Mistä johtuu, että mun suosima bussi on aina maanantaisin suht väljä (sellanen, että on jopa tilaa seistä muualla kuin ihan edessä), mutta kaikkina muina aamuina ihan tupaten täysi? Miks maanantai on spesiaali? Onko sillon eniten laiskoja pummijoita, jotka tahtoo vielä vähän jatkaa v-loppua? Täytyy kuitenkin sanoo Kuopion Liikenteen eduks, kun oon sitä niin paljon haukkunu, että tänään se oli jopa suht ajoissa. Ei tarvinu pinkoa koululle ja hytistä hirmu kauaa pysäkillä (paitsi että ei tänään ollut edes niin kylmä kun iski ihan suojasäät, että olis kunnolla hytisyttänyt).
Huijasin muuten: ei me käsiteltykään vielä tänään realismia, vasta kauhu- ja tavan romantiikkaa. Mut keksiviikkona sitä sitten. Sain viimeinkin käsiini ton toisen moderninromaanin äikkää varten, Albert Camus'n Sivullinen. Sit esseessä mun pitää kai vertailla sen päähenkilötä siihen Trocchin Nuoren Aadamin päähenkilöön. Tossa on muuten jopa 10 sivuu enemmän, 159 :D Mikä tiiliskivi.
Camus alotti kirjansa näin: 'Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen.' Mrs.Dalloway alko jotenkin 'Mrs.Dalloway päätti/oli sanonut/aikoi itse ostaa/ostavansa kukat.' En muista sanatarkkaan, enkä jaksa mennä yläkertaan tarkistamaan. Nuoren Aadamin alotusta en muista. Jännää siis tässä on se, että kirjan ekat virkkeet vaikuttaa niin paljon :D Sellaset kunnon fantasiaeepokset tuskin alkaa sanoin 'äiti kuoli tänään'. Mut toisaalta tollanen saattaa temmata ihan eri tavalla mukaansa, verrattuna siihen jos heti iskee kasvoille armoton lausehirviö, jossa vaan kuvaillaan ja maalaillaan jotain maisemaa eikä päästä asiaan. Niin kuin muistaakseni TSH:ssa. Ehkä en siks koskaan päässyt Tom Bombadellin taloa pidemmälle. JOSKUS vielä luen sen.
Olis hauska, kun olis tajunnu laittaa pienestä asti kaikkien lukemiensa kirjojen alotus- ja lopetusvirkkeet ylös. Johonkin kirjaan tai vihkoon. En mä kyl tiedä miks se olis hauskaa mut olis vaan! =) Nyt on tosin vähän myöhästä muistaa enää kaikkia elämänsä aikana lukemia kirjoja, mutta toisaalta, mikäpä sitä estäis alottamasta vaikka sitten nyt..
Kävin muuten pissittämässä Neraa, ja tuol tihku räntää (tai no vettä tarkemmin ajatellen..). Aina kun sataa edes vähän, niin mun tukasta heti lemahtaa sellanen tuoksahdus/löyhkä, joka koostuu sen vahan+lakan aromeista, mitä käytän. Se on kummaa. Tosin melko ymmärrettävää u_u
Meidän alttoviulisti loisti taas poissaolollaan, joten soiteltiin kolmistaan. Ja Jari puhu siitä Kamus-viikosta, joka kivasti sattuu näköjään just samalle viikolle Wanhojen kanssa. Onneks edes mun jakso vaihtuu ennen sitä, ja 8.10aamut muuttuu 9.40aamuiksi (RAKKAUS<33). Ja on muutenkin rennompaa; lyhyemmät päivät, vain YKS matikankurssi, jnejne. Mutta kiva, kun pitää sit stressata sitä Beethowenia tanssiaskelten lisäks. Joopata.
Päätin hiljaisesti itsekseni, että en todellakaan kirjota tänne blogiin sanaakaan Wanhoista ennen kuin ne on ohi, mutta nyt on pakko. Tuntuu, ettei edes ruokapöytäkeskustelut koske mitään muuta kuin niitä tansseja:
N1: "Minkäköhän värisen kravatin se laittaa?"
S: "Onko sillä muka mitään väliä?"
N1&N2: "NO ON!"
N1: "Ei mut oikeesti, koska mulla on sinihopee mekko ja sulla ruskee."
N2: "Niin.. no mut ei sillä oo niin väliä." ( < just sano, että sillä on? :D)
N1: "No mut hei, se oli kuitenkin sun pari alkuperäsesti" (muistan ton sanamuodon vieläkin, koska ite sanoisin 'alunperin' enkä 'alkuperäsesti' o_o)
N2: "Minkä värinen puku Orvokki sulla on?"
O: "Se on salaisuus?"
N2: "AI ON!"
O: "Hähä, no ei vais" (se tosiaan on, koska en oo mekkoo vielä hankkinukkaan)
N1: "Mut hitsi ku mä mietin, et ottasko sen meikkauksen seittemäks ku sit sen jälkeen voisin mennä kampaajalle ja sit.."
Ja tätä rataa.
Siis: omalla tavallani ymmärrän tän hysterian (varsinkin kun kyseisillä neidoilla oli just ollu tanssia ennen ruokailua ja ne tuli sieltä suoraan syömään), mutta hei, Wanhoihin on kuitenkin vielä kuukausi. Ei se ehkä ÄLTSIN pitkä aika ole, mut kuitenkin.
