Kehosta irtautuminen

Mulla on irrallinen olo. Painan superpitkiä päiviä koulussa+konsalla+läksyjenparissa ja olen koko ajan joko tekemässä jotain tai sitten siinä fiiliksessä että piankohta pitäisi tehdä sitä ja sitä, mutta silti tuntuu etten ole tässä kaikessa mukana. Ikään kuin seuraisin oikeaa itseäni aina puoli askelta jäljessä ja katselisin vierestä, että siinä se taas meinaa nukahtaa tunnille ja siinä se taas laskee matikkaa ja siinä se taas höpöttelee Jarin kanssa vaikka viulutunnilla pitäisi soittaa eikä höpötellä ja siinä se taas nousee bussiin ja piipauttaa bussikortin ja siinä se taas tuijottaa peiliin ja miettii että pitäis pestä meikit ja siinä se taas torkuttaa kelloa aamulla, kun ei jaksa nousta ekalla soitolla IKINÄ ja siinä se taas hakkaa pianoa ja laulelee rakkauslauluja siitä kirjasta, mitä on paikkailtu laastareilla ja siinä se taaskaan ei jaksa siivota keittiötä tai imuroida vaikka matto on täynnä mustia koirankarvapalloja ja nurkissa leijailee pölykasoja ja siinä se taas ajattelee että kuinka väsyttää ja kuinka elämä on uuvuttavaa.

Vaikka mistä minä tiedän, onko se orvokki jota tunnun katselevan puolen askeleen päästä edes se oikea Orvokki? (Ja miksi btw voi kirjottaa 'askeleen' tai 'askelen'? Miks molemmat on oikein?)

On rasittavaa, kun omaa kalenteriaan pitää suunnitella niin tarkkaan. Kaikki menot yrittää saada mahdollisimman lähekkäin, ettei tulis epämääräsiä tunnin tai puolentoista välejä, jotka on tosi vaikea käyttää hyväkseen. Tänäänkin menin suoraan koulusta neljäks konsalle soittamaan ja sitten istuin ennen teoriatuntia valohallin kahvilassa 1,5tuntia syömässä eväitä ja yrittämässä saada jotain otetta niistä kirjoista, mistä pitis kirjottaa se essee. Sain hahmoteltua itelleni vasta sen toisen. Ja arvatkaa mitä: en aio kirjottaa sitä esseetä huomiseks, vaikka Parkkinen sano et olis hyvä. Mä palautan sen maanantaina. En mä tänään jaksa enää keskittyä tuottamaan fiksua tekstiä (jota tämä ei ole ;D) - ja tahdon kerrankin saada siitä esseestä hyvän. OIKEESTI hyvän. On turhauttavaa kirjottaa aina sellasta tasalaatusta paskaa. Tahtoisin kerrankin kunnolla paneutua tuohon, koska mä tiedän että mä kykenen, mun on PAKKO, tuottamaan jotain hyvää jos vain tarpeeks tahdon.

Usein olen vain niin turtunut kaikesta muusta lisukkeesta, mistä tämä elämä koostuu, etten kykene enää edes keskittymään niihin asioihin, joista oikeesti nautin.

Huomasin muuten eilen, että mulla on olemassa poskipäät, jotka vois olla ihan nätitkin, jos en peittäis niitä aina pulisongeilla. Mutta ilman pulisonkeja näytän omituiselta (lue: dorkalta). Ongelmallista. ;)

Jotain mun täysistä päivistä kertoo sekin, etten ole ehtinyt blogaamaan kahteen päivään (ja periaatteessa en ehtis nytkään, koska mun pitäis olla tekemässä sitä esseetä, mutta joku raja. En aina jaksa). Jotain hyötyä täpötäydestä kahdeksan kurssin jaksostakin: huomenna on tanssikurssin koe, joten en joutunut lukemaan kokeeseen tänään <33 Muuten olis ollu äikkä, mutta nyt teenkin sen vasta maanantaina uskonnon preppauksen tilalla! Jee.

ONNEKS alko koeviikko eikä tuu enää läksyjä ja ONNEKS ens jaksossa joka päivä 9.40 kouluun. Ehkä en kuolekkaan.

Huomenna olis Musiikkikeskuksella Dumbledoren muistelmat -konsertti; vois olla ihan kiva kuulla leffamusaa, mutta ei sinne varmaan enää oo lippuja. Tätä pitää miettiä. Ja Atso Almila ois puketunut Dumbledoreks :DD Ja Jaana Kapari-Jattakin on kuulemma paikalla, kun siellä on jotain Härri Häppeninkiä ennen sitä konserttia.

Henkka pyys mua musavastuuseenkin ja oon koko päivän yrittäny saada Maijua kiinni, mutta se ei vastaa enkä mä nyt ilman soittoa voi siellä laalaa. Muuten ehkä voisinkin, vaihteeks taas tällanen fiilis. Tai ehkä en jaksa vaan liikaa miettiä, ja siks ei oo minkäänlaista fiilistä ja siks voin uskotella, et on sellanen fiilis. (Olipa tämä nyt looginen..)

Kävin lisäämässä Wilmassa ens vuoden ennakkovalintoihin enkun puhekurssinkin, kun Riikka ahdisteli. Saa nähä, saanko sitä kuitenkaan sit loppupeleissä mahutettua lukkareihin, mutta toisaalta se vois olla ihan hauskaakin. Ainakin kahdella viime kurssilla on aina ollu ihan rentoo höpötellä Riikan kanssa mahtavalla enkunkielentaidolla :D

Oon viime aikoina popitellu aina Emiliana Torrinia MySpacesssa. Se on symppis. Mua vaan ärsyttää, kun en saa yhdistettyä että kenen ääni mulla tulee siitä mieleen. Joku toinen naislaulaja, mut en vaaaaaaan saa päähäni kuka.

Äiti kerto eilen, että sitä ällötti ekan kerran töissä. Kuulemma mitkään pistokset tai haavat tai muut eritteet ei oo ällöttäny, mutta eilen sen olis pitäny kaivaa silmä ihmisen päästä ja SE ällötti. Sellanen vanhan miehen lasisilmä, joka pitää puhdistaa kerran päivässä :D Mut se pelastu, kun toinen hoitsu näytti miten se tehdään ja tänään äipällä oli ilta ja huomenna yö, joten se ei toiste joudu puhdistusvuoroon (; Ja nyt se toivoo, että se mies olis kotiutettu siihen mennessä kun operaatio seuraavan kerran tulis äitille :D HAHA, SILMÄ, mielikuva on kyllä aika kuvottava o_o

Kai se pitää kirjottaa nyt Wanhoistakin, kun olen niin väsynyt että on heikko hetki. Mekkoasia siis on (kai) ratkennut: pääsen halvalla, sillä löysin päälle pantavaa äitin komerosta. Sellanen musta silkkimekko, jonka Kirppu teki viime vuonna RUKin juhliin. Ainut, että se on ihan vaan MUSTA ja että selkä on aika avonainen. Se solmitaan rintojen kohdalta takaa kiinni sillein jännästi, joten mua vähän epäilyttää, että pysyykö se päällä ollenkaan - tai sit pysyy, mut saan olla koko ajan nostelemassa.. Kirppu tosin sano, että sen päällä pysy kuulemma ihan hyvin, vaikka se tanssikin sen kera, mutta saa nyt nähä. Oli muuten yllättävän sopiva, lyhentää ehkä pitää väliaikasesti. Kunhan löydän ne kengät. Niitäkin käytiin kyl jo sovittelemassa, mutta on vaikee päättää. Enkä tiedä haluunko ruveta leikkimään tsubukkaa ja ostaa piikkikärkiset, vai pyöreekärkiset vai mitkä. Raaaah. Ja olkaimettomat liivitkin pitää ostaaaaaa.

Minä kun tahtoisin vaan kävellä metsässä Neekun kanssa ja istua kotona lämpimässä ja lukea ja lukea ja lukea ja lukea ja välillä ehkä laulaa.

Miksei elämä voi olla sellaista?