En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten kovaa meidän perheenjäsenet puhuu ja miten röyhkeästi toistensa päälle. Ihme, että musta on tullut edes tälla tavalla käyttäytyvä.
Mut mustikkakukko ilman kantta jäätelön kera oli maittavaa ja kesän eka mansikkakakukin menetteli.
Vein myös kirpparirahat viimein pankkiin ja kävin tsekkaamassa divarin loppuunmyynnin. Ostin antiikinaikaisia faabeleita ja alkuperäisen Psykon, Tumpalle pari Waagneria ku halvalla sai. Satamassa tuin Lapista tullutta käsitaiteilijaa ja antiikkiliikkeen alakerran kirpparilta ostin uuden pullon mun valebambulle. Sain voissa paistettuja muikkuja. Ne on niin hyviä että huh. Näin myös dubailaisia teekannuja puoleen hintaan, mutta en sortunu. Oli ne kyllä hienoja, kunnon itämaisia.
Mun täti pelkää koiria. Siis oikeesti pelkää. Sitä on tietyllä tasolla vaikea ymmärtää, koska se tuntuu tilanteena niin kaukaiselta, mutta tavallaan ymmärrän sen. On vaan kummallista, että joku oikeesti pelkää saavansa sydärin jos koira tulee vaikka huomaamatta pöydän alla koskettamaan polvea. Ja siis meidän huushollissa liikuskelee jatkuvasti kaks koiraa, joista toinen seittemän ja puol kuukautinen kakara. Mutta hengissä ollaan vielä kaikki.
Se sama täti oli täällä viimeks joskus vuosia sitten, ehkä sillon kun isoisosisko meni naimisiin. Ja siitä on siis kymmenen vuotta. Espoosta ei selvästi turhaan ajella susirajalle.
Mutta ihan hauskaa että nyt ajettiin. Katottiin äsken tädin kaa kahdestaan Batman Forever ja syötiin popparia. En edes muistanut miten huono leffa se on, ei todellakaan kahden tähden arvoinen, mitä molemmat sanomalehdet väitti. Ainut viihdyttävä asia oli Jim Carrey Arvuuttajana, kun se veti niin överiksi. En muistanut sitäkään, miten hauskan monipuolinen näyttelijä se on - kattokaa vaikka Truman Show ja Tahraton mieli.
Mummi on sitä mieltä, että tämä on sen viimeinen retki tänne saakka. Se on tainnut olla sitä mieltä jo muutaman kerran aiemminkin, mutta ei sitä koskaan tiedä. Yheksänkymmentä kuitenkin jo häämöttää. Ja se vaan sinnittelee yksinään siellä Kotkan keskustan liepeillä. Mummi on asennemummi, se seuraa aikaansa ja sanoaa asiat niin kuin ne on. Niinku esim että tädin tänään ostama indonesialaisten vanhojen laivojen puista tehty jakkara on sen mielestä ruma. Mutta yhen asian se kiertää: poikaystävät ja tyttöystävät on ikuisesti ja iankaikkisesti kavereita. Ei seurustelukumppaneita, ne on kavereita.
"Missäs se sun kaveri on?"
"Kaveriko se siellä viestittelee?"
Lållerointa on se, että äippä on imeny mummilta ihan saman tavan.
Nyt nukkuu, mun silmiä väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti