En tavannu Robin Hoodia

Olen hengissä! Ei hätää.

Oon yrittäny toipua matkarasituksesta. Ette ehkä enää muista, mutta keskiviikkona suuntasin Kangalaan ja torstaina ajettiin iltaa myöten Helsinki-Vantaalle ja lennettiin Gatwickiin Lontooseen. Oltiin perillä myöhään. Sitten piti vielä vuokrata autot ja ajaa toiselle puolelle Lontoota (ja se on ISO kaupunki) hotelliin yöks ja parkkipaikankin löytyminen vei aikaa. Yöunet jäi lyhyiksi, koska heti aamulla lähdettiin Asda-jättimarketin (siellä oli Paavo Pesusieni pyyhe ja fleecetäkki ja kakku! yök) kautta kohti Nottinghamia ja Sherwoodia.

ei ollut lunta ja sain kulkea tennareissa, jipii

marketti huomioi lupaavat asiakkaat erityistarpein

Määränpäähän oli yli pari sataa kilsaa matkaa, tosin se taittui melko nopeasti torkahdellessa. Liikenne oli vääränpuoleista ja tiet nelikaistaisia. Oli melko jännää, mutta paluumatkalla olin jo tottunu. Tienvarsilla näkyi lampaita ja sikoja joilla oli omat talot ja heposia ja kylttejä, jotka varotti että Tiredness can kill. Take a break!

Sherwoodin metsissä oli siis Central Parcs -niminen lomakylä vai mikskä sitä nyt sitten kutsuiski. Siellä voi vuokrata oman villan (ne meidän oli aika hienoja!) ja sit siel oli muutamia putiikkeja ja pieni ruokakauppa ja ravintoloita ja pancakehouse ja kylpylä ja urheilumahiksii ja uimaranta ja Starbucksi josta ostin chaita, aah, ja sen sellaista. Olo oli hyvin rentoa ja mutkatonta. Huomasin häärääväni aika paljon keittiössä, vaikkei kukaan käskenyt. Ilma oli tosi tuulinen. Oravia oli miljoonia. Näin myös pupuja ja outoja lintuja ja joutsenia ja ankkoja ja sinisorsia ja kuolleen sammakon ja kultakaloja ja kuulemma oli myös fasaaneja, mutta ne jäi näkemättä.

Pääpointti siis miks me siellä oltiin oli sellanen Soulnet-häppeninki. Lähinnä se oli suunnattu seurakuntien nuorisotyöntekijöille ja nuortenohjaajille, mutta mukana oli paljon ylimääräistä väkeä. Tarkotuksena oli saada rentoutua. Oli jees kuunnella hauskoja brittisaarnaajia ja ylistää. Hassua oli, että siellä soi samat biisit ku täälläki.

meille ei koskaan valjennut, miks rannekkeissa luki DAY FOUR

tästä voi hahmottaa yllärin, jos on tarkkana

Meidän porukkaa oli yhteensä kahdeksan. Tapasin kolme uutta ihmistä ja pääsin vähän paremmin perille kolmesta jo vähän valmiiks tutusta ihmisestä. Mielenkiintoista, miten ihmisistä voi saada jo paljon paremman käsityksen jos viettää niiden kanssa edes hetken aikaa. Mut esiteltiin matkaan lähtiessä Tuomon morsmaikkuna. En tiedä, oisko siitä pitäny loukkaantua.

Café Rouge, jossa kuultiin myös livemusaa

Maanantaiaamuna piti herätä törkeen aikasin ja lähteä ajamaan takas Lontooseen. Matkustus on yllättävän rankkaa, vaikkei tarvis ite muuta ku istua. Lentokentältä ostin turistikrääsälondonundergroundmukin, koska olin kateellinen Mirelle kun se osti sellasen viimeks ja mä en. Takas Kangalassa oltiin vasta myöhään ja siirsin aamujunalla paluuta tunnilla myöhemmäksi kun luentokin oli tiistailta peruttu. Oltiin molemmat superväsyneitä aamupalalla. Toumon piti mennä töihinki, vaikka se sai hyvän syyn mennä myöhemmin mun takia.

Kaiken kaikkiaan oli mukava reissu. Sain rahatki melkein tarkasti käytettyä, kolikoita jäi sen verran että olisin saanu vielä chai tea latten Starbucksilta. Sit löysinki lompakosta vielä viiden punnan setelin. Käytän ne ens kerralla kun eksyn brittilään.

Rakastan Tuomoa. Musta on ihanaa, kun nykyään kaikki on jo niin rentoa ja mutkatonta (vaikka oonki kyl vähän vaikee aina paikoitellen) ja että ollaan toisillemme ne, joiden seurassa ollaan mieluiten. Musta on ihanaa, että on joku, jonka kanssa voin jakaa banaanin aamupalalla ja joku, joka syö mun kanssa 10prosenttista jogurttia.

Rakastan myös Jeesusta, koska ei vaan voi olla rakastamatta. Musta on parasta kun on turva ja rauha ja armo ja mahollisuus jättäytyä kaikkineen jonkun huomaan. Musta on parasta, kun on joku joka hoivaa kun ei jaksa.


Mulla on omituisen rauhallinen olo siihen nähden, että opiskelutoimi tökkii. En saa tartuttua mihinkään kunnolla kiinni, koska ajatukset liihottaa vähän muualla.

NIMITTÄIN!

2 päivää yksinhuoltajuuteen.

Yritin tänään mennä ostamaan koiratarvikkeita, mutta lemmikkikauppa olikin muuttanut pois. Yritin myös ostaa Runebergin torttua Nallekahvilasta, mutta ne oli loppu. Ostin toisesta paikasta myrtyneenä ja kotona havaitsin sen olevan pahaa.
En saanut kirjoitettua raporttia, jonka palautus oli tänään, mutta sain tehtyä koiravalmisteluja. Piilotin johdot niin nerokkaasti etten meinaa itsekään uskoa. Imuroin kämpän ja rullasin matot hyllykön päälle odottamaan turvallisempia aikoja. Annoin anopinkielen kämppikselle evakkoon varmuuden vuoksi. Siivosin pikkukamat alahyllyiltä ylemmäs. Laitoin vesi- ja ruokakupin jo muuten vain paikoilleen odottamaan. Heitin kengät kaappiin turvaan.

Huomenna illalla olen Kuopiossa ja perjantaina (toivon mukaan jo) päivällä olen Jykälässä MUTTA EN YKSIN.

Enkä sen jälkeen enää ikinä oo kunnolla oikeesti yksin, koska mulla on huollettava.

Jos tämä ei oo jännää, ni ei sit mikään!