Epävirallinen loma

Eilen katoin pitkästä aikaa telkkua, koska sieltä tuli Ps. Rakastan sinua, ja se on Henzkin lempileffa joten oli jo aika tsekata se.
Ihan itkettäväähän tuo on, että jos olis melkein kymmenen vuotta jonku kanssa ja sitten se vaan ottais ja kuolis ja sitten pitäs jatkaa omaa elämää, jota on kuitenkin vielä paljon jäljellä.
Vertailin koko ajan kirjan kanssa. Leffassa oli eri jutut ärsyttäviä.
Irlannissa olis kyllä kiva käydä joskus. Niinku Skotlannissakin. Ja Englannissa muuallaki ku Lontoossa -mutta myös siellä vielä. Heh.

Oon kotosalla. Tänä aamuna tapahtui taas sama mikä aina täällä: aattelen et nousen hyvissä ajoin, mutta kummasti kuitenkin saatan lojua sängyssä vielä kakskin tuntia suunnitellun ajan jälkeen.
Vaikka ei siinä periaatteessa mitään, koska nyt on mun kahden päivän syysloma. Mahtavaa.

Oon hellinyt Neekkua. Oon silitelly sen masua ja jutellu koiravauvoista ja kyselly, et aikooko se pökästä niitä vai ei.
Jos aikoo, niin se tapahtuu joskus itsenäisyyspäivän tienoilla. Enkä kyllä henkilökohtaisesti usko koko juttua, ennen kuin näen ensimmäisen limaisen nyytin.

Käveltiin metsässä. En oo ollut sielläkään pitkään aikaan, vaikka siellä sielu lepää. Se on kivempi ympäristö kuin urbaani ympäristö, mutta silti saattaa mennä pitkiäkin aikoja ilman.

Me purettiin äipän kanssa mun kirjahylly. Sitä ennen se piti luonnollisesti tyhjentää, tosin oon valkannut noin kolmasosan?neljäsosan? sisällöstä mukaan otettavaks. Tai no kämpillä on nyt jo jonku verran, mut ei ihan hirveesti koska yritin olla kohtuullinen.
Mutta siinä on kiteytyneenä mun teini-ikä, noin 11-vuotiaasta alkaen, ehkä jopa kauempaakin. Ne kirjat ja sarjikset liittyy tiettyihin elämänvaiheisiin. Se on hassua. Sit kun jaksan paneutua, niin voisin oikeesti laittaa osan divariin vietäviks ja osan laatikoihin odottamaan ehkä joskus omia lapsia, joille voin sit esitellä mun nuoruuden hullutuksia.

No joka tapauksessa. Odotan jännityksellä ja vähän ahdistuksellakin miten selviän huomisesta, kun pitää saada pakattua noi kamat autoon ja vielä koottuakin hylly kämpillä. Plus menossa mukana mun ihkut vanhemmat, joista varsinkin äippä saa mut välillä niiiin ärsyyntyneeks, vaikkei sille varsinaista syytä edes ole.

Ja peeäs, huomenna tapahtuu jänniä.