Täti-ihmisen muistelmat

Älkää huoliko, älkää huoliko: mä oon hengissä, vaikka joku joutui sairaalaan ja joku kuoli ja joku syntyi ja muutan viikon päästä. Pitkästä aikaa kuvamateriaalia ja sen kunniaksi sitä piisaakin oikein kunnolla. Elämäni huhtikuulta tiivistyy aika hyvin tässä, olkaa hyvä:

Rennosti kohti Napapiiriä.

 

Rovaniemeltä löytyi paljon jahdattavia valkosia jänöjä sekä Suomen ainoa shikoku.

  Vain osa pääsiäisen herkuista, joita oli jälleen kerran valtavasti. Maistoin hitusen lammastakin moneen moneen vuoteen, mutta sen jälkeen ei liha kuiteska oo käyny mielessä. Ehkä taas joskus.

Kangalassa meno oli jälleen hurjaa, kuten voitte päätellä. Lål.

Viikissä koiravahtina olo oli aika hirveää, sillä se oli kuin maistiainen vuoden päähän tulevaisuuteen, johon on kuitenkin vielä vuosi. Se ei ole nyt vaikka haluaisi että se jo oisi. Voi voi. Oijoi.

Tässä uuden sukupolven aloitus meidän suvussa. Isoveikka veti pisimmän korren, mikä tarkoittaa tietenkin luonnollisesti sitä, että

  MEITSISTÄ TULI TÄTI!

Sen kunniaksi jo viittii ehkä julkaista meidän ekan pusukuvan ikinä, joka ihanan tyylikkäästi peilin kautta ja vielä kamera näkyvissä. puspus

Tän kaiken jälkeen (ja ku ekat leskenlehdetki on löydetty) uskaltaa jo sanoa, että kevät on tullu, vaikka takatalvet kovasti yrittiki. Rakkaus voittaa (SEN ON PAKKO!)