Mulla on ollut ylävatsapuristus ainakin perjantaista asti. En tiedä, mitä se on.
Se ei ole nälkäkouristus, ei närästystä, ei menkkakipuilua.
Toivon, että se on vain psyykkistä mahapuristusta tekemättömistä jutuista, koska sillon sen pitäis loppua esim NYT koska sain viimeinkin valmiiksi suururakkana eli postmodernismi ja metafiktio -kurssin luentopäiviksen (joka ei sais mielellään olla luentopäivismäinen) ja romaanitehtävän. 13 sivua tekstiä ei ehkä kuulosta paljolta, mutta oon niin ylpee niin ylpee. En oo aikoihin tuottanut mitään noin konkreettista. En aikoihin.
Ja sikski ylpee, että kerranki valmis ajallaan ja ilman loppupaniikkia.
Asiaa on myös helpottanut se, että olen saanut kirjoittamisrauhan, kun ei oo tarvinu viihdyttää yhtä haisevaa karvapalleroa koko ajan. Jätin sen eilen illalla autoon, joka suuntasi Savoon. No suuntaan ite perässä jo keskiviikkona, ni ei tässä kamalasti ehdi riemuita. Eikä sinänsä tarviskaan, kun sain tehtyä just ton mitä aioinki ja mitä oli tarkotuski. Nyt voisin ihan kernaasti viihdytellä, mutta kun en voi asiantiloista johtuen niin ehkä menen nukkumaan ja nukun niin pitkään ku huvittaa ja kannan huolta vain omasta rakostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti