Minun lattialla on ihmemies.

Ihmettelen kyllä vieläkin välillä suuresti, mihin kaikkeen toi ukkeli ryhtyy. Se on ollut tämän viikon mun Jykälän kotiorjana. No vitsivitsi, en mä oikeasti ole alistava parisuhdelainen. Paitsi ettei se edes ole vitsi, koska se on oikeesti vaan pessy mulle pyykkiä ja parsinu mun rikkinäisiä kangaskasseja ja sormikkaita ja neuletakkia (kuinka moni poika ylipäänsä rupee sellaseen??) ja ollut Lyylin hoviulkoiluttajana ja leiponu mulle mutakakkua ja keksejä ja siis haloo! Oon päässy hullun helpolla. En edes muista näin helppoa viikkoa mun Jykälähistoriasta.

Halausukolla oli siis oma syyslomansa nyt ja se oli koko sen ajan mun kanssa, paitsi kun oon ollut luennoilla. Miettikääpä sitä. Huomenna suunnataan mun neljäntunnin tappoluennon jälkeen Maamme Pääkaupunkiin ja uusitaan viime syksyn messuhulluus. Ehkä nyt tosin osaan jo varautua siihen, mitä tuleman pitää. Ja ehkä osaan myös vähän hillitä ostelua. Vaikka eipä sitä tiiä.

Mutta viikonloppu tarkoittaa myös sitä, että pian alkaa uusi viikko, ja se taas tarkoittaa jälleen yksinhuoltajaopiskelijuutta musertavassa yksinäisyydessä. Huoh.

Tiiän tiiän: ei sen tarvi olla musertavaa, jos en suhtaudu siihen sillä tavoin.

Mutta tiiän senkin, että oon vaan ollut ihan riemuissani, kun oon saanut tällä viikolla pyöräillä yhdessä ja käydä yhdessä syömässä kasvishöpöhöpöopiskelijalounaita ja kävellä illalla alkavassa pakkasessa Mailun ja Lukan luota Kämpille yhdessä ja juoda teetä ja käydä nuortenillassa ja antaa aamulla lähtöpusun ja kaikkea tavallisen arkista, joka ei vaan tavallisesti ole osa arkea. Saattaa olla että minä ja Lylle vaivutaan pahaan syysmasennukseen, kun tämä loppuu eli ihan pian.

Tähän väliin taas epämäääräisiä toiveajatuksia yhteisestä kodista, jossa on paljon värejä ja kivoja astioita ja Pentikin kauniita lasipurkkeja, joita on kuutta eri kokoa ja joita oon käynyt jo useasti hiveltelemässä.

Mulla on asiat mielettömän hyvin, mutta on tosi vaikea tiedostaa se jatkuvasti ja nauttia siitä. Mutta tästä viikosta olen äärettömän kiitollinen, hahaa. Mulla on rakkauttarakkauttarakkautta.

Kerrotaan vielä tämäkin: uskottelin tällä viikolla taas itselleni, että parannan maailmaa ilahduttamalla itseäni, kun kävin maailmankaupassa ostamassa söpön tuikkualustan, vihreää jasmiiniteetä sekä oikeaa earl greyta, joka on maustettu bergamottiöljyllä eikä jollakin feikkiaromilla.
Mutta niillä Pentikin lasipurkeilla en vielä itseäni ilahduttanut. Ehkä senkin aika koittaa.

Puspus kaikille tasapuolisesti! Oon taas tämän hetken onnellinen.