Sain mahapuristuksen, kun pakotin itseni viimeinkin tarkistamaan, millon pitäisi taas istua luennolla. Next Tuesday, it is. Se ahdistaa ajatuksena, vaikka tiedänkin että ihan terveellistä ruveta taas tekemään jotakin ja elämään arkea. Mut ei mahapuristus sitä kuuntele.
Oon ollut ihan onnessani tästä lomasta. Oon ollut onnessani joulusta ja hyvästä ruuasta ja ystävistä ja Halausukosta. Oon ollut onnessani Lyylin järjettömän söpöstä naamasta, vaikka vähän väliä omistajuusahdistus vellookin mahassa. Oon viettänyt laatuaikaa, katsellut lukuisia leffoja, reippaillut mökille ja takaisin ja nauttinut nuotiolla lämmitetyistä juustoleivistä. Paras joululahja oli 10 päivää Halausukkoaikaa. Toisaalta pitkässä ajassa ehtii jo vaarallisesti tottua yhdessäoloon, joten myös eron hetki on lievästi sanottuna vaikeampi. Oon uudenvuodensaunonut Maijujen kanssa jälleen yhden uv:n lisää pitkään putkeemme ja saanut vaimopisteitä. Vaikka kyllä tiesin, että mulla on niitä jo runsaasti.
Viime vuonna musta ei oikein ollut muuhun kuin rakastuneeksi koiranomistajaksi (vaikka olen vieläkin siis molempia). Vuosi 2011 oli ihan selkeästi Lyylin vuosi. Päätin hulluudessani ja ainutlaatuisen tilanteen ollessa hollilla ryhtyä koiranomistajaksi vaikka tiesin ettei se ole helppoa ja sain myös todeta monien monien turhautumien ja itkujen kautta todeta, että jep, se ei todellakaan ole helppoa. Tai kevyttä. Ei ne itkut ja turhautumat vielä ole loppu, mutta nyt toivon mukaan osaan ja pystyn ehkä elämään niiden kanssa. Nyt me tunnetaan jo toisemme, hyvässä ja pahassa.
Toisaalta 2011 oli myös Halausukkovuosi. Meillä tuli Tapsanpäivän jälkeen täyteen puoltoista vuotta. Kuinka merkittävää. Siis ihan oikeasti merkittävää, ei pelkästään sarkastisessa mielessä. Oon joutunut huomaamaan, miten paljon energiaa seukkailusuhteeseen on oikeasti sijoitettava, jos haluaa alusta saakka saada siitä toimivan ja avoimen. Ilman vähäisintäkään omahyväisyyttä totean, että ollaan onnistuttu siinä. Ja se on mielettömän ihkuuuu. Ehkä tänä vuonna onnistun keskittämään huomiota ja energiaani vähän myös muihin ihmissuhteisiin. Tai sitten en.
Toivon, että oon tämänkin vuoden rakastunut koiranomistaja. Musta saattaa tulla myös rakastunut koiranomistajatäti. Se oliskin jotain uutta. Muista tämän vuoden tapahtumista en oikein osaa sanoa. Eikä mun tarvikaan, ku Se Yks tietää kummiski paremmin.
Oon onnellinen ja sitä paitsi mulla on vielä neljä jaksoa katsomatta Housen vitoskaudesta, jonka sain TopTenistä halvalla. JEE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti