Ei ne vuodet vieri ku ne kasautuu.

Nythän kävi niin, että täytin keskiviikkona kaksikymmentä vuotta. Eli kymmenen ja kymmenen.
Mulla oli vakaa aikomus kirjoittaa kirje synttärilahjaksi kolmekymppiselle itselleni, mutta en muistanu synttärihumussa enää koko asiaa! Vaikka aion mä silti tehdä sen. Mut oishan se nyt kuiteski ollu siistimpää saada tasan kymmenen vuotta eroa.
Harmi, ettei mulle ollut kirjettä kymmenenvuotiaalta itseltäni. Se olis ollut varmasti rrriemukas.

Niin kai se on, että nyt on teinivuodet noin niinkuin virallisesti takana. En tiedä, tuntuuko musta yhtään sen kykenevämmältä nyt, kun olen pyöreitä. Kai siinä on jotain vakuuttavampaa sanoa olevansa kakskyt ku yheksäntoista. Tehokkaan lyhytkin se on suussa.

Ja on se jonkunlainen raja kuiteski. Sellanen, jonka jälkeen alkaa hitaasti kiihtyvä kierre kohti aikuisuutta (??!?!?). Tiedostin sen jotenkin, kun Maijukka matkusti synttärilahjaksi Porojenmaasta Kuopion kautta Jykälään ja maattiin parisängyssä juttelemassa yömyöhään elämisestä ja miehistä ja parisuhteista ja tunteista ja Jumalasta ja Jeesuksesta ja tulevaisuudesta ja lasten saamisesta. Sen isosisko on 23 vuotta ja sillä on nyt vauva. En meinaa kyetä ymmärtämään, että oon melkein saman ikänen (ja Halausukko on hei ens kuussa 22! eli melkein 23! MITÄ). Entä jos mulla on kolmen vuoden päästä vauva? Se tuntuu nyt ihan absurdilta ajatukselta, jolle vaistomaisesti meinaa nauraa, mutta sitten ku miettii, ni ei se ole edes mahdotonta. Hyvin epätodennäköistä, mutta entä jos? Ja vaikkei vielä ihan kolmen vuoden, niin kuitenkin ennemmin kuin saan lukea mun kolmikymppiskirjeen. Ja kun mä olen 23, niin Tumpe on jo 25. KAKSKYTVIIS! Önh.

MELKO HURJAA KUULKAA. Tätä tarkoitin kiihtyvällä kierteellä.
Kohta alkaa se buumi, kun kaverit rupee naimistumaan ja sitten niitä lapsiakin alkaa hitaasti tai nopeasti pukkaamaan. Voi ihme. Minusta tuntuu, että vasta äsken vielä kuljin juniorilipulla junassa ja pelkästään jo lukio tuntui kaukaiselta tulevaisuudelta.

Ja nyt mä olenkin kaksikymmentä.

Ikä on niin suhteellinen käsite, että järki menee.