Syvemmät silmäpussit

Arvatkaa mitä?

Mulla oli eilen vanhenemispäivä!

Ei se kyllä (taaskaan) tuntunut mitenkään erikoiselta. Mutta ei mitenkään pahaltakaan. Ja totta on, että on eri asia olla 18 kuin 19. Pian teinivuodet jää taakse, HAH HAH.

Kahvittelin Houkutuksessa tyttöjen kanssa aamupäivällä ja iltapäivällä käytiin vanhusten ja isoisosiskon kanssa syömässä. Vera sanoi, että se on mielummin kotona koska meidän seura ja kahvilat ärsyttää sitä.

Ajoin pimeessä Jyväskylään ja sain vihdoinkin mun huoneeseen kirjahyllyn. Olisin halunnut siitä vain kaksi osaa, mutta äippä pakotti ottamaan kaikki kolme. Nyt mulla seinän täydeltä hyllytilaa ja pöydän tila kävi vähän ahtaammaksi.
Mutta sain eilen jo neljä pahvilaattikkoa purettua (joista kaksi tuli kotoa tällä reissulla), enää YKSI!

YKSI!

Ihkua. Ehkä tää elämä tästä vielä alkaa.

Hirvittävää oli kyllä seurata noiden väsynyttä kinastelua siitä, missä järjestyksessä Lundia-hylly pitää kasata. Olin fiksusti taka-alalla ja tein niille teetä ja leipiä. Toivoin ettei iskä nukahtais paluumatkalla rattiin.

Nyt mulla on ensimmäistä kertaa vähän kouluahdistus, mutta kyllä tästäkin selvitään.

Sen vielä kerron, että mulle tuotiin viikonloppuna ekan kerran ikinä KUKKIA! Paitsi ei oikeestaan, vaan bambu, joka oikeestaan on sekin ruokotraakkipuu mutta sitä sanotaan aina bambuks, mutta se onkin paljon kivempi ku jotkut kukkarehut jotka heti nuupahtaa.
Toi ei toivottavasti nuupaha jos en onnistu tappamaan sitä.

Nyt siistiytymisprosessi ja viimiselle tieto- ja viestintäteknologian luennolle tältä erää.