Tänään ahdistuin ja ärsyynnyin rahasta.
En oo mitenkään tosi syynääjä, että pitäisin lukua mihin joka ikinen euroni menee ja tietäisin koko ajan, paljonko mulla on rahaa tilillä. Toisaalta pyrin kuitenkin välttämään turhaa törsäilyä ja vertailen kyllä esim elintarvikkeiden kilohintoja ahkerasti.
Tänään maksoin kesäkuun vuokran (solusta, jota en kesällä juurikaan käytä..) ja kauhulla katsoin, miten tili väheni. Kauhulla totesin myös, että paikallisliikenne on päättänyt jälleen korottaa kertamatkahintojaan ja lisäksi Kuopio on sen verran lemmikkivihamielinen kaupunki, että koirastakin joutuu velottamaan 1,60€. Jykälässä koira pääsisi matkustajan siivellä. Mua otti aivoon. Ei ehkä joo iso raha, mutta monesta pienestä tulee nopeesti iso.
Ahdistuin myös pakkaamisesta. Onneks olin tehnyt pakkauslistan jo etukäteen. Sit ahdistuin siitä, että VR:n matkahaku oli poissa pelistä koko päivän, joten piti käydä asemalla asti ostamassa junalippu, et varmasti saan lemmikkipaikan. Sit ahdistuin jo etukäteen huomisesta matkustamisesta koiran ja matkalaukun kanssa vaihtoineen kaikkineen. Sit ahdistuin siitä, ettei pyykit ollu vielä kuivunu (eikä oo vieläkään). Oon ollut lievästi ahdistunut oikeestaan koko päivän, joten suurin osa ajasta on mennyt yleiseen haahuiluun, koska ahdistus on estänyt tehokkaan työskentelyn. En edes osaa eritellä kaikkia ahdistuksen aiheuttajia. Ärsyttää olla helposti ahdistuva. Oon edelleenkin melko varma, että mun kuolinsyy sitten (toivottavasti) joskus on mahahaava. Täysin itseaiheutettu.
Kaikkein eniten kuitenkin ahdistun jo etukäteen varmaan siitä, että saisin mun koiran käyttäytymään. Not gonna happen, mutta jos ei tarvis ahdistua siitä, niin olo olisi varmaan monta kiloa kevyempi.
HUh huh. Huomenna viimeinkin muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti