Lähin tänään ostarille. Tohon muutaman talon päähän siis. Meidän lähikirjasto on paras, se on tarpeeks pieni, että jaksaa oikeasti katsoa juttuja, mutta tarpeeks iso, että löytää hyviä sattumia. Jumituin koko illaks lukemaan Antti Heikkilän Näin me keitetään -kirjaa. Lukekaa se oikeesti, pliis. Laittaa ajattelemaan, että mitä sitä oikeasti syö ja mitä mahdollisesti kannattaisi syödä. Miettimisen väärtejä juttuja oikiasti. Sitä paitsi yksinkertaisesti ja selkeästi kirjotettu kirja.
Sit menin kirpparille ja jo kahden välikön jälkeen olin kahminut kaksi oranssia tekstiilihärpäkettä plus rumanvärisen tekstiilin Lyylille syömisalustaks. Muista houkutuksista sitten pidättäydyinkin. Mutta tuli hyvä mieli.
Lopuksi hain lähikaupasta turkkilaista, että mulla olis ens maanantaina jotain aamupalaa Kuopio-viikonlopun jälkeen.
Olin tänään ahkerasti luennoilla aamusta asti ja huomenna vielä kaksi ennen pentuloiden luo matkustamista. Mulla tulee olemaan melkoisen tiiviit ja työntäyteiset kuukaudet edessä, tai pikemminkin viikot, mutta aion selvitä niistä.
Eilenkin olin luennoilla. Ja myös kirjakaupassa tappamassa aikaa, et iskä pääsis vastaanotolta. Löysin koirankoulutuskirjan, jonka hienosti sain iskän hankkimaan mulle - mutta oli se sillekin sijoitus, koska muuten ne joutuis kärsimään tottelemattomasta koirasta. Heh. Syötiin Mestarin Herkussa ja sit lähdin mun uuden vatkaimen kanssa (jonka sain joululahjaks, mut joka ei mahtunut mukaan tänne tullessa) pesemään kolme kuormallista pyykkiä.
Liimasin tänään postikortin meidän ulko-oveen.
Mulle on tullut tällä viikolla joka päivä hyvä mieli siitä, että asun täällä. Täällä on mukava asua ja hyvä olla. On satanut paljon lunta kauniisti. Mulla on myös kiva Kämppis joka on kiva ja mutkaton. Se mursi lauantaina kätensä luistellessa ja on nyt yheksän viikkoa kipsissä, mikä ei oo kivaa.
Mutta tänään se sanoi oma-aloitteisesti, että se ei malta odottaa, että meille tulee uus kämppis.
En minäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti