Saamattomuussunnuntai

Vielä kuuteen mennessä tänään mä en valehtelematta ollut tehnyt MITÄÄN. En niinkun oikeesti yhtään mitään.

Ja vaikka rakastan olla tekemättä mitään, niin ei siitäkään pysty nauttimaan, koska koko ajan on tietoisuus että pitis tehdä vaikka mitä.

Heräsin aamulla jopa suht aikasiin (ainakin mulle aikasin..), kymmentä yli kymmenen, ja ajattelin että tästä se lähtee kun nyt syön aamupalan ja sitten rupeen hihat heiluen hommiin.

Joo vissiin.

Ei huvittanu, ei sitten yhtään. Jumitin vaan koneella tai jossain (en edes muista missä jumitin :DDD), ja sitten noi yhet tuli jossain vaiheessa huutokaupasta. Siihen mennessä olin onneks saanut edes vaihdettua vaatteet ja käytyä suihkussa.. < eli tein siis kuitenkin jotain!

Sit ne teki ruokaa ja mä yritin samalla lukee vähän äikän tyylisuuntia, ja sitten alettiin syömään. Tuli muuten mieleeni, että voisin ihan hyvin jättää kalankin kokonaan pois. Ei tulis ikävä. Paitsi ehkä loimulohta - tosi harvoin. Ei mulla oikeestaan oo kuin kaks syytä, miks pidän sen vielä messissä:

1) saan siitä B12-vitamiinia, jota ei saa kuin eläinperäisistä tuotteista, ja en oo oikein innostunut popsimaan mitään vitamiinikapseleita (vaikka pitäs varmaan..)

ja 2) kaikki muut ihmiset kokis sen niin hankalana, jos en söis kalaakaan. Nytkin tuntuu, että kun meen jonnekkin kylään niin porukka on välillä sillein "apua, mitä me sulle oikein syötetään kun et syö lihaa, omgomgomg", ihan kun se olis joku kamala ongelma. Sen takia kalansyöminen helpottaa niiden tuskaa edes vähän. Mutta tämä kertoo vain siitä, että yleisesti ottaen ihmiset tekee tosi vähän kasvisruokia. Mikä on omituista. Ja huolestuttavaa. Varsinkin kun ne on niin superhyviä<33 Ja ekologisempiakin ;)))

Henni soitti mulle tuskapuhelun, kun söin jälkkäriä. Lohdutin sitä, etten ollut ite edes uskaltanut avata talousmatikan kirjaa vielä, ja itse asiassa en oo avannut sitä vieläkään köhKRÖH u_u Luin nimittäin sitä äikkää ja KIRJOTIN SEN SAAKELIN KIRJALLISUUSESSEEN ja ei järkee kun siihen uppos aikaa. Kirjotin sen eka Wordilla, että hahmottaisin sen paremmin kokonaisuutena (aika vilunkia, koska oikeesti se pitäis pystyä kirjottamaan tunnilla koulussa suoraan konsulle..) ja sitten kirjotin puhtaaks. Mutta SAIN AINAKIN TEHTYÄ SEN! En nyt tiedä, tuliko siitä niin päätä huimaavan mahtava ja ihmeellinen, mitä halusin. Tai no, turha valehdella, kyllä mä tiedän: EI tullut.

Mutta menköön.

Huomenna siis pitäisi tuskailla talousmatikka läpi ja sen jälkeen uskonnonpreppauksen sijaan päkertää äikän koe tekstitaidonvastauksineen. Joopa. Tulee olemaan menestys näillä yöunilla <33 Orkki, oot niin hyvä kun aina nukut niin pitkään ja muutenkin alotat kaikkien kouluhommien tekemisen aina niin aikasin illalla <33 ja sitten valitat ja tuskailet sitä blogissasi <33

Lållero, kasva vähän.

OiOI, äikänkirjassa oli muuten se mun lemppariruno, pakko laittaa se tännekkin:

Kun olit raaka rypäle
minulle et suostunut
kypsänäkin yhä karttelit.
Anna edes rusinaa

Toi on niin HUIPPU! Sääli, ettei sen runoilijaa tiedetä. Mut jostain antiikin ajalta kummiskin.

Lupasin muuten epäsuorasti perjantaina, että ilman MUUTA ehdin tänään Maisan ja Neran ja Rompan kanssa lenkille, mutta toisin kävi. Olin tänään muutenkin niin saamaton eikä ollut sosiaalinen fiilis, niin minkäs teet. Maisa kyl oli ihan myrtsi, kun olin niin tylsä. Sori! u_u

Mitenkähän selviän taas hengissä ja tervejärkisenä ens viikosta. Joka ilta menee taas vaan kokeisiin lukemiseen. Ja pitis ehtiä soittaa. Ja pitis ehtiä niitä Wanhojen juttujakin (voi LUOJA). Ja pitis ehtiä ELÄÄ.

Miksei universumin aika voi olla armollinen ja riittävä edes yhdelle, pienelle orvokille? Aika armotonta.