Helmikuussani on reikä

Helmikuu koitti ihanan raikkaana ja valoisana, ja huolimatta siitä, että jouduin käymään kampuksella 45 minuutin takia tavallisuudesta poikkeavan aikaisin, olin ihan ilonen tallustellessani uudessa kuukaudessa takaisin päiväunille. Tuntui pieni kevään tuntu, mikä on aina ilahduttavaa.

Löysin kirpparilta kasvisruokakeittokirjan (jossa toisaalta sanottiin, että jos haluaa laihtua niin pitää syödä mahdollisimman vähärasvaisia tuotteita ja paljon hiilihydraatteja - senku yritätte, katotaan miten käy) joka pääsi kirjahyllyyn, ja lasipullon jonka täytin pähkinöillä. Illalla avasin myös tarvikepelin, kun piti kuluttaa kymmenen minuuttia ennen bussin saapumista. Nyt minulla on vesikuppi, ruokakuppi, köysilelu ja jotain muuta. Joku päivä ensi viikolla yritän selvitä ihan oikeaan lemmikkikauppaan ja ostaa lisää tarpeita.

Vähän ku olis vauva tulossa.

Ehkä siitä johtuu myös tää olotila. Nimittäin epämääräinen ärtymys ja levottomuus. Tänään musta tuntuu ihan vanhalta ja väsyneeltä kyrsältä. Pahinta on, että näytänkin ihan siltä. Ei oo mennyt ulkoisesti kyllä kovin lujaa nyt muutamaan päivään. Mutta josko se taas tästä. Lupaan ilostua päivän mittaan. Viimeistään sillon kun iskä tuo mulle matkalaukun ja heitän kamat äkkiä sinne ja selviän junaan ja siitä Kangalaan. Huomenna nukun pitkään Toumon pikkuveljen sängyssä. Iltapäivällä lyöttäydytään muiden seuraan ja ajetaan Maamme Pääkaupunki-Vantaan lentokentälle ja illalla lennetään Lontoon laitamille ja ylihuomenaamulla ajetaan Nottinghamin poikki Sherwoodiin kattomaan, löydetäänkö Robin Hoodia. Ostin eilen matkaevääksi pähkinöitä. Saako lentokoneeseen ottaa ruokaa?

Oon ollut myös reikäpäinen. En esim muista, että oon laittanut vettä jäähtymää mukiin, että voisin tehdä teetä. Unohdan tiskit likomaan altaaseen ja muuta sellasta. Mun ajatukset käy selvästi jollain tasolla, jonne en oo ite ihan ehtinyt mukaan. Toivottavasti ne laskeutuisi.

Englannissa on kymmenenkin astetta lämmintä. En muista enää, kuinka sellaisella säällä tulee pukeutua.