Oon katsonut tällä lomalla ihan hirvittävän monta elokuvaa. Lisäksi koko Housen vitoskauden parissa päivässä. Luulen, että podin jonkinlaista vajausta, kun ei Jykäläarjessa oikein saa erotettua aikaa leffoille, varsinkin kun on vielä pienessä Kämpässä toi holhottavakin kyyläämässä, että vie mielummin mut lenkille, sinä ilkeä nainen.
No, nyt olen sitten tuijotellut oikein urakalla. Ja liian usein yömyöhään. Tänään katsoin elokuvan, jossa natsikommendantin pikkupoika joutui vahingossa kaasukammioon juutalaisystävänsä kanssa ja arvaahan sen, miten siinä käy. Sitten katsoin jo kerran nähdyn leffan, jossa nainen ja mies on ystäviä vuosikausia ennen ku ne viimeinkin myöntää että toinen on ihan ihku oolalaa. Eilen katsoin elokuvan, jossa lähes kuollut hyvispoliisi saa robottikehon ja kostaa ikäville rikollisille ja toisen, jossa ikäneitosisaruksista toinen hurmaantuu nuoreen viulistipoikaan, joka salaperäisesti haaksirikkoutuu rannalle. Entä muita? Mieleen tulee esim varsin kehno suomifilmi, jonka perustana oleva kirja oli sen sijaan ihan hyvä. Siinä nuori Olavi kellistää nuoria neitosia kuin heinää ja antaa niille kukkasten nimiä, mutta toki tajuaa jossain vaiheessa kuinka kamala on ollut ja päättää ryhdistäytyä ja vakiintua. Myös toisessa kotimaisessa, tosin vähän tuoreemmassa, kellisteltiin ahkerasti ja kaikki henkilöhahmot oli jotenkin vähän ärsyttäviä, kuten myös leffoista ja aidon rakkauden haaveilusta elävä päähenkilö. Tai sitten eräs, jossa tappavirus leviää ihmisiin aiheuttaen raivozombietautia, ja pieni tartunnan välttäneiden joukko yrittää selvitä hengissä verenhimoisilta punasilmiltä piilossa. Oli myös yksi, jossa parivaljakko valkoisiin golfasuihin pukeutuneita nuoria miehiä kiertää hienostoalueen talosta taloon piinaamassa ja kiduttamassa asukkaita kieroutuneilla peleillä. Hauskaa? Tuli nähtyä myös piinaavan pitkä pätkä, jossa tsekkiläisellä aivokirurgilla on erikoinen seksuaalimoraali, mutta pohjimmiltaan kuitenkin hyvä sydän toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Parhaiten mieleen jäänyt taisi kuitenkin olla se, jossa hiukan yksinkertainen mutta varsin lempeä veljensä autotallissa asustava mies hankkii itselleen oikean ihmisen kokoisen ja näköisen seksinuken ja kuvittelee sen olevan todellinen tyttöystävä. Se elokuva särki sydäntä.
Siinä hiukan otantaa.
Kenties olisin voinut käyttää aikani vähän paremminkin. En tiedä. Ehkä tämä oli sitä, mitä tarvin just nyt.
Mä palaan huomenna Jykälään. Meinasin vaistomaisesti kirjottaa "mun pitää palata huomenna Jykälään", mutta en haluaisi antautua pessimistiselle ajattelulle. Se vois tehdä helpommaksi toteuttaa sen, mikä nyt vain täytyy tehdä, jos ei ajattelisi että se on sen kummemmin täytymistä. Tai siis, ymmärsikö tuosta nyt pointtia? Olishan se nyt mulle helpompaa, jos luontevasti vaan miettisin, että huomenna saan palata Jykälään.
Kyllä mä oikeasti tykkään olla siellä, siellä on paljon hyvää. Vähän vaikeaa vain tällai pitkän loman ja totaalisen laiskottelun ja täydellisen tyhjäntoimittamisen jälkeen palata arkeen. Kaiken pitää olla niin sunnitelmallista, että säilytän edes jonkinlaisen hallinnan tunteen. Mun pitää miettiä koiran lenkityshetket, suunnitelmoida ajankäyttöni niin että jossain lomassa saisin tehtyä myös opiskelujuttuja. Ruokaostoksetkin vaativat harkintaa, etten eläis pahasti yli varojeni ja että saisin ajoittumaan jääkaapin tyhjenemisen oikein suhteessa mahdolliseen viikonloppureissaamiseen. Monia muuttujia, ymmärrätte kai?
Mun ystävä sano viime viikolla kun hääräsin keittiössä, että mulla on neuroosi. Tai ei se sitä mulle sanonu suoraan, mutta välillisesti ilmaisi. Se oli hassua, koska se kuulosti siltä niin kuin se olisi yleisesti tiedetty fakta, mutta mulle sitä ei koskaan oltu verbalisoitu.
Ehkä mä olen vähän kontrollifriikki. Kai se on mun itselleni kehittämä apu selvitä elämästä ja maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti