Sitten ku tästä eteenpäin pääsee

Joku siinä on, et heti ku tänne rantautuu ni siihen loppuu se aikaansaavuus. Mut ei se mitään. Ehkä tänään yritän taas vähän, mutta sen verran olen viisastunut, että paineita en suostu kehittelemään. Tahdon suoda itselleni myös silkkaa joutenolosta nauttimista.

Oon nautiskellut esim ihan superleppoisasta swing-konsertista, jossa oli esiintyjinä huippumuusikoita ja huippuihanalaulaja. Istuin pimeässä konserttisalissa ja mulla oli joka suuntaan tilaa ympärillä ja nautiskelin vaan silmät kiinni siitä, kun jotkut soittaa vaivattoman oloisasti vaikka ois kuinka vaativia tilutuksia. Ei voinu muuta ku hymyillä ja olla vaan että LIFE IS GOOD. Koska se on.

Eilen nautiskelin kesäkurmitsalasagnesta (vailla pastaa tosin), joka oli superhyvää vaikka tein ekan kerran. Sit nautiskelin porukoiden kanssa ulkoilusta. Ne on sijoittaneet uusimpana hullutuksena lumikenkiin, joten siellä sit äipän kaa jäällä pistettiin menemään vaikka sohjoa riitti. Iskä hiihti ja koirat juoksenteli. Oli lääniä mennä ja ihmisiä ei nimekskään. Mahtia. Äippä kävi vaklailemassa saarinaapureiden mökkejä jopa kuisteilla asti. Mitä salapoliisityöskentelyä. Neekku ja Lylle oli ihan intona, ja sillon on aina hyvä mieli ku ne voi ilosina mennä vöyhöttää.

Tarpomisen jälkeen pidettiin evästelyhetki grillikodassa. Vanhuksilla on bratwurstientestailumissio, ne ikävöi lempparimerkkiään joka katosi Prisman lihahyllyiltä grillikauden jälkeen. Toinen testauksessa oleva merkki oli niin herkkua, että puolet paketista jouti koirille. Mun lautaselle käveli hämähäkki.

On kiva olla kotona pitkästä aikaa ja on kivaa myös ku on omaa rauhaa, mutta silti mun ajatukset liihottaa koko ajan tulevaisuuden maailmoissa. 
Sitten kun, sitten kun.
Aina sitä.  

Sitten joskus, kun on oma koti ni. 

Sitten joskus, ku ollaan yhessä ni.

Mun aivo ei jotenki suostu tajuamaan sitä, että nyt olis tarkotus elää tätä tilannetta, mitä nyt elän. Ja voisin esim nauttia ja olla ilonen tästä.

Välillä se onnistuuki. Välillä. Suurimman osan ajasta kuiteski saa jatkuvasti ittensä kiinni toivomasta, että se toine olis syömässä näitä samoja ruokia tai olis käymässä tässä samassa paikassa tai olis kattomassa tätä samaa leffaa tai olis lötköttämässä tässä viekussa tai olis pissittämässä koiria jnejnejnejnejnejnejne. Ehkä saatte kiinni kuviosta.


Ja vuosikaudet mä viihdyin niin superhyvin omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni, ni onhan tää ny vähän ironista.