Hei maailma, mulla on kaikki hyvin

Mä en selvästi enää edes muista mun entistä elämää, koska alkuviikko yksin Slummissa oli niin omituinen. Oli niin hiljasta. Yksin ei tuu ihan samalla tavalla puhuttua jatkuvasti. Eikä kuulu tylsyyden huokauksia tai tassuttelua tai rappuäänille mörähtelyä. Mulla oli menomatkalla jatkuvasti tunne siitä, että unohdin jotakin. Vaikka jätinkin tarkotuksella.

Muutama päivä omaa rauhaa voi tehdä paljon. Saa juttuja eteenpäin. Osasin olla pysähtyneen rauhallinen pitkästä aikaa. Sain aikaa itelleni. Mua ei ahdista. Kaikki on ihan hyvin. Kaikki on tosi hyvin. Perjantaina alkaa virallisesti pääsiäisloma ja äsken siihen oli vielä viikkoja, mikä tuntu raskaalta. Mut nyt se onki jo. Kaikki on hyvin.

Kaikki on hyvin vaikken ollukka Lyllen kaa muutamaan päivään. Kaikki on ihan hyvin, vaikka laitoinki sen toisten vaivoiks hetkiseksi.

Nyt oon taas Kuopiossa ja mulla on jotenki vielä parempi olo ku viikko sitten. Jee.

Sitä paitsi toukokuussa saattaa puhallella uudet tuulet. Me ehkä muutetaan. Ehkä luultavasti. Luultavasti muutetaan. Ihan uuteen, korkkaamattomaan. Sinne mahtuu jopa keittiön pöytä, me voidaan syödä keittiössä! Meillä on ehkä jopa neljä hellaa kahden sijaan, meidän uunia voi käyttää samaan aikaan hellan kanssa. Mulla on on oma vessa. Mulla on parveke.
Sanoinko jo et se on ihan uus? Sanoinko jo, et sinne mahtuu ehkä pöytä keittiöön?
Sanoinko jo et se on alle puolen kilsan päässä entisestä? (HEH)

Halausukkoki tulee perjantaina ja saan haistella sitä ja sen kaula on lämmin ja meillä on aikaa melkein puoltoista viikkoa. Kaikki on hullun hyvin.