Tämä merkintä sisältää puhetta ainoastaan ruuasta ja ärsytyksestä.

AAAAARHHH

voi vaan jotenkin upota toivottomuuden alhoon, kun koko ajan pitää evottaa.

Tänään erittäin mieltäylentävää oli Nalle-kahvilan kakkuteehetki, jonka Maijukka tarjos mulle synttärien kunniaks. Kahvilan nimi ja sen julkisivu ei anna yhtään oikeaa kuvaa, se on oikeesti hyvä paikka ja kaakku oli hyyyvää! Sinne viel.

Eiku oli toinenki, Mestarin herkku. Siel oli niiiiin iso vihannes- ja hedelmäosasto, paljon valikoimaa ja jännittäviä asioita niinku punaista basilikaa (oikeasti violettia). Se oli kans kiva tuttavuus.

Mut noita lukuun ottamatta jotenki oon vaan ryssiny kaiken ja en tiiä. Joskus näinki.

Rupee masentamaan jos kaikkea yritän käydä oikein varta vasten läpi, mutta esimerkki: yritin keittää fiilispohjalta chaita, mutta siitä tuli niin kamalaa että piti heittää viemäriin koko satsi. Eka niin paha mokaus, ettei tuotosta oo voinu syödä/juoda. Muistan ku Mirde selitti, kuinka se joskus heitti kokkailujaan vessanpönttöön kun oli muuttanu lukion takia kotoo.

Ja kaikkee sellasta kivaa pientä. Esim en saanu teekuulaa auki joten onnistuin rikkomaan sen ketjun, ja sitten kun se aukes niin märät teelehdet levis pitkin keittokomeroo. Jee.

Mut se niistä.
Huomen aamulla olis hyvä, jos mulla olis runoanalyysi kirjotettuna, mutta mulla on joku lukko joka kovasti hidastaa prosessia. Vaikkakin tulin siihen tulokseen, että ei sillä hirveesti kosmista merkitystä ole, onko se mulla kirjoitettuna huomiseks aamuks vai vasta vaikka huomisillaksi.
Musta on tullut lukion loppuajoista lähtien niin törkeän saamaton, että naurattaa. Haahaa.


Nyt teen empiiristä tutkimusta, voiko vuohenjuustosalaatti parantaa ärsyttävien evotusten ärsyn fiiliksen.