Lyylin eka Jyväskylän koirakaveri, pikkuhiljaa sutjaantuva arki, pari tassun päälle astumista, viimeinkin ehken hellittävä pakkanen, temppujen vähittäistä handlaamista, palautuva ruokahalu, eka nuortenilta moneen viikkoon, täydellinen iltapalaviili, ilopissien siivoomista käytävältä, innostuessaan ninjakenguruidentiteetin omaava koiravauva.
Sellasta tässä muutamalta päivältä.
Elämä maistuu kaikesta huolimatta. Synnytyksenjälkeinen masennus alkaa oikeasti helpottaa niinku koiravauvan uudenkodinmasennuski. Aletaan olla melkein ystäviä. Aletaan melkein ymmärtää jotain toisistamme.
Huomenna saan Halausukon viekkuun taas parin viikon tauon jälkeen. Tai siis oikeastaan Englannin jälkeen ja perheen lisäyksen jälkeen ekaa kertaa. Se ei voi edes kuvitella mikä sitä odottaa. Enkä kyllä oikein minäkään, jännittävä nähdä miten toi suhtautuu lattialla nukkuvaan. Monetko pissit tekee patjalle ja silleen, heh.
Mutta mulla on ollu jo ikävä yhyy!
Huomenna aion reippailla keskustaan pitkästä aikaa ja viettää hetken ihan vaan itsekseni katsellen kivoja asioita. Ostan ehkä pähkylöitä ja siemeniä ja Mestarin Herkusta jotain herkkua, ainakin kananmunia ja turkkilaista ja piimää - oon juonu sitä nyt muutamana päivänä, alan melkein päästä sisälle - ja ehkä hippeilykaupasta myös raakamaitoa jos jaksan ja raaskin.
Ja juustoa. Juustoajuustoajuustoa. Perjantain kunniaksi.
Oi viikonloppu! Siitä tulee kiva ja paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti