Palatkaa olennaiseen

En ihan hirveesti fanita näitä aamuja, joiden teema on paska ja veri. Naiseus on sellainen vieras, että aamupalaa menee nihkeästi alas ja mahdollisesti joutuu turvautumaan buranaan ja rintoja ei ainakaan kannata liiskata. Mutta kyllä se taas siitä. Kohta voin puristella tissejä ilman tuskia.

Kuljin melkein koko päivän epämääräisen väsyneessä ja uupuneessa olotilassa ja naamani ei ainakaan syleillyt luomakuntaa. Asiaa ei auttanut maailman tylsin ja turhin luento, jonka takia raahauduin kampukselle jo toisen kerran samana päivänä. Mutta siitäkin selvittiin ku pääsin soluun.

Se on jännä juttu, miten heti olo paranee kun vähän aikaa keskittyy Taivaan Iskään eikä jää rypemään omaan tympeään fiilikseen. Muistin taas, mikä on olennaista. Ja muistin toisaalta taas senkin, miten täynnä mustaa paskaa useimpien ihmisten sisukset on, kun Sirppa kerto eilisestä mieltäni järkyttäneestä bussiäksidentistä. Kun jaksaisin vaan pyytää rohkeutta käyttää sitä lapioo, jolla ne mustat möhkäleet sais raivattua pois ihmisistä pilaamasta niiden elämää ja estämästä niitä löytämään jotain todellista.

Sen sijaan tyydyn useimmiten olemaan passiivinen ja väsynyt. Lauantaina ystävä kysyi multa ihan yhtäkkiä, että miltä tuntuu puhua Jumalan kanssa. Koska olin vajonnut uupuneeseen passiivisuuten, en ollut valppaana ja sanoin puolihuolimattomasti jotain ympäripyöreää. Maailman typerintä ehkä! Mutta sen se aiheuttaa jos herpaantuu ja vajoaa omaan itseensä. Yritän taas parantaa tapojani vähän, niin ensi kerralla tajuan tarttua tilanteeseen. Ehkä me jutellaan vielä aiheesta sen ystävän kanssa. Jumalasta juttelu ei oo koskaan turhaa.

Halausukko muisti, että huomenna on sama käänteentekevä tiistai kuin vuosi sitten. Jolloin itse asiassa olin myös Jyväskylässä ja jonka seurauksena siis alkoi tapahtumat jotka johtivat niihin tapahtumiin, joiden vaikutuksesta olen ollut 7kk tyttöystävänä. Aatella.

Myös mun edellisen postauksen ahdistus alkaa helpottaa. Vähän. En edelleenkään pidä tätä millään tavalla piece of cake -juttuna, siihen liittyy niin paljon muuttuvia tekijöitä joita ei voi ennalta tietää. Mutta yritän psyykata itteni ymmärtämään, että tää pitää ottaa hauskana ja ilosena ja rentona asiana. Saan uuden korvaamattoman ystävän, mikä on aika mieletöntä. Yhden mulla jo olevan huippuystävän nään keskiviikkona. Aion ehkä sanoa sille että rakastan sitä aika paljon ja että se on kaikkein ihanin ja muuta sellasta lässynläätä, joka kuitenkin jokaisen ois hyvä kuulla.

Sitten se punastuu. Häh häh.

Loppuun vielä sellainen ilo, etten joudu ensi viikon tiistaina aamujunalla reissusta palanneena heti tenttiin open sairastumisen takia. Sairaus ikävä juttu, tentin siirtyminen ilonen juttu! Kyllä se elämä voittaa, vaikka joskus ei mee niin vahvasti.