Pakastaa pakastaa jaksaako rakastaa NO JAKSAA

Pieni piipahdus torstai-iltana sisällä hakemassa koira iltapissitykselle oli kohtalokas. Musta tuli petteripunakuono. Tuntikausia ulkona ei mitään, mutta nopea lämmönvaihtelu edestakaisin ja pieni ulkoiluhetki niin voilà! Onneksi pakkeli peittää melko hyvin, mutta on tämä nyt silti aika ärsyttävää.

Tykkään sellaisesta pakkasesta, joka tekee ilman raikkaaksi. Sit ku naama jäätyy, ni se on jo vähän ikävää. Oon melkoisen iloinen, että nyt alkaa jo hellittää tämä rääkki. Mun hieno visio luontopolkukierroksestakin termarin kera jäi vaan visioksi, mutta ehkä tätä talvea on vielä jonkun matkaa jäljellä. Ens kerralla sitten paremmalla onnella, kun ei tarvi pelätä että sormenpäitä tai naamanosia jää matkan varrelle.

Halausukko oli kylässä viikonlopun. Otettiin lunkisti ja nautittiin ruuasta. Käytiin musikaaliensi-illassa ja temmottiin rapsakassa pakkasessa pizzalaatikkojen kanssa. Mun silmälasit meni jäähuurteeseen. Kysyin, millon se oikein aikoo kosia mua. Ei se vielä ees tienny. Boooring.

Tästä hienosta visuaalisesta aineksesta voitte kenties päätellä, että olen viimeinkin siirtänyt kamerasta kuvat koneelle! En oo jaksanut ikuistaa kovin useita hetkiä kovin pitkään aikaan, mutta jos yrittäisin taas aktivoitua. Tässä kaveerusten lepohetki helmikuussa.

Ja tässä satunnainen ilahdutus teille lokakuulta. Melko samaltahan tämä rontti edelleen näyttää mitä tässä, mutta oon silti taipuvainen kuvittelemaan, ettei kuitenkaan ihan noin dorkalta piskiltä. Ehkä siihen on jotain elämänviisautta olevinaan tullut naamaan jo tässä vaiheessa.

Tänä Runebergin päivänä mulla ei ollut ihan niin hyvä osa kuin viime vuonna. En saanu torttua. Yhyy. Mutta elämä jatkuu vaikka luomumaidon, turkkipurkin ja kerman hinta senku nousee (mikä ei todellakaan ottanut mua yhtään päähän perjantaina ruokakaupassa, mitä te oikein kuvittelette).