Oon yrittäny leikkiä sellasta tosi kiireistä ja aikaansaavaa, jolla ei oo mitään aikaa jollekkin datailulle, lål. Onnistuinkin tossa puoliksi! Eli olen ollut kiireinen, mutten aikaansaava. MUTTA tähän sopiikin mainiosti poiminta mun tän hetkisestä vessalukemisesta, eli Helmiä sioille (ei oo kyllä ees kovin hyvä sarjis):
"Miten voi olla, että saavuttipa elämässä mitä tahansa, silti kuolee?
Tarkoitan että jos suurten asioiden tekemisellä ei saa vapautusta kuolemasta, miksei sitä vain istuisi paikallaan ja olisi tyhmä, lihava ja laiska?"
Tätä voitte vapaasti miettiä, kun painatte illalla pään tyynyyn.
Maanantaina olin ekaa kertaa ikinä kuuntelemassa kunnanvaltuuston istuntoa, ne väänsi jostain nettilähetyksistä (aika noloa, ettei sellasia jo oo) ja siitä, uusitaanko se tekonurmi nyt vai ei. No se uusitaan. En kyllä tajua välillä noiden valtuutettujen logiikkaa. Lomautetaan opettajat ja sairaanhoitajat ja ties ketkä, mutta KUPSille täytyy saada uusi nurmi! Juuri näin.
Mulla on menossa vähän sellanen aikaa vastaan kamppailu. Kaikkea on tulossa lähitulevaisuudessa ja kaikkea pitäisi saada tehtyä ennen kaikkia juttuja. ESIM huomenna on viimeinkin se musiikkitiedon koe, ja oon ihan helisemässä. HUAAAAH. En ymmärrä, miten mun olis tarkotus tunnistaa ne kaikki kappaleet toisistaan. Tänäänkin istuin kirjaston kuunteluhuoneessa TAAS kaks tuntia ja kuuntelin jumankauta neljääkymmentäkuutta eri levyä!! Eikä siinä ollu ees kaikkia niitä kappaleita!
Että kyllä. Hyvin lähtee. Lisztiltä oli Liebestraum (romantiikka, 1800-luku) ja Berliozilta oli Fantastinen sinfonia, osa 2: Tanssiaiset (romantiikka myös). Aholta Hyönteissinfonia osa 2: The Butterflies (suomalaisia nykysäveltäjiä) ja Beethovenilta "pateettinen" pianosonaatti (wieniläisklassismi, 1770-1820). Debussylta Preludi: Uponnut katedraali (impressionismi, 1890-1830). Ja sen sellaista. Tossahan oli jo viisi. HAH
Peukkuja saa siis pitää. Ruotsissakin pitäs vielä väsätä joku henkilökuvaus, jonka teen varmaan Josésta, ja sit se pitäs esittääkkin, luovassa kirjottamisessa pitäs kirjottaa huomenna joku novelli eikä mulla oo vielä hajuakaan mitä kirjotan, v-loppu menee pitkälti soittopuuhissa, alkuviikko menee kans soittopuuhissa plus että olis matikankoekin tiistaina jnejnejne byääääh. Haluisin sellasen aikalisän, että sais vaan olla möllöttää.
Mutta nyt eka etappi olis selvitä tosta MuPesta. Kohta rupeen lukemaan organumeista ja pastoraaleista ja dodekafoniasta ja truveereista ja moteteista. Ai mitä, kuulostaako heprealta? No ei kai nyt toki.
Oon kyl ollu melko reipas, oon pyöräilly kouluun nyt koko viikon, jopa viulun kanssa! Siinä kyllä meinaa vähän hartia jumiutua, mut se on jumi muutenkin, ni eipä tee mitään. Jumista tuli mieleen, että nyt on kyllä silmät ihan tosi krampissa, enkä edes tiedä mistä, mutta jostain. Ja otsaa kivistää. Ei hyvin mee.
Täytyy ehkä tunnustaa, että kaiken 'kiireen' keskellä oon kyllä silti varastanu vähän aikaa laulamiselle. Pianon ääressä saattaa hujahtaa helposti tuntikin, kun vaan soitan ja laulan. Ja laulan vähän lisää. Mut se ei oo hukkaan heitettyä aikaa, koska se on aika minkä mä tarviin, etten heittäis koulukirjoja ikkunasta ulos ja jäis aamuisin sänkyyn nukkumaan uhraamatta ajatustakaan maailmalle ja velvollisuuksille. Se pitää mut varmaan järjissäni.
ONNEKSI kesä häämöttää. En ehkä tiedä mitään kannustavampaa nyt.
Mutta, musiikin tyylisuunnat odottaa >
1 kommentti:
No niin NIIN, mutta mun mielestä ei tarvi sormuksia turvaamaan sitä 'ikuista rakkautta'. Voi sitä rakastaa ilmankin niitä :-))
Lähetä kommentti