Here comes the (winner)bride!

Vau.

Nythän on siis niin, että selvisin tästä syksystä.

Selvisin tästä kandivuoden puolikkaasta ja olen edelleen täyspäinen.

Vau.

Lähetin juuri sähköpostilla viimeisen palautettavan opiskelujutun tältä syksyltä. Perjantaina tein viimeisen tentin tältä syksyltä. Ja sitä ennen tein monia monia monia juttuja, niin monia että marraskuussa tuntui että niitä on ihan liiiiiiiian monta ja tukehdun ja kalenteri on vihollinen ja en selviä ja yääääää mutta nyt on joulukuu kääntymässä lopuilleen ja minä huomaan että oon elossa ja oon tasapainossa ja oon selvinny ja miten mahtavaa se on ei hyvät hyssykät.

Saatte vapaasti olla iloisia mun puolesta, koska eikös iloisena olo ole kannattavaa.

Odotan kevättä niin et välillä meinaan upota sekopäisyyteen, mutta tiedän et se tulee kyllä ajallaan. Nyt oon ilonen tästä joulusta ja siitä että saan olla pari viikkoa lomalla. Sitä ennen tosin viikon seuraamassa hullunmyllyä postilla ja rahtaamassa joulukortteja ja -paketteja kärryillä kivasti hangessa, mutta sehän on vaan mukavaa vaihtelua tähän iän ikuiseen koneella istumiseen ja lähdeviittausten viilaamiseen ja akateemisuuteen pthyi.

Muuten varmaan istuisin koko viikon telkun ääressä yöpaidassa ja söisin pipareita. Joten ihan hyvä ehkä tehdä jotain.

Ai miten niin odotan kevättä? No kas kun kysyitte.

Minä meen naimisiin. Musta tulee vaimo. Miten outo outo sana.

Minä meen naimisiin ja musta tulee vaimo ja musta, Halausukosta ja Lyyli-koirasta tulee perhe ja meillä on yhteinen koti ja siellä on meidän yhteiset jutut ja me nukutaan vierekkäin samassa sängyssä lämpimässä ja palataan iltaisin samaan kotiin pesemään hampaat.

Ennen pääsiäistä meitsin status siis muuttuu ja se status sit on ja pysyy koko loppuelämän ja se on aika huh huh. Huh huh.

Miten kivaa!!

Kivaa on myös se, että meillä on jo kirkko. Ja juhlapaikka. Ja pappi. Ja pitopalvelu. Ja mulla on häämekko. Eli päälinjat hoidettu, eikös. Hah.

Sellaista siis. En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, koska jopa usean merkinnän tahdista per päivä ollaan tultu melko vaatimattomaan vauhtiin, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä. Kirjoitan silti. Kun kirjoitan. En mä aio luvata mitään parannusta tehdä. Päivitän kun pää ja elämä antaa myöten. Tänään ne antoi.