Opiskelusyksy alkoi kurkkukivulla joka sittemmin muuttui räkävaluksi mutta thank God sivuuttamalla kuumevaiheen.
Juuri nyt mulla on melko kevyttä fyysisten opiskelujen suhteen, mutta toista se on sitten syysloman jälkeen jouluun saakka ja tammikuun alusta helmikuun loppuun. Sillon on meinaan tappomeininki ja heikot kaatuu, mutta jos mun on tarkoitus selvitä, mä selviän. Jos Herra suo jnejne.
Kandiseminaarikin alkoi ja mustahan TULEE HuK kevääseen mennessä! Ei välttämättä kansaa kohauttaen, mutta rimaa hipoen sopii mulle varsin mainiosti. Tärkeintä on, että saan tutkinnon ulos. Sen jälkeen voin huoletta suunnata kohti etelää, vaikkei se mulle syki, mutta siellä on yks joka sykkii, ja se on tärkeempää kuin asuinpaikkakunta tai mikään.
Mä niiiiiin aion selvitä tästä.
On niin mukavaa ku vaihteeks on selvä päämäärä ja tietää millon mitäkin tapahtuu. En muista, millon viimeks olis ollu näin selkeetä. Jee. Jee.
1 kommentti:
Kyllä sää selviät! Määkin selvisin meidän tokavuoden keväästä joka oli tappavin opiskeluvaihe ikinä. Eikä tullut yhtäkään hylsyä :)
Lähetä kommentti