Mennyt viikko on ollut elämänmullistusviikko meitsillä. Oon hikoillut ja liikkunut enemmän ku pitkään aikaan. Oon herännyt viis aamua peräkkäin aikasemmi ku ikinä ennen. Oon joutunu jatkuvasti skarppaamaan aivoja virheet välttääkseni. Mut mikä tärkeintä: oon tienannut rahaa. Rahaa!
Ei sillä että se olis itseisarvo tai että mulla olis tarve hamuta sitä itelleni. Mutta rauhoittaa kummasti, kun tietää ettei kesän vuokrien maksamisen suhteen tuu ongelmia, että ens syksynä voin ehkä vähän hellittää kauppahyllyjen ääressä ja että ehkä sittenkin vältyn opintolainan nostamiselta.
Merkittävää tämä on senki takia, etten juuri ole oikeissa kunnon töissä ollut. Ja mitä mäki jo oon, kakskyt ja puol. Sietäisin hävetä, mutta en nyt jaksa, koska asiaan tuli muutos. Vedän rankasti töitä koko kesän elokuun loppuun asti jos mun vain annetaan, joten ei ole enää syytä kyyristelyyn ja huonoon omatuntoon.
Oon myös päättänyt, etten valita töistä, koska ei oo paljon varaa valittaa ku mulla niitä kuitenki on. Oon niin onnellinen. Perjantaina auringossa polkiessa olin vaan yhtä onnea, kaikki asiat on niin hyvin ja mulla ei oo mitään hätää ja niin. Totta kai mua harmittaa että Halausukko on kaukana koko kesän ma-pe (ja toisaalta jos ollaan molemmat vaan uupuneita viikon jälkeen, ni en tiedä mitenkä paljon jaksaa viikonloppusin matkustella..) ja totta kai mua jännittää työt vielä, koska takana vasta perehdytysviikko ja nyt pitää pärjätä omillaan, ja totta kai rytmin muuttaminen on ollut vaikeaa, koska keho ei suostu ymmärtämään että kasin jälkeen vois ruveta jo nukuttamaan että sais tarpeeks unta (mun nukkumaanmenoaika on ollut jo vuosia ennemminki yhentoista ja kahentoista välillä tai kenties myöhemminki, joten tässä totuttautumisessa saattaa mennä hetki..), mutta en valita. Ja jos valitan, ni mulle täytyy lyödä luu kurkkuun, koska ei mulla ole sellaiseen oikeutta.
En muista, oonko sen jo sanonu täällä, mutta olen siis kesän ajan postityttö. Huristelen oranssilla kärrillä pitkin katuja, juoksen rappuja, kiroan ohuita lärpäkemainoksia jotka on vaikee viskoo lajitteluhyllyihin ja vielä vaikeempi tunkee luukusta, ja ihmettelen miten sukunimet ja asunnon numerot vaan vilisee silmissä. Miettikää sitä. Heh.
Nauttikaa keväästä ja auringosta ja ihmeellisestä elämästä jeejee meizi tuulettaa tätä kaikkee! Mahtavaa
2 kommenttia:
Mulle tuo paljon suudelmia !
Tuon! puspuspuspuspuspus
Lähetä kommentti