maanantai 22. joulukuuta 2008

Tulinen addiktio

Huomaa näköjään heti, kun saa nukuttua edes pikkuisen tavallista pidempään. Viikonlopun ansiosta en ollut tänä aamuna väsynyt, vaikka viime yönä nukuinkin taas hieman liian vähän.. Mutta EI se haittaa, kohta pian on loma. Nimittäin huomenna 8)

Mun piti nähdä tänään Suomessa lomailevaa ystävääni, mutta sille tuli muita kiireitä. Oli jo lahjakin valmiina mukana jonka kiireellä aamulla paketoin :( Mutta aina ei voi voittaa. Sain muuten viimeinkin rahdattua koulusta mun savityön kotiin! Eikä siinä mennykkään kun vuosi.. Se on hyvä kun mä oon aina niin sairaan ripee. Nyt se sit tossa jököttää ja basilikat kasvaa.

Kokattiin veikan kaa sellasta tulista wokkia johon tuli paljon vihanneksia. Kun sahasin papupurkkia auki niin sivalsin sormeeni. Nyt on laastari. Aika straagista hie. (< typoja, mut en jaksa korjata lål : D)

Tänään tuiskutti ihan HURJANA! O_O En kestä, ulkona oli niiiin hienon näköstä ja valkosta ja kaikki ne puut ja kaikki ja oooh.. Mut silti en oo menny vielä ulos peuhaamaan vaan pysytelly sisätiloissa ja litkiny Finnrexiniä (mustaherukanmakuista) kun kurkussa tuntuu siltä, että tuun kipeeks. Eli siis kurkku on kipee. En muista enää sanoinko jo siitä, enkä jaksa tarkistaa.

Musta on tullu ihan foorumiaddikti. Käyn jatkuvasti tarkistamassa et onko mun seuraamiin viestiketjuihin tullu vastauksia joita pääsisin kommentoimaan ja viilaamaan pilkkua. Tyhmää sinänsä: miksei asioista voisi debatoida oikeiden ihmisten kanssa IRL? Minkä takia ajatusten ja aivoitusten jakaminen netissä olisi jotenkin helpompaa? Ihan btw tuli mieleen, että ne lahjatkin pitäis paketoida. On niin raskasta aloittaaaaaaah

Oon pitäny läppäriä koeviikosta saakka keittiössä. Tässä on hyvä datata, kun on parempi valo kun mun huoneessa ja lisäks oon ruuan äärellä :D En unohda niin herkästi syödä, koska sitä sattui hirmu usein kun kone oli omassa huoneessa ja menin siihen illalla.. Niin ja pysyn vähän paremmin perillä ihmisten menemisistä. Toisaalta eipä arkena hirveesti datailemaan ees ehdi, kun on ne omatkin menemiset..

Kohta pitäis joutua Prismaan taas kuluttamaan. Äiti höpöttää koko ajan lähtemisestä, mutta silti se vaan juuttuu lukemaan kirjaa tai päikkäreille tai muuta vastaavaa. Että eipä ole ripeydellä pilattu muitakaan Aittoloita, niin ehkei mun tarvi tuntea hitaudesta syyllisyyttä. Ah, vapautus edes yhdestä asiasta!

Yhtäkkiä iski mahanpohjaan sellanen jouluodotus! OMG! :D

En arvannut, että se edes tulisi! VAU!

Kutkuttaa: sillä tavalla, miten kutkuttaa kun odottaa jotakin mukavaa, niin mukavaa että on pakko hymyillä. Ja on lämmin olla.

Ja hymyilyttää, hymyilyttää, lyttää!

Hihihihiiiii

Nyt pakko mennä vessaan.

PS. Muistin just etten oo vielkään paketoinu niitä saakelin lahjoja, enkä pessy keittiön lattiaa. Ei morjes.

Ei kommentteja: