkea muuta.

Mutta. Lähetin tänään viimeisen koulutehtävän tarkistettavaksi ja palautin myös kandin lopullisen version. Jos kaksi arvostelua odottavaa tenttiä on mennyt läpi, niin enää ei ole mitään mitä mun tarvis koulun takia tänä keväänä tehdä tai mitä edes voisin tehdä maisterihaun hyväksi. En voi muuta ku odottaa ja rukoilla parasta. 

Nyt on jotenkin hirveän tyhjentynyt olo. Vähän vaisu ja apea. Sellainen, että nyt on ohi kaikki se mitä ahdistuneena suunnittelin syksystä asti enkä oikein tiedä mitä seuraavaksi on tulossa. Seuraava syksy voi näyttää niin kovin monenlaiselta.

Mutta niin. Täällä ollaan, kevät on ihana ja kesä tulee kovaa kyytiä, olen hirveän onnellinen. Kun saan kasailtua itseäni kirjoitan toki myös häistä tarkemmin ja kaikesta. 



Ei kommentteja: