Joku vitsikäs tyyppi oli taiteillut keskelle ylioppilaskylää jättimäisen lumikyrvän. Pystyyn. Siinä oli ihan häpykarvojakin, risuja nimittäin. Taiteellinen purkaus oli sanoinkuvaamaton. En edes huomannu sitä ekalla kerralla, koska sillon olin niin matkatavaroiden raskauttama etten paljoo ympärilleni katellu, mutta bussiin mennessäni vilkaisin että näyttääpäs tuo ihan... ai, sehän on. Heh.
Kaipasin jo mun omaa kaappia ja omia ruokia (vaikka kaapit olikin ihan tyhjät, ennen kun kävin suurilla ostoksilla Mestarin Herkussa).
Kaipasin mun omaa tyynyä ja kirjoja ja levyjä ja mankkaa.
Kaipasin energisoivia verhoja ja näkymää ikkunasta.
Kaipasin oikeestaan myös mun Kämppistä, koska se on iloinen ja kiltti.
En kaivannu vessan masentavaa valoa.
Enkä kaivannu ihmisiä hissillä, jotka näkee suoraan tänne.
Enkä kaivannu myöskään tätä huojuvaa pöytää, jonka jalkoja kai pitäs kiristää.
Enkä tätä kylmyyttä varsinkin kun jätin abirötväilyhupparini Kuopioon, mutta onneksi sain joululahjaksi viltin, joka tosin on vielä laukussa.
Mun lakkiaischili oli nyt lopullisesti kuollut, vaikka se teki kuolemaa jo ennen lomaa. Hyvästi siis. Kaipaisin tänne oikeestaan lisää kasveja, mutta ei oo hirveesti tilaa paitsi hyllyn päällä. Tarvin vihreetä. Tarvin myös vitamiineja, mutta ku kerranki olisin tilannu jenkeistä, ni ei ollu varastossa. Plööh.
Suunniteltiin Halausukon kanssa puhelimessa jo melkein viikonlopun leffa- ja ruokamenjyy. No ei nyt ihan, mutta kuitenkin. Nähään selvästi liian vähän, koska kasaantuu hirveesti kaikkee mitä haluu tehä yhessä ja sitten pitää jo etukäteen suunnitella melkein.
Mua on jostain syystä kuristanu kurkkua koko päivän, vaikkei tietoisesti ahdista. Ehkä alitajunnassa muhii jotain, jota en huomaa. Aamulla oli tosi haikeaa ruokkia pentulot vikan kerran ja halia ne, bussissa tirautin pari kyyneltä, mutta kuten arvelin, täällä se kaikki tuntuu tosi kaukaselta.Kämpille kävellessä hirmusten (minun mittakaavassa) ruokaostosten kanssa mietin itse asiassa, miten kevyeltä tuntuukaan, koska mun tarvii huolehtia vain itsestäni. Kohta siihen tulee muutos.
Tänään ilostuin pienistä avokadoista pussissa edulliseen hintaan. Söin äsken yhden ja se oli niiin hyvä, että oih. Tekisi mieli toista, mutta muut oli vielä raakoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti