Tänään käytiin Lyylin kanssa Niemessä samoilemassa. Ekan kerran sitten jäiden tulon. Rauhoituin viimeinkin edes melkein kunnolla sitten tänne paluun jälkeen. Oon kaivannut talvea ja sitä että saa mennä jäitä pitkin koiran kanssa. Tuli flashbackeja viime talvesta, kun tutkittiin pikku-Lyllen kaa sillon vielä vieraita maastoja. Lumiset puut ja ihmisettömyys ja valkoisena avautuva jää herätti minussa toivon, että ehkä en sittenkään menetä mielenterveyttäni tänä talvena yksin täällä. Niemi pitää mut järjissäni ja auttaa myös jaksamaan Lyyliä.
Sain aamulla tavaralähetyksen Kuopiosta. Meidän eteiseen ilmestyi vino jukkapalmu, kuiva-ainevarastoni täydentyivät ja vaatekaapissakin on nyt enemmän valikoimaa. Iskä kävi myös kääntymässä iltapäivällä uudestaan, tarjosin sille linssikeittoa ja teetä. Lylle jäi molempina kertoina itkemään perään sydäntäsärkevästi. En tiedä, osaako se yhdistää iskän Kuopioon ja hölkkälenkkeihin ja parempaan elämään. Eiköhän.
Piilotin äsken Lyylille kuivattua maksaa käärittyyn räsymattoon. Nenä käy melko intona. Toi myös tuntuu kuvittelevan, että mattoa on helpompi operoida eteisessä ku huoneessa.
Vain kaksi luentoa enää tällä viikolla mutta typerästi eri päivinä. Joudun odottamaan perjantaihin, että saan kivasti istua junassa. Kuvittelen koko ajan jotenkin, että Maamme Pääkaupunki on lähempänä, mutta melkein joka juna sinne kestää kuiteski kolme ja puol tuntia. Siinä ajassa ehtii tulla jo pissahätä, varsinkin kun huomioi siirtymiset.
Kaipaan rakkauttarakkauttarakkautta ja sitä, että Halausukkeli jakais mun kanssa linssikeiton ja Lyllen ja kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti