Tarina ukkosesta

Kuvittele, että seisot metsässä. Siellä ei ole ketään muita, sillä sataa vettä. Aika paljon. Sulla on kumpparit, onneksi, ja ohut urheilutakki joka ei pidä vettä. Eikä pidä ne urheiluhousutkaan, jotka sulla on päällä. Lähettyvillä on kaksi mustaa koiraa, molemmat irti. Ilma on synkkä. Alkaa ukkostaa. Sulla alkaa olla vessahätä. Toinen koirista menee paniikkiin ukkosesta, koska pelkää sitä. Se ei kuuntele käskyjä, vaan pistää menemään niin kovaa, ettei pyllykarvoista tarttuminenkaan hetkauta. Kun lopulta selviät toisen koiran kanssa umpimetsästä metsätielle, sulla ei ole mitään haisua, mihin suuntaan pitäisi mennä, miten pitkälle, minne. Karkulaista ei näy missään. Kännykkäkään ei ole matkassa.

Lisää yhtälöön muutama tunti, paljon kävelyä märässä maassa, jatkuva sade, huutelua ja huhuilua, kasvava epätoivo ja epätietoisuus, miten pitäisi toimia. Vastaantulijoitakaan ei ole, joilta voisi kysyä havainnoista, koska muut ihmiset on fiksusti lämpimässä. Yrität usuttaa jäljelle jääneen koiran etsimiseen, mutta epäilet sen ottaantumista tehtävään. Olet kastunut läpimäräksi ja alkaa olla kylmä. Et tiedä, menisikö pidemmälle vai palaisiko takaisin. Et tiedä, oletko edes menossa oikeaan suuntaan. Mistään ei kuulu mitään. Kauhukuvat tulvivat mieleen. SE KYHJÖTTÄÄ JOSSAKIN YKSIN JA PANIIKISSA JA MÄRKÄNÄ. SE KYLMETTYY KUOLIAAKSI. SE ON JÄÄNY AUTON ALLE. Itketys meinaa tulla, mutta päätät aina ettei nyt ole sen aika.

Kuitenkin, kun olet palannut jo autolle ja toivo karkulaisen löytymisestä sen luota on osoittautunut turhaksi, ja kun olet ajanut auton hitaasti rantatien päähän ja huudellut turhaan jokaisella parkkipaikalla - silloin itkettää jo oikeasti aika paljon. Mietit, mikä laulu rohkaisisi. Laulat yksin sateessa itsellesi lasten virttä, vaikkeivät muistamasi sanat kuulu edes samaan säkeistöön.

Taivaan Isä suojan antaa

hän on Isä jokaisen

myös minun kadoksissa olevan koiran!

lapsen huolet Hän voi kantaa

paremmin kuin ihminen

nyt ON huoli!

Hän ei muista virheitämme

jonka juuri typerästi sain ajattelemattomuuttani aikaan! entä jos sille käy jotain!

meille antoi Jeesuksen

Hän on aina ystävämme

Hän on Isä jokaisen

Taivaan Isän lähellä

jokainen on tärkeä

myös siis minun koira!

Kuvittele, että lopulta palaat autolla kotipihaan ahdistuneena, absurdin tunteen vaivaamana (koska mukana on kahden koiran sijaan vain yksi) ja luovuttaneena. Kävelet ovelle päin ja mietit, mitä nyt.
 Ja
näät karkulaisen ulko-oven edessä makaamassa surkeana ja märkänä.
Eikä se ole kyllä yhtään omaa ansiotasi.
Mutta siinä se yhtä kaikki makaa, vähän lukossa, mutta makaa. Se, josta sinä olit vastuussa.