Viimeinen yö Kortepohjassa. Ehti mun vakituinen osoite olla täällä melkein kolme vuotta, mutta nyt se loppuu ainaki tältä erää.
Jään kaipaamaan ainaki lyhyitä välimatkoja ja huippuja koiranulkoilutusmaastoja pari sataa metriä heti kotiovelta. Myös kasviskeittoravintola on ollut aika tiheässä käytössä, kenties huomenna vielä vikan kerran (ja kenties vielä niinä ainaki viitenä kertana jotka mun pitää vielä tulla täällä käymään opiskelujen takia..). Täällä on myös ihania ihmisiä joista olen saanut iloita siitäkin huolimatta, että olo on ollut aika levoton ja irrallinen nää kolme vuotta jatkuvan matkustelun takia. En oo osannut asettua, koska oon koko ajan alitajunnassa miettinyt, millon tilanteet tulee muuttumaan.
Senki takia on ollu ihan ihmeellistä viettää täällä viimeinen viikonloppu. Ensinnäkin koska en oo viettänyt tänä vuonna viikonloppua Jykälässä kertaakaan. En muista oonko koko lukuvuonna. Ainakaan yksin, toisin kuin nyt.
Ollaan oltu Lyylin kaa ihan vaan kahdestaan. Oon pakkaillu viimeisiä kamoja laatikoihin, pyyhkiny kaappeja, miettiny mitä tarvin viikon Tampereella olemiseen ja häihin, mitä tarvin häiden jälkeen Helsingissä, mitä voi viedä Kuopioon. Oon kävellyt Lyylin kaa vikan kerran ostoksille lähimarkettiin ja tänään vikan kerran kaverille teelle. Oon puhellut Lyylille (ja itselleni) paljon muutosta ja siitä että nyt on viiimeinen ilta, mutta en tiedä onko se ihan ymmärtänyt. Mut kovasti se on tarkkaillu ja ihmetelly mun puuhastelua.
Oon myös miettiny aika paljon häitä. Tai visualisoinu niitä mielessäni ja vähän haaveillukki.
Viikon päästä tästä tähän aikaan ollaan oltu vuorokausi naimisissa ja toivottavasti jo päästy Helsinkiin viemään mun tavarat kämppään, joka ei oo enää Tuomon vaan myös mun koti. Se on aika tosi ihmeellistä kaiken tän vuosikausien etäsuhteilun jälkeen. Huh huh. Ei oikein pysty käsittämään, miten paljon on jo kestetty.
Ajatus siitä, että kun seuraavan kerran kävelen kaverin luota Lyylin kaa kotiin niin siellä odottaa mua Halausukkeli lämpöisenä, tekee mut ihan hirvittävän onnelliseksi niin että voisin vaan purskahdella onnenvärinöitä ympäriinsä.
Oon hirveän kiitollinen just nyt siitä, että minusta ja meistä on pidetty niin hyvää huolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti