Tumppa ajoi koko matkan. Se oli ratissa tosi komea ja jämäkkä. Sillä oli homma hallussa ja se tiesi. Tykkään, kun sillä on homma hallussa. Vaikka sellaset ihmiset ylipäätään vetää puoleensa joilla on homma hallussa, ehkä siks kun haluisin et itelläki olis.
Mailu oli meidän mukana Tampereelta Turkkuseen ja Maijukka Raumalta Turkuun. Pidempäänkin olis ollu jees, mutta meni aika kaksinkin. Tai siis kolmin, kiitos Lyylin. Lyylille toi matka oli koulutusmatka. Se oppi esimerkiksi odottamaan kaupan ulkopuolella ja suihkepulloprojekti sai sen lopettamaan muille koirille räyhäämisen. Ei ehkä kuulosta paljolta, mutta se oli ihmeellistä. Muistan miten stressaavaa oli, kun piti aina olla varuillaan koiran ilmestymisestä ja aina asennoitua siihen, että kohta joutuu taas rauhottelemaan kierroksilla käyvää piskiä. Ei se vieläkään oo kohkaamista lopettanu, mutta muutos on yhtä kaikki mieletön. Muistan myös, miten selitin siskolle, että mun unelma olis pystyä menemään lenkille ilman että mielenterveys ja henkinen tasapaino kärsisi.
Sitten se toteutuikin yhdessä hujauksessa enkä melkein vieläkään osaa käsittää sitä.
Meidän perusostokset kaupasta oli voita, ruisleipää, kananmunia, luomu kevytmaitoa, juustoa, salaattia, paprikaa, parsakaalia. Raumalla Tumppa haki rullaluistimilla torilta silakkapihvejä ja Kotkassa paistettiin myös lohta muurikalla. Se oli hullun hyvää valkosipulin kanssa.
Porin Yyterissä oli niin paljon hyttysiä, ettei siellä voinut elää. Koiraa lenkittäessä kuoli jos joutui pysähtymään.Yleisrakennuksen vessa niskotteli vähän väliä ja naistenvessaa koodatessa aukesi miestenvessan ovi. Kävin siellä kerran, kun ärsytti. Kirjurinluodossa oli paljon populaa, lampaita ja kukkoja. Koirarannalla yritin opettaa Lyyliä uimaan.
Rauman Poroholma oli miellyttävä ja vanha kaupunki sympaattinen. Ranta oli ihan keskellä leirintäaluetta, mutta en käynyt kertaakaan uimassa. Meidän naapurivaunussa asui kissa. Sen omistajat vain istui kaiket päivät ja katteli. En nähny niiden kertaakaan syövän. Yhtenä iltana haettiin Maijukka kävellen bussiasemalta ja Mailu sai taistelumuiston suojatiekyltistä. En tiedä, mitä se aikoo tehdä sillä. Kontion konditoriasta ostettiin ruisleipää, korvapuustia, voipullaa ja porkkanakakkua. Vadelmarahka ei ihan natsannut, kun kerma herottui. Vanhassa kaupungissa oli Hauenguano, mikä oli varsin huvittavaa. Syötiin croissantteja joen rannalla. Oli tosi kuuma. Paistettiin muurikoita, jotka ei maistuneet miltään.
Turussa etsittiin melkein tunti parkkipaikkaa. Ostettiin kauppahallista juustoinen parsakaalipizza, joka mentiin syömään Aurajoen rannalle. Tupakkanainen kysyi, osaako Lyyli imeä pillistä. Sarjiskaupan edessä Lyyli päätti irrottautua rännistä ja tulla myös tutkailemaan kaupan tarjontaa. Torilta saatiin kurkkua ja salaattia. Turun linnan pihalla peilailin itseäni kivimosaiikeista.
Naantalin leirintäalue oli Kuparivuorella, jossa oli superkivat ulkoilumaastot. Löysin sattumalta mummin veljen laivaston muistokivestä. Ihan meidän vieressä oli lastenleikkipaikka, ja lapset ihmetteli puskassa olevaa koiraa. Keskustassa oli kivoja puistoalueita ja horjuvia keinuja. Hautausmaalta löysin Armon ja Rukouksen tien, sataman läheltä Rakkaudenpolun. Kartassa näkyi myös Vilulahti ja Peukaloisenkuja. Vanha kaupunki oli hurjan söpö. Vanhan Naantalin kauppa oli täynnä kaikkea jännittävää turhuutta, varsinkin hitosti Disney-keräilykamaa. Satamassa Lyyli uuvahti terassille ja nähtiin vanha ukkeli, joka uitti irlanninsetteriä. Hämmennyin, kun naistenvessassa molemmat pöntönkannet oli aina ylhäällä venäläisnaisten jälkeen. Tuomo väitti, että ne virtsaa seisaaltaan.
Helsingissä moikattiin Maraa ja Paulaa ja ihasteltiin niiden kasvivauvoja. Linnanmäelle ei saanu viedä koiraa. Yövyttiin jossain Porvoon perukoilla rannikolla, jossa oli kiva luontopolku ja pahanhajuinen ranta. Kuumuus loppui ja ilme viileni. Porvoo ei näyttäny parastaan tihkusateisessa säässä ja vaikutelma oli vähän laimea. Pienestä suklaatehtaasta ostettiin kuitenkiin maistiaisia: chilikonventeja, kanelikonvehteja, villisuklaatryffeleitä, suklaakakku kahdelle, valkosuklaakeksejä ja 71% hienosti koristeltu suklaalevy.
Kotkassa kävin virallisesti esittelemässä Tumpan mummille. Mummi käytti meidät kaupassa ja olis halunnu ostaa meille kaikkea syötävää, vaikka meillä ei ollu nälkä. Köpöteltiin sen kanssa Sapokka ympäri ja ajelutettiin asuntoautossa. Se valitti, miten taksikuski ei ollu antanu kuittia ja yritti tarjota mulle Marimekon Unikko-paitaa. Katariinanniemessä törmättiin punkeista varottelevaan mieheen ja jäniksenraatoon, jonka pää lillui vedessä. Santalahti oli miellyttävä, vaikkakin kylmä ja sateinen. Eipä ihme, kun koko alkureissu Porvooseen saakka oli hikistä.
Kotkasta ajettiin Kouvolan kautta Tampereelle. Kouvolassa tavattiin Tumpan täti, joka esitteli minut tutulleen "Tuomon kukkasena". Tumppa sai LP-soittimen. Tapasin koiran, joka oli melkein suoraan Koirakuiskaajasta.
Tampereelta jatkettiin Jykälän kautta Kuopioon, missä keksin itselleni kirppariprojektin. Osittain siksi, että mulla oli tarve päästä roinasta eroon, ja jälkeenpäin ajatellen myös siksi, että rahaa ei ole ainakaan liikaa. Viikko venähti kolmeksi viikoksi ja se oli aika mielenkiintoinen kokemus. Myyjä totesi mun myynnin hiponeen ennätyksiä. Harmitti, että joku pölli kahdet hyvät kengät ja rutosti postikortteja. Äidin harlekiinien myynti yllätti.
Mulla oli koko matkan rakkaudellinen ja lämmin olo. Asuntoautoelämä oli yllättävän mukavaa ja vaivatonta oikeassa seurassa. Tajusin jälkeenpäin että kaikessa hiljaisuudessa Tumppa pesi yhtä Maijujen ja yhtä yhteistä kertaa lukuun ottamatta kaikki tiskit. Miettikääpä sitä. Ei mikään turha jätkä.
Ja vielä satunnainen kuvakooste niistä miljoonista kuvista, jotka tuli otettua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti