Kumisaappaissa on raskas kävellä, mutta nyt se on jo helpompaa

Oon potenu suurta ahdistusta, jolla kenties on ollu osansa pitkittyneessä epämääräisessä olossa. Sellanen, että ei kunnolla kipee mut ei ihan tervekään. Keho jaksaa kyllä aina huvittaa mua, koska alitajuntaisesti en näköjään antanu puolukkapäivienkään alkaa ennen ku rentoudun. Ja sit kävi just niin. Minusta ihan huvittavaa.

Mut niin. Nyt mun keväässä alkaa jo näkyä valoa. Tällä viikolla oon saanu opiskelujuttuja jätettyä taakse ja se on muy bueno. Sisäinen taakka helpottaa. Ei sillä, etteikö mulla olis vielä paljon tekemistä, esseitä ja pari tenttiäkin ja muuta, mutta se ei ahdista mua kuitenkaan enää hillittömästi. Ne ei tunnu ylitsepääsemättömiltä.

Valoon vaikuttaa sekin, että meillä sujuu Lyllen kaa taas vähän paremmin. Oon ottanu koirien ohituksessa käyttöön salaisen opiskelijabudjettiaseen eli sukan. Ei täydellistä ehkä, koska se kiihdyttää sitä, mutta ainakin päästään ohi vain pienellä kurkkumurinalla suu vaahdossa kurlaamisen sijaan. Mielenterveyteni on huomattamasti paremmalla tolalla. Ehkä mä en saakaan mahahaavaa. Sitä paitsi toi on oikeesti ihan tosi hauska veikko ja söpön suloinen. Joskus vaan meinaan aina unohtaa sen.

Lähden ens viikolla Kuopioon enkä oikeestaan vältsil tuu sieltä enää takasin pitkäks aikaa. Tenteissä käymään mahdollisesti ja silleen. Sinänsä aika kummaa. Vaikea ajatella, mitä pitäis ottaa mukaan. Mulla tulee älytön ikävä mun sänkyä ja levyjä ja omia astioita. Materialistin vikaa, hmm?

Tällä hetkellä Kuopio tuntuu hyvältä. Ihan vaan sen takia, että saan hengähtää kunnolla, kun on muitakin huolehtimassa mun huollettavasta, eikä sekään ehkä oo kiinnostunu musta koko aikaa kun on emonenkin lähellä ja kaikkee. Saan ehkä nukkua pitkään muutaman aamun. Pääsen möksälle Lyylin kaa. Nähdään Cosmoo. Voin tavata kavereita pitkästä aikaa.

Mut sit toisaalta aavistan, että saan hyvin helposti hermoni menemään ja hyvin nopeasti, jos en kiinnitä asiaan huomiota. Ilon kautta siis vaan.

Sitä ennen kuitenki vielä huomenna päiväsoittoreissu Seinäjoelle ja puolen viikkoa hajaopiskelua. I can do this. !!!

Voi kun saisin kesätöitä.

Tänään Katriinassa samassa pöydässä istuva tyttö puhui siitä, miten ne oli käyny kuvaamassa leipäjonoa jotain tv-juttua varten. Mietin taas sitä, miten joillakin ei ihan oikeasti oo rahaa ruokaan, tai miten joillakuilla ei oo yhtään ainutta ystävää tai edes kunnollista sosiaalista kontaktia. Mietin, miten paljon on syrjäytyneitä ihmisiä. Enkä mä edes tiedä, miten paljon. Mutta tiedän, että niitä on. Tässä kaupungissa ja Kuopiossa ja kaikkialla. Se on tosi surullista. Ja sit me ollaan silleen et mitä kaikkee kivaa sitä voiskaan hamuta lisää, ihan vain ITSELLEEN, ja pitäskö lentää Ibizalle ryyppäämään ja käristämään nahkaa tai entä jos ihan vaan ylensöis syömisen ilosta kun siihen on kerran mahdollisuus.

Mun maailmantuska tuntuu lisääntyvän aina vähän joka päivä.


Haluisin oppia olemaan oikeesti kuuliainen, jotta voisin kulkee johdatuksessa ja käyttämään päiväni viisaasti. Nyt en tiedä, mihin mun pitäis kulkee.

heal my heart and make it clean
open up my eyes to the things unseen
show me how to love like you have loved me

break my heart for what breaks yours
everything i am for your kingdom's cause
as i walk from earth into eternity