Jos päätän olla osallistumatta Wanhojen puimiseen tän niitä edeltävän kuukauden ajan(ja sen jälkeisen kuukauden niiden ruotimiseen..), niin pitääkö mun olla ihan hiljaa ruokapöydässäkin? Eikö lukiolaistytöt osaa jutella enää muusta?
Huooh.
No mutta siis, se ihan TÄRKEIN syy sille, miks rikon nyt lupaukseni olla kirjottamatta Wanhoista on se, että liikunnanope tuli tänään ahdistelemaan mua.
M: "Orvokki, soitatkos sä vielä?"
O: "...öö, no joo, soitan.."
M: "Ihan aktiivisesti?"
O: "Joo."
M: "No kuule mitäs olisit mieltä sellasesta pienestä musiikkijutusta siihen Buffetti-hetkeen sillon, oisko sulla ketään soittokaveria tässä kakkosista?"
O: "Eeen mä kyllä tiedä keitään muita oikeestaan ketkä soittas. Ja tota, EN kyllä kovin mielelläni oikeestaan soittas."
M: "Ai etkö?"
O: "No en joo.. enemmän mä tykkään esiintyä laulamalla kun soittamalla."
M: "No mut entäs se sitten?"
O: "Öö-- ai millasta musaa siihen oikein pitäs olla..?" o_o'
M: "Niin, sitä voitas miettiä"
O: "Ai jotain rakkauslauluja?" (alko heti pyörimään päässä 'jokaiselle joku on kai rakkain..')
M: "Joo! Se vois varmaan olla!"
O: "No mut tota.."
M: "No hei mietippä vähän ens tunnille" jnejne.
(ymmärrätte varmaan, ettei mun suorat lainaukset voi millään olla sanatarkallisesti tosia, mutta mistäs te tiedätte, onko mikään totta, mitä teille syötän ;D)
Kotiin mennessä huomasin jo, että olin tahtomattanakin innostunut ajatuksesta. Mun olis tehny mieli laulaa joku biisi jo joulujuhlassa (koska on niin HUIPPUJA joululauluja! aah), ja toi ei olis ees niin paha, kun se on mun ymmärtääkseni pelkille kakkosille - anteeksi, tuleville WANHOILLE.
En kyl tiedä, mitkä biisit vois sopia. Siis kivoja lauluja on vaikka miten, mutta olis hyvä jos se edes jotenkin liittyis päivän teemaan. Se 'Jokaiselle joku on kai rakkain/Everybody Loves Somebody' ois kyllä aika vahva ehdokas. Ja sit kun selasin tota räkkäysläyly-kirjaa (jota iskä on paikkaillut laastareilla, söpöä), niin iski silmiiiiiiin (ette ikänä arvaa) ...
ARMI!
Eli siis se missibiisi. Neitosista ken on kaunein, tyttö kaikkein muodokkain.. Ei kun anteeks, herttaisin. 8) No mut se ois jotenkin aika sopiva, ja sitä vois muokkailla tyyliin 'Herroista ken on komein, poika kaikken ihQlein..' tai jotain. (No okei, ei menny rytmillisesti ihan kympisti, mut kuiteski)
Mut oisko vähän hyvä 8) Tuleeko mieleen mitään sopivia kipaleita salilliselle iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautuneita wanhoja??
Ois kiva päästä laulamaan.
Mut tarvis kyl ainakin pari soittajaakin. o_o
Aika kyrsästä, kun ei osaa ite muuta kun hakata pianoo, ei sitäkään ees soittaa kunnolla.
BTW! Aatelkaa, et tänään olin tehny läksyt ihan superaikasin, ehkä jo joskus ennen YHDEKSÄÄ! OMGOMGOMG
Ainakin ne pakollisimmat.
Nyt menisin hakkaa pianoo ja rääkymään tonne olkkariin, jos Vera ei pelais siellä sillä tyhmällä uudella pelikoneellansa. Ehkä meen ajaa sen poijes. MORO>
EDIT// Mun niskat+hartiat on ihan superjumissa jotenkin, säteilee oikein päähänkin, eikä sitä tapahdu melkein koskaan. Ei mua ikinä koske päähän.
Mut nyt jopa melkein voisin sanoa, että mulla on pääkipua. Outoo.
Ja se tuli vielä mieleen, että olen ylpeä Tumpasta, kun se kaikesta huolimatta oli sittenkin päättänyt luoda sen inttiblogin (; Olin nukkunu ehkä puol tuntia, kun heräsin viestiääneen ja yritin vaan lukee sitä kännykänruutua silmät ihan sikkuralla. Mut tajusin kuitenkin unenpöpperössä sen, että se oli muutanut mielensä! Jee! (JA TSEMBII TUOMOLLE INTTIIN!! tuore alokas)
Ei tosin antanut osotetta. VIELÄ. >_>
1 kommentti:
Otan osaa wanhojen johdosta. Ihmiset on HULLUJA, mut pitäähän elämässä jotain sisältöä olla.
Pretty woman voi olla kans teemaan sopiva biisi?
Ja sit joku kuolemaan liittyvä, koska wanhoinahan olette lähempänä sitä ;)
Lähetä kommentti